Rennosti hihnassa ja muita oppeja

Takku näytti  keskittymistaitonsa vahtimalla jotain puussaolevaa pari tuntia. Välillä vaihtoi vähän paikkaa, välillä haukahti lyhyesti, mutta oli  koko ajan valppaana. Se mitä siellä puussa oli, jäi Takun salaisuudeksi. Nukka kävi katsomassa -  ei siellä ole mitään. Emäntä, lampaat ja aasi kävivät vuorollaan tutkailemassa, mutta eivät nähneet mitään.

Kauniisti hihnassa - kurssi oli hyvin opettavainen, ainakin emännälle. Oikein tajusin, miten lepsuksi olin otteeni päästänyt, huh. Harjoiteltiin siis "napakasti ja rennosti" kulkua ja koirien ohittelua. Hyvin mielenkiintoisia olivat koirien toisiinsa tutustuttamisharjoitukset. Niissä Takku pärjäsi hyvin (ei emäntä sotkenut asioita) ja saikin luonnehdin "sosiaalisesti taitava ja itsevarma". Kyllä se kurssi taisi tehdä Takullekin hyvää - on selvästi ollut sen jälkeen enempi kuulolla kotioloissakin. Onneksi siellä kurssilla oli toinenkin emäntä, jonka koira oli pieni, kaunis, ystävällinen ja kiltti, joten saatoimme purpattaa, miten vaikeaa on komentaa koiraa joka on NIIN suloinen ja ihana.

Viikolla meillä vierailivat porokoirat pojat Raiku ja Tassu . Takku ja Tassu aloittivat vauhdikkaan leikin välittömästi. Nukkaa jouduin pari kertaa muistuttamaan kauniista käytöksestä. Lähdimme sitten kävelylle tavalliseen tapaan. Oltiin puolessa välin peltoa, kun koirat valpastuvat ja häviävät yhtenä laumana metsään. Siellä ne opiskelivat laumautumisen jaloja taitoja . Palatessa Nukkakin kulki Tassun vierellä muina koirina.
Kotipihaan ja tupaan tultaessa Nukka sitten hyökkäsi Tassun kimppuun (ei käynyt kuinkaan). Toivottavasti jäniksiä riittää lähimetsissä, että jatkaa sosiaalistamisharjoituksia.