Käytiin päivänä muutamana Pyhäselän rantoihin tutustumassa.
Siellä rannat ovat hiekkaiset ja kiviset. Eli kotiin palataan siistissä kunnossa,
toisin kuin lähitienoon retkiltä.
Takkuhan on tietysti väärän värinen ja karvainen näihin oloihin, mutta ei se kuitenkaan vedä vertoja täällä aikoinaan asuneelle metsäkissa Iidalle!
Voi hyvänen aika tuota Takkua, taitaa olla kesäkelillä usein muuta kuin valkoinen :) Ja ihmeitä monta kokee veden kanssakin. Mutta hyvä opettaja sillä, kun Nukka näyttää mitä ei tarvi pelätä. Aitojen ulkopuolelle pääsemisessä tulee jotenkin tutun kuuloinen tunne... Tämä minun neitikin kun hävisi aina ystäväni pihalta, vaikka kuinka katsottiin, ettei se nyt enää varmasti pääse. Jostain aidan alareunasta löytyi aina sopiva rakonen mistä livahtaa reissun päälle. Ja koiratreenikentän aita on aivan liian matala, lennossahan siitä yli pääsee, jos tiellä menee jotain mielenkiintoista.
VastaaPoistaOlen yrittänyt houkutella Niehkaa uimaan, mutta ei. On ihan liian vaarallista, jos tassut ei yllä pohjaan. Taitaa jäädä vedessä torpostelu asteelle vesileikit. Tai pitäisi olla pelastusliivi.
Helle on kova, mittari hipoo 30 astetta. Tunnin kuluttua alkaa viimeinen rallytoko kurssikerta. Mitenhän siellä selvitään pökertymättä.
Lahja