Kesä!

Nyt koitti kesä meidän talvipakolaisille. Kovasti mietittiin kuljetuksen (puolisen kilometriä) onnistumista. Oli ihmis- ja koirapaimenet ynnä herkut matkassa . Mutta lampaat lähtivät vaudilla matkaan, juoksivat ja paimenet perässä.

Takku oli olevinaan minun ja Annen kanssa edelläkulkija, mutta ei oikein pysytty matkassa.

Lempi ja Kaiku paimenpoikineen olivat takana varmistamassa ettei lampaat käänny takaisin.  Lampaat viipottaa tässä vaiheessa jo toisella tiellä.

Lempi ja Kaiku toimivat tien tukkeena kun ollaan tienhaarassa ja melkein perillä. Myönnettäköön etteivät lampaat tehneet elettäkään väärään suuntaan menemisestä. Ne nimittäin äkkäsivät missä olivat ja suunnistivat viime kesäisen laitumensa portille..

Perillä ja makeaa ruohoa!

Olipa reissu. Kuljettiin lampaiden perässä ja naurettiin makeasti.
Luulen ettei kukaan erinomaisesta kolmesta paimenkoirasta tajunnut tapahtumasta mitään. Ilmeet olivat: " jaa jaa tää on taas niitä ihmisten juttuja, tehdään nyt mitä ne haluaa".
Lampaat sen sijaan ymmärsivät yllättävän hyvin mistä on kyse. Muka tyhmiä!!!

Kotiin palattuamme Unelma oli lampaista ainoa, joka selvästikin etsiskeli puuttuvia laumanjäseniä. Ei pitkään, viisas sekin.

Muuten olemme viettäneen tavallisia kesäpäiviä. Kesä edistyy hitaasti, joten olen nyppinyt rikkaruohoja kasvimaalta. Jossain vaiheessa tiedän antavani periksi, mutta ei vielä. Takku ei tykkää kasvimaahommista. Se tulee mukaan toiveikkaasti, syö avuksi vähän heiniä, mutta palaa sitten etupihalle - sitä samaa.
Toki ollaan kävelty normaalisti. Ja jopa harrasteltu. Viime viikonloppuna olimme jäljestämässä. Takulle tehtiin tiuha-askelinen töpsytysjälki, nameilla tehostettuna. Ja vau! Takku jäljesti ihan oikesti. Ei syönyt nameja, mutta seurasi jälkeä.

Kesäpäivän onnea. Takku ja Edith.

Kukkia

Takku täytti 24.5. neljä vuotta. Onnittelut myös siskolle ja veljelle sekä emolle ja kasvattajalle. Juhlapäivä muistettiin vasta seuraavana päivänä - kevät on niin täynnä tohinaa.

Ruoho kasvaa, kukat työntyvät esiin. Naapurit ovat jo nähneet  pikkulinnun poikasia. Takku on törmännyt kyykäärmeeseen - ilmoitti kovalla haukulla. Samalla tavalla se muuten ilmoittaa maassa olevat ampiaiset, hyvä.





Kevään kohinan myötä olemme olleet reippaita.

 Viime sunnuntaina läksimme aamulla anivarhain (klo 10!) Jaamankankaalle harrastamaan. Tehtiin jälkeä, esineruutua, vähän muistin varaisesti rally-temppuja. Lisäksi Takku teki uuden tuttavuuden Närrin kanssa ohitusharjoituksia. Närri on porokoira,joten se ei herättänyt Takussa mitään tuntemuksia (haukkuhaluja). Ja kaiken päätteeksi tehtiin vielä metsäkävely Raikun ja Tassun kanssa. Mukava päivä. Kotiin tultiin neljän maissa iltapäivällä ja emäntä kaatui sänkyyn. Koirakin oli onnellisen väsynyt.



 Tänään kävimme taas koirapuistossa ja sinne tuli  koira (tämä siis jo toinen kerta kun tapaamme koirapuistossa koiran!) Pikkiriikkinen chihuahua parin tyttösen kanssa. Takku tervehti pientä rauhallisesti ja sekin uskalsi haistella Takkua. Takun leikkiinkutsu kylläkin sai koirulin hyppäämään kauemmaksi. Tytöt kertoivat että koiransa pelkää isoja koiria eikä muutenkaan tykkää toisista koirista, joten Takulle taas kymmenen pistettä sosiaalisista taidoista.

