Hämärää, kosteaa

Kovasti on päivät lyhyet ja harmaat. Kiirettä pitää, että ennättää kaikki askareet toimittaa valoisan aikaan. Illat on sitten pitkät ja pimeät. Puhdetöinä viihdytän sitten koiria. Varsinkin Takkua, joka harrastaa kaikkien tavaroiden kurkottelua. Lähes joka ilta käymme keskustelun. Minä: "ootko sie ihan mahoton?" ja Takku : "oon, oon" heiluttaen häntäänsä ja nuollen korviani.

Olipa sitten aamu, jolloin ei satanut! Koirat leikki somasti pihassa yhteisellä luulla. Nyt voi ottaa kuvia, jee.

Palattuani pihaan tilanne oli jo muuttunut, Nukka oli ominut luun. Ihan sopuisasti tai käyttäen korkeintaan  henkistä väkivaltaa.

Hyvä on, ei sitten leikitä.

No, mitä nyt muka on tapahtunut?















Samaisena sateettomana päivänä Rikkakin pääsi metsäkävelylle ja koirat tietysti mukana. Takkukin sai olla Rikka-kävelyllä koko ajan vapaana. Rikka käveli nätisti polkua pitkin, Meerin varmassa talutuksessa tietenkin ja koirat puikkelehti siellä täällä.

Takku pysyy kävelyillä hyvin mukana, ainakin vielä. Toki Nukkakin pysyy mukana, omalla tyylillään. Se toimittaa omia asioitaan ja odottelee polun ja tien risteyksissä tai muilla sovituilla paikoilla tai juoksee joukon kiinni . Kun se tulee kutsuttaessa, se tulee minun luokseni - palkka, palkka. Takku sen sijaan käy tarkistamassa sijaintini ja tulee kutsuttaessa - ei minun luokseni vaan porukkaan mukaan.Esimerkiksi tänään olimme aamukävelyllä pikku-Onkamon metsissä, Oli käännytty paluumatkalle ja molemmat koirat katoaa. Huutelin molempia ja Takku syöksyy edestäpäin, pyörii hetken jaloissani ja juoksee sinne mistä oli tullutkin. Nukkaa ei näy. Talsin eteenpäin ja siellä on Nukka tienhaarassa odottamassa. Takku porhaltaa Nukan luo.

Lopuksi vielä arvoitus. On käyty hakemassa postit ja minulla on ollut kaksi apulaista.

Toinen posti on Nukan ttuoma ja toinen Takun. Vaan kumpi ja kumpi??