Ajan rientämisen huippu koettiin tässä vähän aikaa sitten - talvi hujahti ohi muutamassa päivässä.
Mutta kaunista oli .
Lampaatkin nauttivat lumesta ja lumen taivuttamista omenapuun oksista.
Nyt kun kaikki on paljasta, harmaata ja sataa satamasta päästyä, lampulit viettävät pitkiä päiviä sisällä. Tänään oli aamupäivällä vähän poutaisempaa, joten elikot pääsivät ulos. Parin tunnin päästä takaisin sisälle, kovaa vauhtia. Kaipa ne pärjäisivät ulkona sateessa, onhan niillä katos. Mutta kun Fatimakin on vielä niin pieni....
Lintujen talviruokinta kutsuu Fatiman ja Takun yhteiselle aterialle.
Nyt siis ulkoillaan sumussa ja sateessa. Sopivassa määrin.
Onneksi Takkukin ymmärtää, mikä sopiva määrä näillä keleillä.
Tauon jälkeen kävimme rallaamassa. Parkkitalon suojissa, valossa ja kuivuudessa. Olipa kivaa. Takku näytti oppimansa kontaktitaidot, se on selvästi sisäistänyt seuraamisen asiaksi josta palkitaan. Hienoa, koetetaan pitää asiaa vireillä.
Ajan rientämiseen havahduimme viime viikolla kun Kukkipuun kennel täytti 20 vuotta! (linkki kennelin kotisivuille, josta löytyy nyt kaikkien 10 pentueen tiedot).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti