Helleraja

Tässä kulkee Takun helleraja. Kun aurinko muuttaa rajaa, Takku siirtyy.

Takun ja kissojen kanssa pidämme päivälevon tuvassa. Lampaat eivät pääse valitettavasti sisälle, niinpä ne nukkuvat päiväunensa tuvan ikkunoiden alla. Esmeralda ei osa päättää olisiko helteessä vai varjossa.

Haettiin vintiltä agility-esteemme pihamaalle. Teemme näillä esteillä sekä tokoliikkeitä (Takku istuu ja hyppää sitten, näin saatu tämä kuva). Ja rallytoko-liikkeitä (seuraa, hyppää, seuraa). Ja varsinaista agilityä (esteeltä toiselle vauhdilla) - tästä Takku innostuu niin että oikein haukkuu mennessään!

Lalli seuraa Takun riehuntaa - antakaan mun kaikki kestää.

Touhujen keskellä jotain mielenkiintoista - kai pikkulintu.. Sain napattua rakennekuvan, niitä aina tarvitaan.

Nyt on pahin linnunpoikasaika. Niinpä kuljemme kunniallisesti narussa (Takku). Pihassa Takku tietysti on irrallaan ja hyvin on pysynytkin.

Paitsi tänä iltana. Joku eläin (kettu, koira?)  kulki aidan lähellä , minäkin näin sen. 
Takku nosti haukun ja metelin ja hyppäsi portin yli metsään. Sinne meni, mutta haukku lakkasi. Huutelin aikani, ei vaikutusta. Menin sitten juomaan kahvia ja koira tuli takaisin, ehkä viiden minuutin kuluttua kovin läähätyksessä. Se tuli pihaan selvästikin tietäen, että oli käynyt vähän hups-tapaus. Toki armahdin sen aika pian - minun koira,
Mikä lie se otus metsässä olikin, se tuli karkoitettua.

Tuomi kukkii.

Kesä!

Nyt koitti kesä meidän talvipakolaisille. Kovasti mietittiin kuljetuksen (puolisen kilometriä) onnistumista. Oli ihmis- ja koirapaimenet ynnä herkut matkassa . Mutta lampaat lähtivät vaudilla matkaan, juoksivat ja paimenet perässä.

Takku oli olevinaan minun ja Annen kanssa edelläkulkija, mutta ei oikein pysytty matkassa.

Lempi ja Kaiku paimenpoikineen olivat takana varmistamassa ettei lampaat käänny takaisin.  Lampaat viipottaa tässä vaiheessa jo toisella tiellä.

Lempi ja Kaiku toimivat tien tukkeena kun ollaan tienhaarassa ja melkein perillä. Myönnettäköön etteivät lampaat tehneet elettäkään väärään suuntaan menemisestä. Ne nimittäin äkkäsivät missä olivat ja suunnistivat viime kesäisen laitumensa portille..

Perillä ja makeaa ruohoa!

Olipa reissu. Kuljettiin lampaiden perässä ja naurettiin makeasti.
Luulen ettei kukaan erinomaisesta kolmesta paimenkoirasta tajunnut tapahtumasta mitään. Ilmeet olivat: " jaa jaa tää on taas niitä ihmisten juttuja, tehdään nyt mitä ne haluaa".
Lampaat sen sijaan ymmärsivät yllättävän hyvin mistä on kyse. Muka tyhmiä!!!

Kotiin palattuamme Unelma oli lampaista ainoa, joka selvästikin etsiskeli puuttuvia laumanjäseniä. Ei pitkään, viisas sekin.

Muuten olemme viettäneen tavallisia kesäpäiviä. Kesä edistyy hitaasti, joten olen nyppinyt rikkaruohoja kasvimaalta. Jossain vaiheessa tiedän antavani periksi, mutta ei vielä. Takku ei tykkää kasvimaahommista. Se tulee mukaan toiveikkaasti, syö avuksi vähän heiniä, mutta palaa sitten etupihalle - sitä samaa.
Toki ollaan kävelty normaalisti. Ja jopa harrasteltu. Viime viikonloppuna olimme jäljestämässä. Takulle tehtiin tiuha-askelinen töpsytysjälki, nameilla tehostettuna. Ja vau! Takku jäljesti ihan oikesti. Ei syönyt nameja, mutta seurasi jälkeä.

