Tuolta taitaa olla jotakin. Ei siis sinne.
Viime päivinä on molempien koirien luoksetulot olleet oikein voittajaluokkaa -kiitos tarkemmin määrittelemättömän erityisherkun.
Toki on narukävelyäkin harrastettu. Vaan siinä on eräällä vielä opettelemista - koetan olla kärsivällinen. Hoen kulkiessani :" Hienosti Nukka osaa - varmasti Takku oppii".
Aloitin Ulpukan kerinnän. Suljin lampaat ja aasin katokseen. Takku oli mukana, se oli ainut elikoista, joka pystyi kulkemaan sisään ja ulos Nukka lähti omiin hommiinsa kun tajusi mitä tehdään. Ulpukka on tosi hankala kerittävä, se ei malta pysyä paikoillaan kuin pari minuuttia ja sen villa on niin tiheää ja paksua, ettei saksilla meinaa siihen pystyä. Muut lampaat ja aasi seisoivat ja katsoivat tuherrustani. Esmeralda kävi välillä tuppautumassa leikattavaksi. Takku touhotti ensin lampiden kanssa ,kulki sisään ja ulos. Lopulta se petasi itselleen petin Rikan viereen ja kävi lepäilemään. Sain leikattua Ulpukalta villat toiselta puolelta, ei kestänyt selkä eikä hermot enempää. Jatketaan jonain päivänä.
Tämä on Takun normaali look täällä kotosalla.
Tässä make-upin salaisuus. Odotamme lunta ja reilusti.
Joku päivä sitten Nukka kätki jonkin Kallisarvoisen pihassa olevaan pehkukasaan. Takku sai äkkihäädön yrittäessään mennä sitä tutkimaan. Tässä Nukka kauko-ohjaa Takkua pysymään poissa aarteelta.
Minulle Nukka suvaitsi esitellä kätkönsä. Mikä sulla on siellä, kysyn minä ja Nukkaa alkaa kaivaa ja kaivaa. Minä en näe muuta kuin multaa ja olkia. Sitten Nukka peittelee aarteensa hyvin huolellisesti uudestaan. Ensin käpälillä ja sitten kuonolla. Siellä on. Olkoon minun puolestani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti