Tuulihaukkojen terveiset

Läheisellä pellolla, ladon seinällä on linnunpönttö. Siinä asustaa tuulihaukka (tieto on varma, koska viime kesänä tapasimme pesällä tuulihaukan tutkijan).
Nyt kun kuljemme ladon ohi pesän aukosta  nousee kurkkimaan pieniä tuulihaukkoja. Luulen että poikasia on neljä.Kun menemme rauhallisesti Takun kanssa ohi, poikaset tillittävät tarkkaavaisina.
Tänä aamuna arvelin että päästäisin Takun vapaana juoksemaan peltojen välistä tietä. Samalla kun irroitan Takun narusta,huomaan tiellä jäniksen poikasen. Se istuu ja katselee maisemia. Laitan nopsasti Takun kiinni. Jänis huomaa lopulta meidät ja pinkaisee juoksuun. Se kaveri tulee pellolta mukaan. Jostain syystä Takku katselee niiden menoa ihan rauhallisesti. Tempominen alkaa vasta sitten kun päästään niiden hajujen kohdalle.....

Juhannuksena oli hieman (!) koleaa. Niinpä rakensimme vieraittemme kanssa nuotion pihaan. Se oli ensin kokko

ja sitten grillauspaikka. (Syötiin kuitenkin sisällä.)
Kun nuotio muuttui grilliksi, Takku siirtyi kauemmaksi istumaan. Sen ilme oli sellainen " mun kuuluu olla täällä". Takku oli näet edellisenä viikon loppuna osallistunut tapahtumaan, jossa koirat (neljä kappaletta) laitettiin puihin kiinni makkaran paiston  ajaksi. Kotipihalla Takku onneksi ymmärsi sanat: tuu vaan tänne.

Takun juhannuksen onnenpäivät (tutut, rakkaat vieraat) kruunasi juoksulenkit. Kun se huomaa,että juoksulenkkivaatteita laitetaan päälle , muu maailma katoaa. Satoi tai paistoi. Sunnuntaina satoi.Takku ei aamulla kehdannut mennä ulos, tarkisti ovella ilman ja palasi sisälle. Mutta kun Hanna valmistautui juoksulenkille, ei sade enää haitannut.

Kävimme Kirkkovuorella. Eräät uivat, eräät vain poseerasivat. Takku kahlasi vedessä. Kun Hanna meni uimaan, Takku kahlasi ensin perässä, sitten hätääntyi ja tuli viereeni istumaan- apuva!

Lampaat jatkavat hommiaan.

Tässä todistus niiden työtehosta. Aidan tällä puolella lampaat, toisella puolella luonto.

Helleraja

Tässä kulkee Takun helleraja. Kun aurinko muuttaa rajaa, Takku siirtyy.

Takun ja kissojen kanssa pidämme päivälevon tuvassa. Lampaat eivät pääse valitettavasti sisälle, niinpä ne nukkuvat päiväunensa tuvan ikkunoiden alla. Esmeralda ei osa päättää olisiko helteessä vai varjossa.

Haettiin vintiltä agility-esteemme pihamaalle. Teemme näillä esteillä sekä tokoliikkeitä (Takku istuu ja hyppää sitten, näin saatu tämä kuva). Ja rallytoko-liikkeitä (seuraa, hyppää, seuraa). Ja varsinaista agilityä (esteeltä toiselle vauhdilla) - tästä Takku innostuu niin että oikein haukkuu mennessään!

Lalli seuraa Takun riehuntaa - antakaan mun kaikki kestää.

Touhujen keskellä jotain mielenkiintoista - kai pikkulintu.. Sain napattua rakennekuvan, niitä aina tarvitaan.

Nyt on pahin linnunpoikasaika. Niinpä kuljemme kunniallisesti narussa (Takku). Pihassa Takku tietysti on irrallaan ja hyvin on pysynytkin.

Paitsi tänä iltana. Joku eläin (kettu, koira?)  kulki aidan lähellä , minäkin näin sen. 
Takku nosti haukun ja metelin ja hyppäsi portin yli metsään. Sinne meni, mutta haukku lakkasi. Huutelin aikani, ei vaikutusta. Menin sitten juomaan kahvia ja koira tuli takaisin, ehkä viiden minuutin kuluttua kovin läähätyksessä. Se tuli pihaan selvästikin tietäen, että oli käynyt vähän hups-tapaus. Toki armahdin sen aika pian - minun koira,
Mikä lie se otus metsässä olikin, se tuli karkoitettua.

Tuomi kukkii.

Kesä!

Nyt koitti kesä meidän talvipakolaisille. Kovasti mietittiin kuljetuksen (puolisen kilometriä) onnistumista. Oli ihmis- ja koirapaimenet ynnä herkut matkassa . Mutta lampaat lähtivät vaudilla matkaan, juoksivat ja paimenet perässä.

Takku oli olevinaan minun ja Annen kanssa edelläkulkija, mutta ei oikein pysytty matkassa.

Lempi ja Kaiku paimenpoikineen olivat takana varmistamassa ettei lampaat käänny takaisin.  Lampaat viipottaa tässä vaiheessa jo toisella tiellä.

Lempi ja Kaiku toimivat tien tukkeena kun ollaan tienhaarassa ja melkein perillä. Myönnettäköön etteivät lampaat tehneet elettäkään väärään suuntaan menemisestä. Ne nimittäin äkkäsivät missä olivat ja suunnistivat viime kesäisen laitumensa portille..

Perillä ja makeaa ruohoa!

Olipa reissu. Kuljettiin lampaiden perässä ja naurettiin makeasti.
Luulen ettei kukaan erinomaisesta kolmesta paimenkoirasta tajunnut tapahtumasta mitään. Ilmeet olivat: " jaa jaa tää on taas niitä ihmisten juttuja, tehdään nyt mitä ne haluaa".
Lampaat sen sijaan ymmärsivät yllättävän hyvin mistä on kyse. Muka tyhmiä!!!

Kotiin palattuamme Unelma oli lampaista ainoa, joka selvästikin etsiskeli puuttuvia laumanjäseniä. Ei pitkään, viisas sekin.

Muuten olemme viettäneen tavallisia kesäpäiviä. Kesä edistyy hitaasti, joten olen nyppinyt rikkaruohoja kasvimaalta. Jossain vaiheessa tiedän antavani periksi, mutta ei vielä. Takku ei tykkää kasvimaahommista. Se tulee mukaan toiveikkaasti, syö avuksi vähän heiniä, mutta palaa sitten etupihalle - sitä samaa.
Toki ollaan kävelty normaalisti. Ja jopa harrasteltu. Viime viikonloppuna olimme jäljestämässä. Takulle tehtiin tiuha-askelinen töpsytysjälki, nameilla tehostettuna. Ja vau! Takku jäljesti ihan oikesti. Ei syönyt nameja, mutta seurasi jälkeä.

Kesäpäivän onnea. Takku ja Edith.