****************************************************************************

Näiden kukkien myötä lähetän terveiset Vapun (Kukkipuun Norma) kotiväelle.
Vappu lähti muistojen maahan 22.5.2017.

Koirapuistossa

Hammaslahdessa on koirapuisto. Mukava metsäinen alue (kuvat kuitenkin tavallisilta lähikävelyiltä). Käymme siellä monesti kylillä ollessamme. Takku haistelee koirien tuoksuja. Viime viikolla tapasimme siellä ensimmäistä kertaa toisen koiran. Tai oikeastaan tavattiin koirapuiston vieressä. Me olimme  sieltä tulossa  ja husky-narttu oli sinne menossa. Takku (tietysti) reagoi isoon koiraan haukulla. Vaan onneksi sekä koiran omistajat että koira olivat viisaita. Eivät olleet moksiskaan. Jäätiin juttelemaan muina henkilöinä. Husky katseli maisemia eikä ollut Takkua huomaavinaan.

Vasta kun Takku uskalsi haistella sen takapäätä, husky otti Takkuun kontaktin. Annettiin koirien tutustua ja mentiin sitten yhdessä koirapuistoon. Koirat saivat jopa pientä leikkiä aikaseksi. Toivottavasti osutaan toisenkin kerran samaan aikaan samaan paikkaan.

Takun poika Venni kävi kyläilemässä. Komia koira ja mahtava turkki. Leikki alkoi pihassa välittömästi - vauhtia riitti. Tässä yritetään yhteispotrettia sisällä.

Venni oli käynyt kevään mittaan harrastamassa lampaiden paimennusta. Siitä kehittyy vielä mainio paimenkoira, täytyy ottaa se varmaan tänne töihin ja Takun opettajaksi. (Kuva T. Lauronen)

Muuten on kävelty siellä ja täällä. Joen varresta löytyi majavan tai saukon veteen katoavia jälkiä,

Tiet ovat rapaisia. Onneksi siellä täällä on vielä lunta puhdistautumista varten.

Takku aamupalan hankinnassa. Tämänkin puuhan jälkeen lumen löytyyminen on toivottavaa.

Kovasti on ilmasto nyt hakusessa.
Ulkona on toukokuun puolivälissä  kovin vaatimatonta kukintaa.
Sen sijaan sisällä eräs kuvitteli että nyt  on joulu!

Jää hyvästi Bertta

Toissapäivänä sain murheellisen viestin. Sisareni turvakoira, möhköfantti Bertta oli äkillisesti siirtynyt kulkemaan tuonpuoleisia polkuja. Bertta oli lähes 10-vuotias elämäniloinen ja leikkisä. Sellaisena se jää muistoihin.
Bertta jätti lohduttoman ison aukon kotipiiriinsä - se oli paitsi iso kooltaan myös sydämeltään.

Kissat olivat Bertan ystäviä, sillä oli kämppiksenä kolme kissaa.
Kuvassa Bertta tutustuu pikkuiseen Lalliin.

Tutustumisvuorossa Edith muutamaa vuotta myöhemmin.











Bertta yrittää pitää lauman koossa!




Jää hyvästi Bertta,

yksi vuosi retkeilyä

Vuosi sitten kamarissamme oli kuusi koiraa, yksi iso ja viisi pientä.
Nyt on meillä tuo vaalea ja nuo tummat isoiksi kasvaneet ovat retkillään valloittaneet sydämiä ja maailmaa. Kaikki retkeilijät ovat onnellisia, hyvinvoivia yksivuotiaita. Kiitokset koirien kotiväelle ja hyvää jatkoa!

Veljekset Venni (vas) ja Nilas (oik.) tähtäävät uusiin seikkailuihin ja välittävät onnittelut veljille ja siskolikalle. (Kuvat koirien omistajien).

Tänään vapun aattoaamu valkeni valkoisena. Aamukävelyllä Takun kuitenkin onnistui löytää lumen alta kynnöspelto. Onneksi toisella pellolla oli reilusti lunta putsautumista varten.
Takku ei valittanut vappusäästä.

Kissojen mielipide oli kuitenkin eriävä.
Onneksi lumi suli päivällä.

Illalla Takku ja Kaiku aloittivat vapun vieton.
Kunnon riehat kevään (?) kunniaksi.

