Vietettiin mittumaaria koleissatuulissaja sateissa. Niin oli kylmää, että juhannusvieraat ilahtuivat, kun juhannuskokko poltettiin tuvan uunissa.
Rauhallista ajanviettoa. Ainut joko oli ah-niin tohkeissaan oli Takku .Ihania ihmisiä kylässä! Häntä onnesta vispaten - oi sinä olet vielä täällä!!! Kesävieraat nukkuivat vintillä ja koirat alhaalla kamarissa. Mikään ei tietenkään pidellyt Takkua kamarin pulella, kun Hanna tuli aamulla alas. Vaan yhtenä yönä Takulle oli tullut niin ikävä ystäväänsä, että Hanna heräsi vinttikamarin oven vimmaisaan rynkytykseen. Pusumaakari oli oven takana - tahtoo rapsutusta nyt Heti. Takku oli selvittänyt kaksi aitausta ja kolme ovea.
Nyt kun vintissä ei ole houkutuksia, Takku löytyy joka aamu tuhisemasta kamarin lattialta, (Tänään muuten käytiin päiväkävelyllä Pyhäselän vankilan vierillä - tutkailin aitaviritelmiä.....)
On palattu arkeen. Aamukävelyllä harjoitellaan irtautumista ja takaisintuloa. Hyvin sujuu kun ei ole häiriötekijöitä. Tässä on pitkään ollut riesana typerät lintuäidit, jotka kasvattavat lapsiaan ihan teiden vierillä ja keskellä polkuja. On jouduttu metsässäkin kulkemaan naruissa (siis koirat).
Järven rannassa Takku astui keikkuvalle kivelle ja oli syvemmässä vedessä kuin oli aikonut. Kömpi ylös vähän hämmentyneen näköisenä, mutta jatkoi tutkimuksiaan.
Paluumatkalla kuultiin pienten kalastajapoikien puheen kilkatusta ja otin koirat naruihin. Eihän mitään pojille olisi tehneet - Takku korkeintaan hypännyt suukottelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti