torstai 9. tammikuuta 2014

Treeniä,treeniä

Lienee sopiva aika tehdä väliarviointi Takun kouluttautumisen edistymisestä.

On harjoiteltu päivittäin
* eteen- ja sivulletuloa. Tekee liikkeet lähietäisyydeltä somasti. Joskus malttaa pysyäkin kontaktissa.
* Pystyy istumaan paikallaan, kun siirryn muutaman askeleen.
*Maahan menee pyynnöstä reippaasti ja malttaa pysyä siinä jos menen muutaman askeleen suoraan poispäin. Jos  yritän yhtään siirtyä sivummaksi, lähtee mukaan.
* Seuraamista muutamia askelia ja käännöksiä.
 * Hypyn idean on sisäistänyt; hyppää sivulta ja muuten vaan kehoituksesta
*.Seisominenkin onnistuu.

.Ollaan siis harjoiteltu perusasioita - yritetty noudattaa kirjan ohjeita. Ongelma on vaan siinä, että päästäänkö me koskaan eteenpäin, kun oppaan mukaan pitää ensin hallita edellinen asia ja sitten vasta jatkaa!? Mutta lähes jokaista "vautsi kuinka hienosti"-suoritusta voi seurata "en-ole-koskaan-kuullutkaan"-suoritus.

Ollan sitten tehty kaikenlaista muutakin: maahanmenoa on harjoiteltu  herkkupurkkien ja  tavaroiden ilmaisemisessa, tassua annetaan, jalkojen ali pujotellaan mm.
Jos Nukka on paikalla, se saa tehdä vuorollaan omia temppujaan.Tänään askartelin pihaan ruudun. Ilmoitin Nukalle että tuo mitä luulet puunrankojen asetteluksi, on ruutu. Ja hyvin se sinne juoksi! Eka kerralla laitoin namin, toisella kertaa vaan lähetin.


Kovasti on siis koirat kontaktissa ja koulutuksessa kotona ja pihassa.
Jostain syystä narukävelyillä koirien kanssa kulkee hikinen , remmeihin sotkeutunut emäntä, joka pysähtelee  ja kiskoo epätoivoisesti yhdestä tai kahdesta remmistä. (Huh, huh, en ymmärrä miten olen joskus taluttanut kolmea koiraa! ) Tavallinen kulkutapa on se, että toisessa kädessä on löysällä ja lyhyellä oleva remmi, jossa on kiinni vieressä kulkeva Nukka. Toisessa kädessä on pitkäksi pingoittunut remmi, jonka päässä vetää Takku. No kyllä välillä kulkee kaksi koiraa löysissä  tai melkein löysissä naruissa. Ja joskus on kaksi remmiä hyvin oikaistuina. Ihmisten ohituksissa on edistytty - Takku toki vetää kohti kaikkia ihmisiä, mutta ei vimmalla rimpuillen. Haukkuvat koirat ohitetaan tätä nykyä kyykkytekniikalla. Saan Takun rauhoittumaan kyykistymällä. Se istuu ja tulee viereeni . Sitten kuljetaan useampi tai harvempi askel ja toistetaan tätä tarvittava määrä, kunnes on päästy kunnialla ohi. Lisähaastetta koirien ohitukseen tuo se, että Nukka, joka siis osaa ohittaa koirat kylillä hiljaa, yrittää liittyä Takun haukuntaan ja puhinaan. Onneksi Nukka ymmärtää puhetta. Pitäisi, pitäisi harjoitella. Eilen oltiin pari tuntia kylillä ja kolmas pihassa haukkuva koira ohitettiin vain kävellen.
Samaisella reissulla käytiin "treenaamassa" urheilukentän parkkipaikalla. Laitoin Takun puuhun kiinni (odottamisharjoitus) ja otin Nukan harjoitukseen. Nukan kanssa mennään seuraamista ja huomaan, että meitä seuraa yksi vaalea lapinkoira. Takku oli kiemurrellut  valjaistaan irti. Laitoin remmin pantaan kiinni ja jatkettiin hetki Nukan kanssa (ei menty kauaksi). Sitten osien vaihto. Takulle eteen- ja sivulle¨tuloa ja seuraamista. Ja voi hämmästys - se tekee pyydetyt asiat minua silmiin tapittaen! !! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti