Pihatuomi kukkii sitkeästi, vaikka syysmyrsky kaatoikin siitä lähes puolet. Omenapuu on puhjennut kukkiin. Kaiken tämän elämän voiman keskellä Ulpukan maallinen matka päättyi. Särkyneet sydämet ovat täydessä kukassa.
Ulpukan voimat ehtyivät. Liekö yhdeksän elettyä vuotta ja ankarat helteet syynä. Se liikkui vaivaloisesti, makoili itsekseen. Toiset lampaat, jotka aiemmin olivat mukautuneet sen hidastuneeseen kulkuun, menivät menojaan. Tiesin, että nyt on aika.
Odottelimme Ulpukan kanssa pihassa noutoautoa, Ulpukka makasi maassa ja minä istuin sen vieressä. Ulpukka ei ole koskaan ollut syliin tunkevaa tyyppiä. Nyt se laski päänsä syliini. Katsoimme toisiamme ja sanoimme kiitokset ja jäähyväiset.
Yhdeksän vuottasitten Ulpukka tuli meille ja oli heti koirien lammas. Kuvassa Nukan ensi tervehdys.
Vierailevia ihmisiä Ulpukka kaihtoi, mutta vierailevia eläimiä ja lauman uusia jäseniä se oli ensimmäisenä tervehtimässä.
Kissat Ulpukka kesytti kavereikseen. Tässä Lallin kanssa.
Koiran pennun (tässä Takku) kasvattajana Ulpukka oli järkähtämättömän rauhallinen.
Ystävän muistolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti