Tämä päivä on ollut suurten muutosten päivä - liekö viisikin taikaluku. Takku on koko päivän ollut Nukan kimpussa. Kun Nukka makaa, se hyppii päällä, heitti kuperkeikankin Nukan selän yli. Kun Nukka kävelee, Takku on kimpussa: hyppii, riehtoo karvoista.Ja Nukka vain on.
Takku on valloittanut kaikki Nukan paikat, tunki itsensä ulkonakin Nukan omalle makuukuopalle ja kaivoi siihen itselleen tilaa!
Aamuisin ovat tätäkin ennen nyhjänneet keskenään patjallani - sellaista koirien pientä hiljaista leikkiä.
Sohva on vielä Nukan, koska Takku ei pääse sinne.
Takkuhan on hyvin oppivainen, Nukan ei ole sitä paljon alkuopetuksen jälkeen tarvinnut komentaa. Ruokaillessa Nukan täytyy vielä antaa muutama matala varoitus, kun Taku ei meinaa pysyä omalla ruokakupillaan.
Kissat ovat valloittamassa omia alueitaan takaisin, kumpiki tyylillään. Edith seuraten, milloin Takku nukkuu. Silloin se kiipeää syliini, käy syömässä, saattaa kuljeksia ympäriinsä. Lalli taas tulee kun tahtoo, murahtaa jos Takku yrittää tulla liian lähelle. Kun Lalli on sisällä, houkuttelen Takun ulos -konfliktien ennaltaehkäisyä - ja Lalli tulee perässä ja asettuu näkyvästi keskelle pihaa.
Lampaita Takku uskaltaa jo lähestyä ja lipaista kielellään, kun ne tulevat yksitellen. Mutta neljä uteliaasti tuijottavaa ja lähelle tunkevaa lammasta on liikaa isommallekin koiralle, saati pienelle.
Naapurin Hilppa kävi tervehtimässä Takkua. Ja Takku tiesi tarkkaan miten vanhoja rouvakoiria moikataan. Hilppa on Takun sukulainen: Hilpan äiti on Takun isoisoisoäiti emänsä puolelta ja isoisoisoisoisoäiti isänsä puolelta. Kaisan jälkeläisiä siis kaikki tyyni.
Kävelyillä on käyty aamuin illoin. Tässä mennään metsäpolkua pitkin.
Ja tässä upea luoksetulo metsässä!
Huomasin, etten ole tainnut laittaa Takun virallisia tietoja: kas tässä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti