torstai 24. tammikuuta 2013

Valoa

Kohti enenevää valoa ollaan kulkemassa. Päivällä kimeltaa aurinko ja yöllä loistaa kuu.
Muutama päivä sitten loppui kaamosaika, ihan virallisesti. Meillä siitä ilmoitti Rikka, mistä tiesikin etelän eläin.
Kun aamuisin/aamupäivisin menen päästämään lampaat ja aasin ulos, ne odottelevat lampolassa rauhallisina. Hoidan sitten Rikan hitasti ja hartaasti sekä silittelen lampaat.Siten ne vielä odottavat, että käyn pakkaamassa heinäkassin ja mittaamassa herkkut ruokakippoihin (pikkuisen kauraa per turpa tai pari leivän palaa). Mutta sinä päivänä kun kaamos päättyi, minua odottikin villisti liikehtivä aasi. Se oli intoa ja tarmoa täynnä, ihan hyvntahtoisesti. En kuitenkaan arvannut mennä sen karsinaan, vaan päästin elikot ulos ilman seremonioita. Rikka juoksee ulos, pyrähtelee etupihalla, ryntää portista aitaukseen, juoksuttaa lampaita katoksen ympäri! Ja huutaa mennessään! Ja minä ihmettelen, kunnes sitten almanakasta selviää riemun syy.
Nyt onkin sitten käyty juoksemassa metsässä. Lähellä oleva metsäautotie on aurattu (paha merkki, mutta onneksi tienvierestä vain tehtiin puupinot hakkeeksi). Olen antanut Rikan olla ilman narua. Se juoksee tietä edestakaisin, mukaan lähteneet koirat palaavat tässä vaiheessa kotipihaan. Minä ja lampaat juostaan Rikan seurana.
Kerran Rikka päättikin lähteä polkua pitkin metsään, lampaat seurasivat vähän matkaa, mutta palasivat sitten luokseni. Rikka häipyi näkymättömiin. Houkuttelin lampaat mukaani kohti kotia. Hetken kuluttua Rikka tulee vauhdilla, vähän luistelikin liukkasta alamäkeä tullessaan.









Tässä on palattu kotipihalle, jossa












ahkerat työkoirat meitä odottavat. Milla on piiloutuneena Nukan taakse. Kun yritin ottaa siitäkin lähikuvan, se piiloutui melkein talon alle....














Sininen hetki.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Kennelorava

Pihakuusessamme on orava, joka hauskuttaa koiria (ja itseään) päivät pitkät - ei hauskuta minun korviani. Se tulee pihapiiriin päivän kirkastuessa ja lähtee jonnekin ensimmäisten hämärän häivien tultua. Kun lähden koirain kanssa pihasta, se saattaa lähteä mukaan, sähkölankoja pitkin vilistäen. Kovasti mietin mikä ihme otus se oikein on. Kunnes naapuri K. kertoi, että "meillä on myös kennelorava" pihakuusessa koiria haukuttamassa. Siis sellainen otus.

Muuten olemme elelleet tavallisesti.
 On kävelty isommalla
ja pienemällä porukalla.



















 Metsässä umpihangessa kulkiessa tuntuu että lunta on paljon
mutta oikeasti lunta on hyvin vähän, ei tämän kummoisempaa tähystyspaikkaa ole pihaan saatu, voi, voi.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Uuteen vuoteen kisaten ja P.S.

Tänään olen seuraillut taas koirasuhteita, kun Hilppa ja Lempi ovat hoitokoirina. Mitään ongelmia ei toki ole - Nukka käyttää joskus pahaa katsetta. Se huomaa siitä että Lempi väistyy. Ja sitten Nukka menee oikein liehitellen Hilpan luo.
(Tämä päivä on ollut aurinkoinen. Päätin ottaa kauniita kuvia koirista, mutta ainoastaan Lempi suostui malliksi. Koristellaan kirjoitus siis Lempin kuvilla).

















