torstai 12. kesäkuuta 2014

Kaikenlaista kohellusta

Tänään läksimme tarmokkaasti Niittylahteen koirakouluun. Olin liikkeellä hyvissä ajoin. Ensin kävelytin molemmat koirat. Sitten Takku jäi autoon ja otin Nukan mukaan. Kentällä oli koirien koulutusta meneillään, Mainio paikka harjoitella rauhallista oloa - kierrettiin kenttää, Nukka tietysti hiljaa ja kauniisti. Sitten minulle selvisi, että kentällä on loppumassa se ryhmä, johon olin aikonut tulla Takun kanssa! Koska ryhmäläiset harjoittelivat omin nokkineen, liityimme seuraan. Tehtiin seuraamista ja kaikenlaisia jääviä liikkeitä. Vein Nukan autolle ja otin Takun matkaan. Ennätettiin vielä Takun kanssa tehdä harjoituksia toisten koirien seurassa. Toiset koirat tietysti kiinnosti Takkua, mutta tosi hyvin se oli juonessa mukana - tuli eteen ja sivulle, meni maahan ja pysyi paikallaan . Ja seurasi somasti. Oli mukavaa. Ensi viikolla yritämme mennä kouluun oikeaan aikaan!








Takku on tällä viikolla kokenut vesien kauhuja. Tässä tarkoitus oli ottaa kuva rauhallisesta veden litkimisestä, mutta juuri kun Takku työnsi kuononsa veteen, sen edessä hyppäsi kala! Ja Takku hyppäsi törmälle.









Nukka kävi välittömästi tarkistamassa tilanteen. Takku pysytteli kauempana.

Edellisenä iltana käytiin Pyhäselän rannassa kahlailemassa (koirat). Takku kahlaa tapansa mukaan hitaasti ja juuri kun se työntää kuononsa veteen, ryöpsähtää vaahtopäinen laine! Hui kauhistus, oikein piti haukkua mokomalle. Hassua, että ollaan käyty rannoilla vain tyynillä ilmoilla.
Nukka seurasi aikansa Takun hyppelyä aaltoja karkuun ja kahlasi sitten määrätietoisesti veteen - ja katsoi sieltä Takkua.







Ei Takku  mitään vesikammoa (-kauhusta puhumattakaan)  ole saanut. Tässä rämmitään suolammen vähenevässä vedessä - mutakin virkistää.








Tässä jonain aamuna kuulin puoliunessa, että koirat ähertää jotain. Katsoin kelloa ja ilmoitin; kaikki nukkuu.  No, minä ainakin nukuin ja herättyäni huomaan, että Takkua ei näy missään. Ovi on kiinni ja hyttysverkko paikallaan. Nukka vinkuu oven edessä ja kas, siellähän Takku on pihassa. Se tulee tervehtimään niin iloisena! Jatketaan sitten aamun viettoa. Ulos tullessani huomaan, että on vain hallava koira - siis se mistä kotosi tunsit! Kas tuolta lähestyy porttia kiireisin askelin valkea koira - korvat nöyrästi littanana.  Jaa, jaa. Meillä on siis sen tuhannet aidat ja viritelmät, mutta eräs rakastaa hyppäämistä.....( Täytyy myöntää, että sen loikat korkeiden aitojen yli ovat upeita.)

Mikä lienee vaihe menossa Nukalla (tai Takulla ). Nukka nimittäin kontrolloi Takkua monta kertaa päivässä katseellaan. Huomaan, että Takku perääntyy, väistyy, ei liiku, katsoo vain Nukkaa korvat nöyrästi litussa. Leikit Nukka monesti päättää Takun alistamiseen - ei ärise , vaan tuijottaa. Ja Takku on liikkumatta maassa.
Tiedän, että alfa- ja pomoteoriat eivät ole nyt muodissa, mutta Nukalla on kyllä selvä hierarkiageeni, ei mahda minkään. Niin sen maailma alkukantaisesti jäsentyy. Se toimii alas- ja ylöspäin. Seuraava ei hentomielisille. Tein yhtenä päivänä pissakokeen (Nukka käy tarkasti pissaamassa Takun pissojen päälle. Ei kotosalla vaan maailmalla.) No oltiin metsässä ja päätin tehdä kokeen. Kuljettiin polkua pitkin. Takku kulki jossain edellä ja Nukka jossain perässä. Pissasin keskelle polkua ja jäin seuraamaan miten Nukka reagoi. Nukka tulee polkua pitkin, pysähtyy kuin seinään lirini kohdalla ja kiertää sen kaukaa, palaa sitten polulle. Siis kuin susi!







keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Metsäilyä ja kotoilua

Porokoira pojat Aihki ja Raiku (ynnä toki emäntänsä) kävivät kyläilemässä Takun juoksutauon jälkeen. Tosin Raiku oli sitä mieltä, että Takussa on vielä herkkutuoksuja - Takku oli aivan ulalla Raikun uusista leikkiehdotuksista.
Lähdimma tapamme mukaan metsään kävelylle. Ja tapansa mukaan koiralauma hävisi jäniksen perään . Haukku ja kimitys vain kuului saloilta. Koska koirat olivat juosseet maantien suuntaan, alettiin huudella ja vihellellä niitä takaisin. Jonkin ajan kuluttua tulee Raiku, sitten Aihki. Vaan tyttösiä ei näy ei kuulu! Siis ei Takkuakaan! Ei huomattu katsoa kelloa katomisen aikaan, joten tuntui että viipyvät ikuisuuden. Rupesin näkemään sieluni silmin raatoja tienposkessa. Ehkä ne on menneet kotiin?? Minä siis lähden takaisin kotiin tarkistamaan tilanteen ja Aihki, Raiku ja emäntänsä jäävät polulle metsään. No muutama minuuttia lähtöni jälkeen polkua pitkin oli juossut kaksi koiraa, jotka jatkoivat välittömästi - metsässä odottajia huomioimatta - kohti kotia.





Kotona taas!




Minä myös!















Hetken läähäteltyään Takku jaksoi hyvin leikkiä Raikun kanssa.

Eräs on kirjaimellisesti onnesta ympyränä.











Kotosalla ollaan ilmoista riippuen pidetty joko sadetta tai hellettä sisätiloissa.

Ilmoista riippumatta koirat innostuu,  kun huomaavat että teen lähdetään-jonnekin-toimintoja.
Helteillä on ajaa hurautettu jonnekin rannalle, jossa koirat voi kahlailla. On ollut hauska seurata Takun tutustumista kahluuharrastukseen. Se etenee vedessä hyvin varovaisesti, mutta päivä päivältä syvemmälle. Saas nähdä tuleeko siitä uimari.








Iltaisin pikku-paimen toivottaa hyvät unet ystävilleen!

lauantai 24. toukokuuta 2014

Takku yksi vuotta



Takulle paljon valkoisia kukkia merkkipäivän johdosta! Erityisterveiset kasvattajalle ja Takun sisaruksille!

Päivänsankari, kuten muutkin oliot, makoilee jossakin varjossa.















Vähäiset vesipaikat ovat arvossaan. Nukka seisoo (joskus istuu) vilvoittelemassa.
















Takku ei malta pysähtyä.
















Illan vähän viiletessä leikki taas maistuu. 


maanantai 19. toukokuuta 2014

Kesä







Pääskyset muuttivat toissa päivänä tutulle pesäpaikalleen vajaan. Ja toivat hellekesän tullessaan.

Maisema muuttuu päivä päivältä vihreämmäksi. Eniten vihertää vuohenputki. Pitäisiköhän vielä hankkia vuohi, että saisi putken kuriin???







Helle on kumonnut Lallin ja Nukan
pihaan.
Mukavuutta rakastava Edith nauttii auringon lämmöstä sohvalla.
Takku unenpöpperöisenä - kesken unien tullaan kuvaamaan, mitä, mitä.














Tässä eräänä iltana eläinlääkäri kävi hoitamassa Rikkaa. Rikalta tippui verta mahanalusesta, säädyllisyyden vuoksi en voi tarkemmin kuvata paikkaa. No minä tietysti hädissäni soitin eläinlääkärille (joka saikin soitostani varmaan hyvän jutun kerrottavaksi!!!) Rikalla oli puoliksi irronnut syylä - niitä kuulemma on. Syylä sidottiin narulla , jotta kuivahtaisi. Rikka sai kovasti kehuja rauhallisesta käytöksestään toimenpiteiden aikana - se seisoi pää kainalossani.



Eilen ajettiin Ukkolaavulle.















Nukka kävi kahlailemassa.



















Takku tyytyi katselemaan vettä.

Koirat tutkivat laavun ja ympäristön.
Pieni kävelylenkki tehtiin.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Kukkia emoille

Onnea kaikille ihmis- ja eläinemoille.
Pihan narsissit ovat hiukan pakkasen ja lampaiden pureksimia, mutta kukkia kuitenkin.


Nukan puolisisko Fiona (Ettäänperän Yötönyö) kävi kyläilemässä. Nukka aitauksessa, sattuneista syistä.
Tyttärien  emä Piitu siirtyi tuonpuoleisille tuntureille toissa viikolla. Piitu oli minulle hyvin läheinen koira.






Fiona on ollut vaisu ja masentunut jäätyään yksin.





