Läheisellä pellolla, ladon seinällä on linnunpönttö. Siinä asustaa tuulihaukka (tieto on varma, koska viime kesänä tapasimme pesällä tuulihaukan tutkijan).
Nyt kun kuljemme ladon ohi pesän aukosta nousee kurkkimaan pieniä tuulihaukkoja. Luulen että poikasia on neljä.Kun menemme rauhallisesti Takun kanssa ohi, poikaset tillittävät tarkkaavaisina.
Tänä aamuna arvelin että päästäisin Takun vapaana juoksemaan peltojen välistä tietä. Samalla kun irroitan Takun narusta,huomaan tiellä jäniksen poikasen. Se istuu ja katselee maisemia. Laitan nopsasti Takun kiinni. Jänis huomaa lopulta meidät ja pinkaisee juoksuun. Se kaveri tulee pellolta mukaan. Jostain syystä Takku katselee niiden menoa ihan rauhallisesti. Tempominen alkaa vasta sitten kun päästään niiden hajujen kohdalle.....
Juhannuksena oli hieman (!) koleaa. Niinpä rakensimme vieraittemme kanssa nuotion pihaan. Se oli ensin kokko
ja sitten grillauspaikka. (Syötiin kuitenkin sisällä.)
Kun nuotio muuttui grilliksi, Takku siirtyi kauemmaksi istumaan. Sen ilme oli sellainen " mun kuuluu olla täällä". Takku oli näet edellisenä viikon loppuna osallistunut tapahtumaan, jossa koirat (neljä kappaletta) laitettiin puihin kiinni makkaran paiston ajaksi. Kotipihalla Takku onneksi ymmärsi sanat: tuu vaan tänne.
Takun juhannuksen onnenpäivät (tutut, rakkaat vieraat) kruunasi juoksulenkit. Kun se huomaa,että juoksulenkkivaatteita laitetaan päälle , muu maailma katoaa. Satoi tai paistoi. Sunnuntaina satoi.Takku ei aamulla kehdannut mennä ulos, tarkisti ovella ilman ja palasi sisälle. Mutta kun Hanna valmistautui juoksulenkille, ei sade enää haitannut.
Kävimme Kirkkovuorella. Eräät uivat, eräät vain poseerasivat. Takku kahlasi vedessä. Kun Hanna meni uimaan, Takku kahlasi ensin perässä, sitten hätääntyi ja tuli viereeni istumaan- apuva!
Lampaat jatkavat hommiaan.
Tässä todistus niiden työtehosta. Aidan tällä puolella lampaat, toisella puolella luonto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti