Valpautta

Aamukävelytauolla. Minun tietääkseni siellä ei ollut yhtään mitään, mutta koirat, varsinkin Milla, olivat toista mieltä.


Toisena aamuna tultiin kävelyltä joen takaa, kun kuultiin lähestyvän lumiauran ääni. No ei se mitään, osataan toki väistyä. Mutta koirat lähtivätkin pinkomaan täyttä vauhtia  kohti aurausääntä. Tässä kohdassa voi ihmetellä koirien anatomian erikoisuuksia: nimittäin tietynlaiset juoksuaskeleet estävät korvien toiminnan, sille ei voi mitään. No, koirat siis menevät, arvelin syyksi sitä, että naapuri K:lla lienee koiransa mukana auraushommissa ja valmistaudun kaikenlaiseen koiratapahtumaan. Mitään koirien tuottamaa ääntä ei kuitenkaan kuulu. Kun olen näköetäisyydellä, havaitsen että olin oikeassa. Siellä on kolme koiraa - kaksi minun ja yksi naapurin . Koirat seisoskelevat ja haistelevat toisiaan  ihan rauhassa. Mutta , mitä lähemmäksi koiria pääsen, sitä jäykemmiksi Nukan jalat tulevat ja sitä korkeammalle sen häntä nousee! Milla heiluttaa häntäänsä muina koirina. Muutaman metrin etäisyydellä pysähdyn, tiedän että jos menen lähemmäksi, Nukka käy naapurin karhukoira Sissin kimppuun. Astun tien sivuun ja komennan (kaikella arvovallalla mitä itsestäni löydän) Nukkaa tulemaan luokseni. Hetken se miettii ja sitten tulee. Huh. Naapuri pääsee jatkamaan tien aurausta koirineen ja me jatkamme omaa matkaamme. Koirat edelleen irrallaan.

Tässä ollaan iltapäiväkävelyllä Meerin, Rikan ja Nukan kanssa. Milla jäi kotiin, kun tarkoitus oli tehdä pitkä lenkki. Mutta ihminen päättää, aasi säätää. Rikka oli ehdottomasti sitä mieltä, että naapuri H:n pihalla on jotain. Nukka oli samaa mieltä. Rikka oli  sitä mieltä, että parasta olisi juosta kiireesti kotiin. Rikka saatiin rauhoittumaan teettämällä sillä temppuja: käänny, koske (kameraa) ja näkkileipää palkaksi. Kotimatka sujui sitten ihan hyvin, Rikka taivalsi Meerin perässä.
Nukka on narussa sen vuoksi, että se halusi kääntyä omille teilleen Nivanlammintien mutkasta - kävelyttäkää te Rikkaa ( ette te kuitenkaan kauas pääse), minä käyn sillä välin omilla asioillani. Edellisellä kävelyllä se teki niin ja kai se oli aika palkitsevaa. Vaan eihän semmoinen peli vetele!