Kesäpäivän onnea. Takku ja Edith.

Kukkia

Takku täytti 24.5. neljä vuotta. Onnittelut myös siskolle ja veljelle sekä emolle ja kasvattajalle. Juhlapäivä muistettiin vasta seuraavana päivänä - kevät on niin täynnä tohinaa.

Ruoho kasvaa, kukat työntyvät esiin. Naapurit ovat jo nähneet  pikkulinnun poikasia. Takku on törmännyt kyykäärmeeseen - ilmoitti kovalla haukulla. Samalla tavalla se muuten ilmoittaa maassa olevat ampiaiset, hyvä.





Kevään kohinan myötä olemme olleet reippaita.

 Viime sunnuntaina läksimme aamulla anivarhain (klo 10!) Jaamankankaalle harrastamaan. Tehtiin jälkeä, esineruutua, vähän muistin varaisesti rally-temppuja. Lisäksi Takku teki uuden tuttavuuden Närrin kanssa ohitusharjoituksia. Närri on porokoira,joten se ei herättänyt Takussa mitään tuntemuksia (haukkuhaluja). Ja kaiken päätteeksi tehtiin vielä metsäkävely Raikun ja Tassun kanssa. Mukava päivä. Kotiin tultiin neljän maissa iltapäivällä ja emäntä kaatui sänkyyn. Koirakin oli onnellisen väsynyt.



 Tänään kävimme taas koirapuistossa ja sinne tuli  koira (tämä siis jo toinen kerta kun tapaamme koirapuistossa koiran!) Pikkiriikkinen chihuahua parin tyttösen kanssa. Takku tervehti pientä rauhallisesti ja sekin uskalsi haistella Takkua. Takun leikkiinkutsu kylläkin sai koirulin hyppäämään kauemmaksi. Tytöt kertoivat että koiransa pelkää isoja koiria eikä muutenkaan tykkää toisista koirista, joten Takulle taas kymmenen pistettä sosiaalisista taidoista.

****************************************************************************

Näiden kukkien myötä lähetän terveiset Vapun (Kukkipuun Norma) kotiväelle.
Vappu lähti muistojen maahan 22.5.2017.

Koirapuistossa

Hammaslahdessa on koirapuisto. Mukava metsäinen alue (kuvat kuitenkin tavallisilta lähikävelyiltä). Käymme siellä monesti kylillä ollessamme. Takku haistelee koirien tuoksuja. Viime viikolla tapasimme siellä ensimmäistä kertaa toisen koiran. Tai oikeastaan tavattiin koirapuiston vieressä. Me olimme  sieltä tulossa  ja husky-narttu oli sinne menossa. Takku (tietysti) reagoi isoon koiraan haukulla. Vaan onneksi sekä koiran omistajat että koira olivat viisaita. Eivät olleet moksiskaan. Jäätiin juttelemaan muina henkilöinä. Husky katseli maisemia eikä ollut Takkua huomaavinaan.

Vasta kun Takku uskalsi haistella sen takapäätä, husky otti Takkuun kontaktin. Annettiin koirien tutustua ja mentiin sitten yhdessä koirapuistoon. Koirat saivat jopa pientä leikkiä aikaseksi. Toivottavasti osutaan toisenkin kerran samaan aikaan samaan paikkaan.

Takun poika Venni kävi kyläilemässä. Komia koira ja mahtava turkki. Leikki alkoi pihassa välittömästi - vauhtia riitti. Tässä yritetään yhteispotrettia sisällä.

Venni oli käynyt kevään mittaan harrastamassa lampaiden paimennusta. Siitä kehittyy vielä mainio paimenkoira, täytyy ottaa se varmaan tänne töihin ja Takun opettajaksi. (Kuva T. Lauronen)

Muuten on kävelty siellä ja täällä. Joen varresta löytyi majavan tai saukon veteen katoavia jälkiä,

Tiet ovat rapaisia. Onneksi siellä täällä on vielä lunta puhdistautumista varten.