Kevään iloa ja haikeutta

Kevätaurinko on paistanut , mutta ei ole onneksi sulattanut kaikkia lumia. Takku sai viettää pääsiäisenä hiihtolomaa.

Nyt taas lompsutellaan kotiporukalla .









Kaikkea mielenkiintoista löytyy ylhäältä

ja

.alhaalta.


Takku on aina vakaasti sitä mieltä, että puussa tai maassa on jotain tosi tärkeää. Minä en näe mitään - kai ne jotain extreme-hyönteisiä.

Lampaat tulevat katsomaan mitä puuhaamme Takun kanssa.

Päivän tässä vaiheessa lampaat ovat saaneet aamuheinät ja Takku aamukävelyn/juoksun , joten  kaikki ovat seurustelutuulella. Joskus kissatkin liittyvät joukkoon.

"Aika aikaansa kutakin" tuumaavat lampaat ja siirtyvät välipalalle.













*************************************************************************************

Hilppa, Kukkipuun Kieddi, sai viimeisen leposijansa kotimetsänsä sammalrinteeseen 19.4.2017. Hilppa eli kotiväkensä ja meidän ilona 16 vuotta 4 kuukautta ja 3 päivää. Mahtava koira, eli pitkän ja hyvän elämän. Mieli on haikea.

Muistoja:

Hilppa pienenä emonsa Kaisan ja hoitotätinsä Millan kanssa syntymäkodissaan.

Hilppa voimiensa päivinä Nukan kanssa.

Hilppa vanhuksena Takun pennun kanssa viime kesänä.

Kurjet pellolla

Tänä aamuna olivat kurjet valloittaneet pellon! Niiden huutoja on kuulunut jo pari viikkoa. Kevät etenee, omalla tyylillään, ja lumen alta löytyy kaikenlaista.

Niinkuin esimerkiksi sähköpylvään talven aikana karistamat kävyt. Tämä on niitä luonnon ihmeitä!

Sarjasta "on se niin väärin" :
samanaikaiset kuvat minun ja sisareni kukkatarhasta.

Lumen alta paljastuu Takun riemuksi kaikenlaista
syksyllä pihaan unohtunutta tavaraa.
Edithiä kiinnostaa valokuvaus. Sain juuri ja juuri napattua kuvan ennenkuin se oli sylissä.

Lampaat karkasivat yhtenä päivänä aitauksestaan - kuvittelivat että tällä puolella olisi jo vihreää ruohoa.

Mutta merkittävin uutinen on kuitenkin se, että olemme Takun kanssa harkanneet ahkerasti - kaksi kertaa viikossa!
Kuvat on yhden treenikerran jälkeisiä. Raiku ja Tassu riehuvat Takun kanssa pihassamme.

On siis harrastettu porokoirain ja susirajalaisten kanssa. Parkkipaikolla ja hallissa. Päivällä ja illalla.

Eilen olikin vaativa harjoitus . Susirajan lappalaisten harjoitukset alkoivat mediatapaamisella!
Ja sitten Takun rataharjoitus oli oikea häiriötekijäharjoitus: ensin oli aivan yli-ihana porokoiran pentu! No siitä selvittiin niin ja näin. Ja eikös häiriöksi ilmesty jänis.! Olosuhteisiin nähden rata meni ok. Hauskaa oli.

Harjoitukset hallissa sujuivat hyvin. Hallin toisella puolella oli koiria agilitytreeneissä, mutta Takku ei niistä häiriintynyt pahemmin. Kentän hajut olivat pahemmat.
Treenikavereiden arvio: ohjaajalla opiskelemista, koira on ihan  hyvä. Kyllä me vielä.......

Tässä yleisessä aktiivisuuden huumassa käytiin tervehtimässä Berttaa emäntineen. Sattuipa niin että Bertta (ehkä kolme kertaa Takun kokoinen) pääsi näyttämään mielipiteensä vierailevasta piskistä Ei hätää Takku täysin ehjä, melu  vain kauhea. No Bertta toimitettiin syrjään ankarien moitteiden kera. Takku tuli viereeni, painoi päänsä polvelleni ja katsoi Bertan emäntää pitkään, hyvin murheellisesti ja hyvin, hyvin syyttävästi.
 Kotimatkalla Takku oli valmis tervehtimään vastaantulevia koiria häntä heiluen. Ei se pienistä hätkähdä, se on Nukan kasvattama.