Valoa

Kohti enenevää valoa ollaan kulkemassa. Päivällä kimeltaa aurinko ja yöllä loistaa kuu.
Muutama päivä sitten loppui kaamosaika, ihan virallisesti. Meillä siitä ilmoitti Rikka, mistä tiesikin etelän eläin.
Kun aamuisin/aamupäivisin menen päästämään lampaat ja aasin ulos, ne odottelevat lampolassa rauhallisina. Hoidan sitten Rikan hitasti ja hartaasti sekä silittelen lampaat.Siten ne vielä odottavat, että käyn pakkaamassa heinäkassin ja mittaamassa herkkut ruokakippoihin (pikkuisen kauraa per turpa tai pari leivän palaa). Mutta sinä päivänä kun kaamos päättyi, minua odottikin villisti liikehtivä aasi. Se oli intoa ja tarmoa täynnä, ihan hyvntahtoisesti. En kuitenkaan arvannut mennä sen karsinaan, vaan päästin elikot ulos ilman seremonioita. Rikka juoksee ulos, pyrähtelee etupihalla, ryntää portista aitaukseen, juoksuttaa lampaita katoksen ympäri! Ja huutaa mennessään! Ja minä ihmettelen, kunnes sitten almanakasta selviää riemun syy.
Nyt onkin sitten käyty juoksemassa metsässä. Lähellä oleva metsäautotie on aurattu (paha merkki, mutta onneksi tienvierestä vain tehtiin puupinot hakkeeksi). Olen antanut Rikan olla ilman narua. Se juoksee tietä edestakaisin, mukaan lähteneet koirat palaavat tässä vaiheessa kotipihaan. Minä ja lampaat juostaan Rikan seurana.

Kerran Rikka päättikin lähteä polkua pitkin metsään, lampaat seurasivat vähän matkaa, mutta palasivat sitten luokseni. Rikka häipyi näkymättömiin. Houkuttelin lampaat mukaani kohti kotia. Hetken kuluttua Rikka tulee vauhdilla, vähän luistelikin liukkasta alamäkeä tullessaan.

Tässä on palattu kotipihalle, jossa

ahkerat työkoirat meitä odottavat. Milla on piiloutuneena Nukan taakse. Kun yritin ottaa siitäkin lähikuvan, se piiloutui melkein talon alle....

Sininen hetki.