Vimmaa

Eilen sunnuntaina oli suunnitelmissa pitkä kävelyretki Meerin, Rikan ja Nukan kanssa. Jotta lampaat varmasti pysyisivät poissa porukasta, laitoin ne sisäpihan portin taakse. Mutta Ulpukkaa ei portit pidelleet, se työnsi voimalla portin auki (huono solmu!) ja johdatti samalla voimalla ja vimmalla kaikki lampaat väkisin toisestakin portista ulos. No käveltiin sitten koko porukalla (lampaat on niin itsepäisiä, ettei niitä takaisin saa ihan helposti).

Rikka löysi maukasta mutusteltavaa.

Ulpukka näki joen ensimmäistä kertaa ja jähmettyi sitä ihmettelemään.







Illalla saimme porokoirat kylään - valoisaan aikaan.

Ja koska oli valoisaa, lampaat ja aasi olivat ulkosalla - aidan ja portin takana. Pitkän pimeän syksyn ja talven ne olivat jo sisällä ennenkuin porokoirat tulivat. Pihassa raikuikin kohta reipas paimenhaukku. Rikka tulkitsi tilanteen toisin, työnsi portin auki (milloin opin tekemään pitävän solmun???) ja ryhtyi ajamaan porokoiria pois. Tilanteesta selvittiin kunniakkaasti: toinen emäntä komensi porokoirat luokseen, olivat paikallaan ja hiljaa. Toinen emäntä kaivoi taskustaa koiranremmin ja talutti Rikan takaisin aitaukseen. Ja sulki portin kunnon umpisolmulla!







Käveltiin rantaan perinteisin menoin. Raiku piti huolta ettei kukaan päässyt yllättämään.

 Ja Aihki kaivoi arrteita esiin. Nukka on tarkistamassa läheisen mökin pihaa.

Lopuksi kirmailua jäällä - liekö kevät vimmaa.

Olen kuullut että monet harmittelevat, kun kevät viipyy. Meillä ei ole mitään tällaisia ilmoja vastaan. Aamuisin voi kulkea pelloilla ja peräti metsässä hankien päällä.                      

Tauot ovat tärkeitä.

P.S. Ehkä vähän toivomme kevättä lampaiden ja aasin  puolesta.

Kohti tavallista

Pääsiäisen vietimme nauttien hyvistä ilmoista ja mieluisista vierailijoista.

*Lalli osallistuu auringon palvontaan Saint Nivazin hiihtokeskuksessa.

*Edith osallistui hiihdon jälkeiseen voimisteluun ja venyttelyyn - se teki lattialla venytyksiä ja taivutuksia Hannan seurana.

* Nukka osallistui pullanleivontaan esittämällä mahtavan kerjäysnäytöksen ja saikin toki palkaksi palan taikinaa. Pullataikina on nähtävästi Nukasta maailman paras herkku. Olimme pihassa ja yhtäkkiä Nukka menee oven eteen vinkumaan, katsoo välillä minua anovasti ( se ei KOSKAAN pyri sisälle). No avasin oven ja siellä oli leipuri alkanut alustamaan taikinaa. Nukka jäi sisälle.

* Lampaat ja varsinkin Rikka ovat osallistuneet kävelyretkiin. Rikan kävelykausi on alkanut, taivallettiin oikein joen toiselle puolelle, reippaasti yli sillan. Kuten arvata saattaa Meeri oli mukana.

Nukan kanssa on kuljettu metsissä, pelloilla ja jäällä hiihtäen ja kävellen.
Se on kulkenut lähikoirana, joten lenkkejä on täytynyt pidentää, jotta koira saisi tarpeeksi liikuntaa. 

Tänä aamuna se onneksi palasi lähes normaaliin käytäntöön - kipaisi omalle lenkilleen vähän ennen kotipolkua. Oli tietysti tapansa mukaan portilla kanssani yhtä aikaa. Eiköhän pyrähdykset pitene, kun lumi sulaa ja metsä tuoksuu täysillä.








Nukka on eläimistä ollut vaisuin Millan lähdön jälkeen. Mutta onneksion tavattu tavalliseen tapaan porokoirapojat ja naapurin koiratytöt.Ja pääsiäinen piristi meitä kaikkia.

Toissa aamuna huomasin että Nukalla oli jotain lumihangessa - häntä vispaten se pyöritti lumessa jotain. Lähempi tarkastelu osoitti, että se jotain oli Edith! Edith kömpi sitten ylös, ravisti lumet niskastaan ja katsoi minua paheksuvasti !?!

Laitan tähän vielä uudempaa filmituotantoa. Pyydän huomioimaan, että nyt on jo panostettu näyttelijöiden ohjaukseen. Siis Meeri ja Rikka:

Milla 1.7.1998 - 25.3.2013

Varjoja hohtavilla hangilla

Viikko sitten hiihtelin kahden koiran kanssa kevät hangilla. Kuten olen hiihdellyt jo neljätoista kevättä.

Tänä aamuna hiihtelin seuranani yksi koira. Milla nukkui ikiuneen eilen, täällä kotona. Se oli viime viikon keskiviikosta asti heikko, nukkui vain ja liikkui vaivaloisesti.

Muutamana päivänä liittyi Nukan seuraan ja Nukkahan luovutti vartiovuoron sille auliisti.












Lopulta oli jäähyväisten aika.

Sylikissat

Talvisaikaan voi nautiskella sylikissoista. Sekä Lalli että Edith täyttävät hyvin kaikki sylikissan vaatimukset, kumpikin omalla tavallaan.

Lalli käy sylissä säännöllisesti iltapäivällä, päivälevon aikaan, ja illalla ennen iltariehaa. Ensin se polkee pitkään ja hartaasti. Ja sitten painautuu tiiviisti rinnan päälle, kehrää hiljaisesti. Mutta yksikin varomaton väärä liikkeeni karkoittaa sen hetkessä. Joskus lähemmäksi ja se tuijottaa minua syyttävästi, palaa kuitenkin syliin. Joskus kauemmaksi ja se poistuu häntä pystyssä kamariin. Öisin Lalli nukkuu jalkojani vasten painautuneena - yritän nukkua rauhallisesti.

Edith tulee syliin milloin sattuu - kun sille tulee sellainen olo. Se pyörii ja kiehnää. Se on niin interaktiivinen, että jokaiseen silitykseen sen pitää vastata nuolemalla, puskemalla .tai liikkumalla. Jos taas lakkaan silittämästä, saan käpälästä kehoittavia taputuksia. Eikä se lähde sylistä ravistamallakaan, ennenkuin on itse saanut tarpeeksi. Se roikkuu  villapaidassa kynsineen. Yöt Edith nukkuu jossain sänkyni laitamilla.

Eilen auto oli pihassa, kun saimme klapitäydennystä. Lalli käytti tilaisuutta hyväkseen ja otti aurinkoa auton katolla. Edith ei arvannut kiivetä seuraksi, vaikka Lalli sitä kovin houkutteli.












Aurinko lämmittää jo päivisin - Rikka nauttii.

Kahdeksas maaliskuuta

Matkoilla

Käytiin Nukan kanssa kaupunkilomalla. Ja nautittiin narukävelyistä aurattuja, hiekoitettuja ja valaistuja reitejä pitkin. Luksusta! Käveltiin pikkukaupunki ristiin rastiin, ympäri ja poikki.

Majapaikassa levättiin.














Muut eläimet olivat Meerin ja Riemun hoidossa kotosalla.

Kiitokset!