Opintoja

Iltaisin olemme opiskelleet kapula-taitoja.

Taito 1. Kapulan suussa pitämisestä pidämme nyt lomaa. Se on aivan liian vaikeaa. Takku ei selvästikään ymmärrä mitä mieltä moisessa toiminnassa on. Odotetaa siis aikaa parempaa
















Taito 2. Kapulan palauttaminen. Tämä sujuu aika hyvin. Ja tästä Takku innostuu. Heittelen kapulaan sinne tänne nurkkiin, sängylle , sohvalle jne.
 Takku ryntäilee innostuneena ja tuo sitä luokseni. Joskus onnistun nappaamaan kapulan käteeni ennen kuin se putoaa maahan.

Taito 3. Tämä on varsinainen tavoitteemme. Pudotan kapulan ja Takku nostaa sen minulle. Tähtäämme siis avustajakoiran hommiin - tavoitteet taivaisiin! Tässäkin taidossa olemme saavuttaneet muutamia onnistumisia - silloin kun kouluttaja on nopea.

Ahkeran harjoittelun tulos on tässä.
Ei hätää, kapula korjattu uusiin haasteisiin.

Pihassa harjoittelemme merkin (tällä hetkellä ämpäri) kiertämistä. Onnistuu jo melko usein metrin puolentoista päästä. Tämä on Takusta hauska tehtävä.. Se innostuu niin että ämpäri saa välillä kyytiä.








Muuten ulkoillaan tavalliseen tapaan. Vaihtelevissa säissä ja tutuissa maisemissa.

Niitä näitä

Tänä aamuna pakkasta oli 25 astetta, joten tyydyin kuvaamaan ulkona odottavan koiran tuvan ikkunasta.


Käytiin toki kävelyllä. Lyhyellä. Takku sai liikuntaa metsässä pyrähdellen ja tiellä eestaas juosten (luoksetuloharjoitus!!)







Eilen tehtiin sitten pitempi lenkki. Lähdettiin metsän kautta pelloille. Peltotiellä oli pyssymies,joka kertoi että heillä on ilvesjahti käynnissä. Koiran odotetaan ajavan ilveksen pellolle ja - sitten  oi, oi. Kiersimme  kotiin  maanteitä pitkin.( Kaikesta päätellen ilves oli luikahtanut karkuun.)

Eilen olimme rally-toko-kurssilla. En tiedä mikä Takkua vaivaa, mutta se oli taas aivan umpi-innoissaan, Oli mukavaa ja saatiin hyviä ohjeita.

Nyt vietetään lepopäivää.

Lalli emännän sängyssä.


.
Edith emännän vaatekomerossa.

.

Takku emännän nojatuolissa.







Sohva on varattu emännälle.

Pakkasriehat

Kun pakkanen alkaa paukkua, kissat pysyvät sisällä. Eilen illansuussa  kissat ajattelivat mennä  tapansa mukaan vähän ulkoilemaan. Avasin niille oven ja molemmat pysähtyivät kuin seinää, seivoivat siinä hetken epäuskoisina ja juoksivat kiiruusti takaisin sisälle.
Kissojen pakkasriehat tapahtuvat yöllä sisällä - aamulla on kaikki matot kurtussa.

Mutta kun samaisena pakkasiltana kolme lappalaiskoiraa lähti iltakävelylle, niin se oli sitten villiä ja vauhdikasta  menoa pitkin hankia. Lopulta tunnin juoksun jälkeen nuorimmat (Takku ja Tassu) menivät sen verran sekaisin, että ne otettiin naruihin. Paluumatka jänisten jälkiä täynnä olevan pellon poikki oli  osastosta "ei näin".
Takku ja Tassu olivat niin innoissaan että leikkiä nyhersivät vielä pari tuntia tuvan lattialla.

Kävely tehtiin otsalamppujen valossa hangen kuoria pitkin. Siis ei kuvia.

Tänä aamuna pakkasta oli reilut15 astetta. Kissat eivät tulleet edes eteiseen.

Takku sen sijaan nautti!

Kehräävä lammas

Tänä syksynä Unelma on opetellut kehräämään. Ei lankaa vaan niinkuin kissa. Kun Unelmaa silittää tahi rapsuttaa, niin siitä kuuluu hiljainen hyrräävä ääni.
Liekö oppinut tuon taidon Edithiltä. Edithän hurauttaa kehräyksen jokaisesta inhimillisestä  tai eläimellisesta kosketuksesta.

Joulun tunnelmia

Takun tunnelmia hiihtilenkkien ja muiden touhujen lomassa.

Hyvää joulua!

Suojasäätä (vaihteeksi!). Rakensin lumiukon. Takku tuli tutustumaan siihen ja nappasi siltä nenän vaikkei porkkanasta tykkääkään.

Ei sada mitään laatua (vaihteeksi!) ja lampaat ulkoilee.

Vaihtelua

Kovasti on ilmasto nyt tarjonnut vaihtelua. Vuoroin on kahlattu umpihangessa, kun sekä polut että tiet ovat kadonneet lumen alle. Ja sitten on vaihteeksi taivallettu vesisateessa ynnä liuskasteltu siellä ja täällä.

Lumi on mukavaa ja puhdasta.

 Sade ei ole niin toivottavaa. Onneksi Takulla on hoitajat odottamassa kotona. Tässä Edith koettaa kuivata Takkua, mistä Takku on selvästi kiitollinen.

Säiden järjestämän vaihtelun innoittamina läksimme vaihteeksi junamatkalle (kuva kotonurkilta). Takusta junailu on mahtavaa, se hyppää innolla junaa ja etenee häntä pyörien käytävää pitkin. Sen onnistuu nimittäin aina löytää joku, joka on koko päivän kaivannut rapsuteltavaa.

Perillä tapasimme Ronja-pentusen - ikä 8 viikkoa.On niin reipas tyttönen, että siitä saa vain lepäilykuvia.(kuva Ronjan kotiväen)

Ekana päivänä Takku kärsivällisesti antoi Ronjan tunkeilla, heilutteli vain häntäänsä. Toisena päivä Takku arveli, että kai tuota on kasvatettava!

Matkalta palattuamme kävimme kävelyllä kaupungissa, tai kaupungin laidalla.

Ja tällainen löytyi Takun kummasteltavaksi. On siinä maalaiselle ihmettelemistä.