Takku aamupalan hankinnassa. Tämänkin puuhan jälkeen lumen löytyyminen on toivottavaa.

Kovasti on ilmasto nyt hakusessa.
Ulkona on toukokuun puolivälissä  kovin vaatimatonta kukintaa.
Sen sijaan sisällä eräs kuvitteli että nyt  on joulu!

Jää hyvästi Bertta

Toissapäivänä sain murheellisen viestin. Sisareni turvakoira, möhköfantti Bertta oli äkillisesti siirtynyt kulkemaan tuonpuoleisia polkuja. Bertta oli lähes 10-vuotias elämäniloinen ja leikkisä. Sellaisena se jää muistoihin.
Bertta jätti lohduttoman ison aukon kotipiiriinsä - se oli paitsi iso kooltaan myös sydämeltään.

Kissat olivat Bertan ystäviä, sillä oli kämppiksenä kolme kissaa.
Kuvassa Bertta tutustuu pikkuiseen Lalliin.

Tutustumisvuorossa Edith muutamaa vuotta myöhemmin.











Bertta yrittää pitää lauman koossa!




Jää hyvästi Bertta,

yksi vuosi retkeilyä

Vuosi sitten kamarissamme oli kuusi koiraa, yksi iso ja viisi pientä.
Nyt on meillä tuo vaalea ja nuo tummat isoiksi kasvaneet ovat retkillään valloittaneet sydämiä ja maailmaa. Kaikki retkeilijät ovat onnellisia, hyvinvoivia yksivuotiaita. Kiitokset koirien kotiväelle ja hyvää jatkoa!

Veljekset Venni (vas) ja Nilas (oik.) tähtäävät uusiin seikkailuihin ja välittävät onnittelut veljille ja siskolikalle. (Kuvat koirien omistajien).

Tänään vapun aattoaamu valkeni valkoisena. Aamukävelyllä Takun kuitenkin onnistui löytää lumen alta kynnöspelto. Onneksi toisella pellolla oli reilusti lunta putsautumista varten.
Takku ei valittanut vappusäästä.

Kissojen mielipide oli kuitenkin eriävä.
Onneksi lumi suli päivällä.

Illalla Takku ja Kaiku aloittivat vapun vieton.
Kunnon riehat kevään (?) kunniaksi.

Kevään iloa ja haikeutta

Kevätaurinko on paistanut , mutta ei ole onneksi sulattanut kaikkia lumia. Takku sai viettää pääsiäisenä hiihtolomaa.

Nyt taas lompsutellaan kotiporukalla .









Kaikkea mielenkiintoista löytyy ylhäältä

ja

.alhaalta.


Takku on aina vakaasti sitä mieltä, että puussa tai maassa on jotain tosi tärkeää. Minä en näe mitään - kai ne jotain extreme-hyönteisiä.

Lampaat tulevat katsomaan mitä puuhaamme Takun kanssa.

Päivän tässä vaiheessa lampaat ovat saaneet aamuheinät ja Takku aamukävelyn/juoksun , joten  kaikki ovat seurustelutuulella. Joskus kissatkin liittyvät joukkoon.

"Aika aikaansa kutakin" tuumaavat lampaat ja siirtyvät välipalalle.













*************************************************************************************

Hilppa, Kukkipuun Kieddi, sai viimeisen leposijansa kotimetsänsä sammalrinteeseen 19.4.2017. Hilppa eli kotiväkensä ja meidän ilona 16 vuotta 4 kuukautta ja 3 päivää. Mahtava koira, eli pitkän ja hyvän elämän. Mieli on haikea.

Muistoja:

Hilppa pienenä emonsa Kaisan ja hoitotätinsä Millan kanssa syntymäkodissaan.

Hilppa voimiensa päivinä Nukan kanssa.

Hilppa vanhuksena Takun pennun kanssa viime kesänä.