Vietimme Takun kanssa pari mukavaa päivää Möhkössä mainiossa ihmis- ja koiraseurassa.
Takulla olikin oikein makeat oltavat: se oli ainut narttu herraseurassa - parhaimmillaan viisi urosta viihdyttämässä.
(kuva Tuija Lauronen)
Takku tutustuu Ukkoon ja Uljas ja Urmas katsastavat Takun.
Metsässäkin piti virittää leikki - ja Takku oli tehnyt valintansa.
(kuva Tuija Lauronen)
Toki mukana oli myös Takun poika Venni (kuva Tuija Lauronen).
Mutta täytyy myöntää, ettei tuo oma poika kovin kiinnostanut Takkua, muut poijat olivat houkuttavampia.
Ihmisillä jotain toimintaa, Venni ja Takku odottavat. Kovin arkista perhe-elämää.
Ihmiset ja koirat harrastivat yhdessäoloa. Tehtiin rally-tokoa, matkustettiin pikkulaivalla maisemia katsomassa, syötiin, kahviteltiin ja saunottiin (ei koirat).
(kuva Tuija Lauronen)
Ja käveltiin metsissä ja joen rannoilla. Aamulla, päivällä ja illalla.
Kiitos kaikille! Tulimme kotiin ihanan uupuneina ja virkistyneinä.
Seuraavaksi meillä oli ohjelmassa paimennusta Kerimäellä, Susirajan lappalaisten järjestämänä Pohjolan tilalla.
Ensinnä lampaat ja Takku suorittivat tutustumisen. Varsinkin lampaat tarkasti arvioiden.
Sitten Takku neuvotteli lampaiden kanssa toimintastrategian. Ehkä ohjeisti?
Sitten hommiin.
En tiedä mitä elikot olivat keskenään sopineet. Lampaat seurasivat minua ja Takku hipsutteli perässä.
Takku on lampaiden ystävä, ei komentaja. Hyvä niin.
Porokoira Tassu (tietysti emäntineen ) oli meillä matkakaverina.
Tassun paimennuksessa oli vauhtia ja vimmaa Takunkin edestä.
Välillä into meinasi mennä liialliseksi.
Mutta ihailtavasti Tassu oli emäntänsä hallinnassa. Suorastaan vau!
Ja paimennus jatkui.
Mukavaa oli, hauska katsoa monenlaisia koiria ja monien paimennuksen oppimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti