Tänään oli se hartaasti odotettu aamu. Pakasta yli viisi astetta ja aurinko paistoi. Naapuri K. oli jo aiemmin ajanut maastoon houkuttelevia moottorikelkkauria. Siellä ne odottivat räntäsateessa ja nuoskakelissä - ei suksilla menemistä.
Mutta siis tänään onnistui. Lähdettiin sellaisella innolla, että kamera unohtui kotiin.
Sen verran on jo lunta, että Nukka kulkee latua ja uria pitkin. Takku sen sijaan tekee reippaita umpihankikierroksia - vauhdilla. Hiihdeltiin metsässä ja vähän jäälläkin. Jäällä molemmat koirat meni laukaten . Annoin juosta niin kauas että tuskin erotin ne. Onneksi tulivat takaisin lähes samalla vauhdilla!
Muuten ollaan tarvottu tuttuja polkuja ja teitä lähiympäristössä. Kylillä on käyty kävelemässä. Oh-hoijaa, aina kun ajattelen, että nythän tämä sujuu toinen tai molemmat saavat kiihkeän haistelukohtauksen . Hoh-hoijaa, koirien ohitukset on monesti sirkusta. Pienet ja hiljaiset menee sujuvasti, mutta kun ohitettava on iso ja ärisevä....Hoh-hoijaa.
Ollaan oltu ahkeria, käyty kaupungissa treenaamassa kaksi kertaa. On tietysti harjoiteltu kotonakin. On tehty rally-toko liikkeitä ja ratoja. Koirien liikkeet sujuu sitä mukaa, kun emäntä älyään erilaiset suunnat ja käännökset.
Rallin vaihtelevuus on selvästi koirien mieleen. Nukkakin teki innolla viime treeneissä kääntyilyjä ja pyörimisiä.
Mukavia treenejä, jatketaan.
Nukka päätti pudottaa karvansa - liekö arvellut että talvi ei tästä kovene. Pohjavilla on irti nyppimistä varten. Se ei ole Nukan mielestä kuitenkaan kivaa- tässä rauhoittelee itseään kun aion tulla houkuttelevien tuppojen kimppuun.
Ai että onkos muillakin ohitus ongelmia? Minä olen luullut, että sitä on meillä vaan... Tänään taas lenkillä minun lappalainen meuskasi niin hirveästi, että huh huh tosiaan! Collie poika menee aina sievästi, ei koskaan kisko ja vedä, ei reuhdo hihnan nokassa, eikä piittaa vastaantulevista koirista muuten kuin häntää iloisesti heiluttamalla jokaiselle nelijalkaiselle. Mutta entäs lappalaistyttö...aina on kiire eteenpäin - vetää, riuhtoo ja mellastaa tuntemattomille koirille niin, että varmasti koko kylä kuulee :( Arvaa nolottiko jälleen kerran? Joku nainen kysyi kummastuneena: "miten ne tulee keskenään toimeen, kun tuo toinen on noin vihainen?" Enpä jaksanut alkaa selittämään, että eihän se ole vihainen normaali oloissa, on suorastaan ihana mussukka kaikille ihmisille ja tutuille koirille. Ajattelin vaan taas itsekseni, että en lähde enää ikinä lenkille näitten kanssa...en ennenkuin huomenna...
VastaaPoistaLahja