Piristykseksi se pääsi Takun kanssa leikkimään. Ja kyllä ne leikkivätkin - kuvia tosi hankala ottaa. Lisäksi Fiona arveli, että kumartuessani tarkoitukseni on tulla pussatuksi.












Omalla porukalla postinhakureissulla. Koirat harjoittelee odottamista. Ehkä näyttäisi hienommalta, jos ne istuisivat rivissä ja katsoisivat minua. Nyt Nukka tarkkailee Lempin ja Hilpan pihaa. Takku pitää metsää silmällä.









Tänään saatiin kaivattu sade koko päiväksi.
Aamulla Nukka valitsi sateensuojaksi seinälle unohtuneen pulkan.

torstai 8. toukokuuta 2014

Lapsuus ohi












Vaivasesti vihertää, mutta tarkkaan tutkien syötävää löytyy. Vähän lämmintä sadetta olisi nyt toiveena.













Meeri viilaa Rikan kavioita ja Takku  seuraa tarkkana - hetken







sitten on " miun vuoro saada huomiota!"














Kävelyretkellä Meeri harjoitti aasi- ja koirakuiskaajan taitojaan.




No niin, aloitetaan.














Ja sitten kaikki yhdessä ja hallinnassa.

Koirat harjoittelevat rauhallista kulkua aasin seurana silloin kun kävellään tiellä. Se onkin vaikea tehtävä, varsinkin Takulle, koska vauhti on hidasta.










Viikolla on oltu ahkeria. On treenattu raviradan parkkipaikalla ja koirakoulussa. Nukka tekee omia tehtäviää hitaasti ja varmasti. Uutuutena on opeteltu saksalaista käännöstä (!). Nukalla ei siinä ole ongelmaa, mutta ohjaajan aivot meni solmuun. Takku opiskelee kaikkien tehtävien avulla keskittymistä ja kontaktin pitoa. Edistyy hyvin. Koirakoulussa harjoiteltiin yhdessä kulkemista, Takku unohtui haahuilemaan, kunnes yhtäkkiä sai oivalluksen "ai niin" (siitä ihan näki että päässä tapahtui jotain)  ja tuli oma-aloitteisesti viereeni seuraamaan.


Tässä Takku ajaa elämänsä ensimmäistä jälkeä. Keskittyneesti, niinkuin olisi tehnyt töitä!

Kuva L&S Featherfox Oy








Ai niin tuosta otsikosta. Takulla alkoi tänään juoksu. Se oli odotettavissa (paitsi tietysti iän puolesta), koska viime viikolla Takku aloitti merkkailupissauksen. Jaa jaa niin ne pennut kasvaa (Takku on nyt 11kk 10päivää vanha).
Hassua miten kaikki koirat samanlaisia, vaikka ovatkin erilaisia. Kauan kauan sitten me osallistuimme Nivan Niityt projektiin. Täällä kävi niittyjen kuvaajia säännöllisin välein. Ja jokaisessa kuvassa näkyy nuori koira Milla. Sitten oli vaihe jolloin ei voinut ottaa valokuvaa, etteikö siihen olisi itseään tunkenut linssilude Nukka.  Ja nyt on Takku joka aiheen kuvituksena.



Nukka vakiopaikallaan - ei tarvitse liikkua, tiedän mitä tapahtuu. (Huomatkaa viereen koottu omaisuus).

perjantai 2. toukokuuta 2014

Niitä näitä


Kevät edistyy hitaasti. Muutaman lämpimän päivän jälkeen on taas tarvottu toppavaatteissa (emäntä). Koirat ovat kovin virkeitä. Nyt kun Nukalla ei ole mitään hormonivaihetta meneillään, se malttaa leikiä Takun kanssa - aamusta alkaen.
Lämpiminä päivinä lampaat pääsivät villoistaan - 99%:sti.  Ulpukalle jäi minihame . . .






Vaan eihän Takulle yksi leikkikaveri riitä!
Yöpakkaset pitävät Edithin sisäkissana. Lalli sensijaan on useimmiten yöt ulkona. Lallin aamuinen sisääntulo on varsinainen teatteriesitys. Se odottelee vajassa lampolan katolla. Takku kiipeää(!) ylös sitä tervehtimään. Vien sitten aasin ja lampaat ulos, Takku mukana. Nukka istuksii etupihalla.  Lalli siirtyy auton katolle odottelemaan sisäänkuljetusta. Se tulee syliini ja molemmat koirat vuorollaan käyvät moikkaamassa. Kannan siis Lallin sisälle aamuaterialle. Kyllä meillä palvellaan!





Takku on jatkanut opiskelua. Keskittymisedistys on huimaavaa - toisella tunnilla jo näin mahtavasti!




Tässä opiskellaan luopumista kolmannella tunnilla.

Kuvat L&S Featherfox Oy









Mitä lienee tummassa virrassa?