Iltapäiväunien lähestyessä Hilppa ja Lempi tulevat ekana sisään ja asettuvat nojatuoliin (Hilppa) ja sohvalle (Lempi). Nukka hyppää Lempin seuraksi. Milla jää seisomaan sohvan viereen tuijottaen Lempiä. Hetken kuluttua Lempi hyppää alas ja menee pöydän alle. Sohvalla ovat siis kuten tavallista Milla ja Nukka. Minuakin uuvuttaa. Mietin häiritsenkö vieraan vai omien unia. Päädyn omiin. Lähestyn sohvaa - normaalisti Nukka hyppää pois ja Milla siirtyy. Nyt koirat vain tiivistävät rivejään. Onneksi olen pieni ihminen ja mahdun sohvalle.
Jonkun aikaa kun on torkuttu, havahdun miettimään ajan kulkua. Ja Nukka kiipeää Millan yli moikkaamaan ja korviani nuolemaan. Siinä samassa Milla venäyttää itsensä makuulle koko loppusohvalle. Hilppa on hypännyt sohvalta tervehtimään ja Nukka hyppää sohvalta nojatuolille nukkumaan. Hilppa liittyy Lempin seuraan pöydän alle. Nyt kun talonväki ja vieraat ovat normaaleilla paikoillaan, jatkamme vielä päivä unia.





Lempi ja Hilppa
















Kauniin päivän kunniaksi kävimme vielä Lempin ja Nukan kanssa narukävelyllä. Aamukävely tehtiin koko irtonaisella porukalla metsään. Mutta kun on suhdepäivä niin siis narukävelyä. Lähdetään pihasta. Ensin vetää Lempi, sitten vetää Nukka, sitten vetävät molemmat. No siten ei vedä kumpikaan ja Nukka pistää haamukävelyvaihteen päälle. Ja eipä aikaakaan kun toisestakin narusta katoaa koira. Toki molemmat palautuvat aina välillä. Joen toisella puolella päästään koirat juoksemaan. Milla ja Hilppa löytyvät sohvalta nukkumasta.

Ai niin ne uuden vuoden kisat. Otimme vuotta vastaan Bertan ja emäntänsä seurassa. Nukan ja Bertan suhteethan eivät ole lämpimät. Syy on tietysti Nukan, mutta nyt Bertta saattaa äristä takaisin. Kaikki sujuu hyvin ja rauhallisesti kun koirat ulkoilee eri aikaan ja sisällä tupa on jaettu kahteen osaan. Eikä narukävelyillä ole ongelmia.
 Ai niin ne kisat. Tai ehkä se oli suuri pissasota? Näes, kun Nukka tuli ekana aamuna kamarista tupaan (Bertta turvassa aitauksen takana), se, siis Nukka, yritti merkata Bertan nukkumapaikan. Nukka menee ulos ja Bertta pääsee aitauksesta, menee kamariin ja suhauttaa Nukan nukkumapaikalle ! Sitten Bertta on ulkona ja Nukka suunnistaa aitaukseen ja kyykistyy! Ja taas kun Nukka on ulkona, Bertta käy merkkaamassa omalla merkillään Nukan ruokapaikan! Sitten emännät jo valpastuivat ja loput merkkaukset jäivät aikeiksi. Epäselväksi jäi, kuka voitti kisan.





Edith reippaana tyttönä hieroo tuttavuutta Bertan kanssa. Lalli sen sijaan hiipi tuvan seunustaja pitkin.







P.S. On vilkutettu Bertalle ja emännälleen ja toivotettu tervetulleeksi uudestaan. Haetaan heiniä lampaille ja aasille. Mutta heinät ei niitä innosta, ne tunkevat itsensä etupihalle seurustelemaan - kokonaista kaksi päivää oltu portin takana! Ja mitä tekee maankuulu hirviökoira Nukka? Käy häntä heiluen tervehtimässä ja nuolemassa elikoiden turvat - myös Rikan. Ja asettuu sitten eläinlauman keskelle makuulle. Yleensä makoilee lauman vieressä.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille!



Mitähän sieltä tulossa....