maanantai 11. huhtikuuta 2016

Tummia varjoja kevään valossa

Keväisten tunnelmien ja onnellisten ajatusten keskellä koimme suuren surun.





Nukka (Kukkipuun Goatnil 19.9.2005 - 6.4.2016) lähti tuonpuoleisille tuntureille.

En tiedä, mikä vaiva tai sairaus Nukalla oli, mutta sen käytös muuttui  ihmisiä kohtaan. Nukka joka oli aina ollut luotettavan nöyrä ihmisiä kohtaan, alkoi murista lapsille.
Nukasta luopumisen päätös oli hyvin raskas ja vaikea. Ikävä on kova. Kuka tuo nyt minulle hukkuneet tumput ja kengät?


Jää hyvästi Nukka. Olet aina sydämessäni.









Nukka kotipihassa 6.4.2016

3 kommenttia:

  1. Voi Nukkaa! Lämmin osanotto ja jaksamisia sinulle ja Takulle!

    VastaaPoista
  2. Tummuessa illan,
    luona sateenkaarisillan,
    kun auringon viimesäteet taipuu,
    rakas koira uneen vaipuu.
    On päivän leikit jäänet taa,
    se onnellisna nukahtaa.
    Nähden unta ystävistä,
    perheistä ja hetkistä yhteisistä.

    Kuulinko tutun haukahduksen:
    tässähän me olemme kaikki nyt ja aina
    samassa rakkauden maailmassa
    joka ei koskaan lopu.

    Sydänlämpöinen osanottomme,
    Lahja, NIehka ja Zorro

    VastaaPoista