Lähdimma tapamme mukaan metsään kävelylle. Ja tapansa mukaan koiralauma hävisi jäniksen perään . Haukku ja kimitys vain kuului saloilta. Koska koirat olivat juosseet maantien suuntaan, alettiin huudella ja vihellellä niitä takaisin. Jonkin ajan kuluttua tulee Raiku, sitten Aihki. Vaan tyttösiä ei näy ei kuulu! Siis ei Takkuakaan! Ei huomattu katsoa kelloa katomisen aikaan, joten tuntui että viipyvät ikuisuuden. Rupesin näkemään sieluni silmin raatoja tienposkessa. Ehkä ne on menneet kotiin?? Minä siis lähden takaisin kotiin tarkistamaan tilanteen ja Aihki, Raiku ja emäntänsä jäävät polulle metsään. No muutama minuuttia lähtöni jälkeen polkua pitkin oli juossut kaksi koiraa, jotka jatkoivat välittömästi - metsässä odottajia huomioimatta - kohti kotia.
Kotona taas!
Minä myös!
Hetken läähäteltyään Takku jaksoi hyvin leikkiä Raikun kanssa.
Eräs on kirjaimellisesti onnesta ympyränä.
Kotosalla ollaan ilmoista riippuen pidetty joko sadetta tai hellettä sisätiloissa.
Ilmoista riippumatta koirat innostuu, kun huomaavat että teen lähdetään-jonnekin-toimintoja.
Helteillä on ajaa hurautettu jonnekin rannalle, jossa koirat voi kahlailla. On ollut hauska seurata Takun tutustumista kahluuharrastukseen. Se etenee vedessä hyvin varovaisesti, mutta päivä päivältä syvemmälle. Saas nähdä tuleeko siitä uimari.
Iltaisin pikku-paimen toivottaa hyvät unet ystävilleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti