Palleroita pellolla

Hellepäivän aamu ja Lallin aamuvoimistelu.  Lalli on tullut sisälle ja valmistautuu nukkumaan. Takku odottelee että lähdettäisi ulos.









Heinäpellot on niitetty ja koristeltu jättiläismuurahaisen munilla. Mutta ennenkaikkea ne ovat vapautuneet koiran alueeksi. (Oletan että kaikki mahdolliset linnunpoikaset ovat kaikonneet niittokoneiden tieltä/alta- huh!)

Lähes joka aamuTakku nappaa pellolta aamiashiiren itselleen.

Käytiin tekemässä pieni lenkki . Oli hyvin lämmintä. Tulomatkalla koira katosi - näkyy kyllä kuvassa. Ojan pohjalla oli hiukan vettä ja

jotain  muutakin.

Ojasta nousi Intiaaniprinsessa Mustajalka!

Kotiin palattiin metsäpolkua pitkin.

Ketkä lienee lyhentäneet ruohon meidän pihassa?

Porokoirain Raikun ja Tassun kanssa on harrastettu.On treenattu jälkeä siellä sun täällä, kuvassa Ukkolaavulla odottamassa jälkien vanhenemista. Esineruudussa ollaan nyt Takun kanssa lähdetty yhdessä etsimään tavaroita - ja tuntuu toimivan, näin aluksi ainakin.

Yhtenä iltana oltiin oikein koulutuskentällä harkkaamassa (kuva ei sieltä). Kentän toisella laidalla oli muita koiria - eivät haitanneet, hyvä. Tehtiin kaikenlaista seuraamista ja kontaktia. En tiedä miten meni, mutta mukavaa oli. Treenin päätteeksi tehtiin narukävely Pyhäselän rannalle.

Ja sitten on taas ilta. Takku valmistautuu nukkumaan ja Lalli ulkoilemaan.

Tuulihaukkojen terveiset

Läheisellä pellolla, ladon seinällä on linnunpönttö. Siinä asustaa tuulihaukka (tieto on varma, koska viime kesänä tapasimme pesällä tuulihaukan tutkijan).
Nyt kun kuljemme ladon ohi pesän aukosta  nousee kurkkimaan pieniä tuulihaukkoja. Luulen että poikasia on neljä.Kun menemme rauhallisesti Takun kanssa ohi, poikaset tillittävät tarkkaavaisina.
Tänä aamuna arvelin että päästäisin Takun vapaana juoksemaan peltojen välistä tietä. Samalla kun irroitan Takun narusta,huomaan tiellä jäniksen poikasen. Se istuu ja katselee maisemia. Laitan nopsasti Takun kiinni. Jänis huomaa lopulta meidät ja pinkaisee juoksuun. Se kaveri tulee pellolta mukaan. Jostain syystä Takku katselee niiden menoa ihan rauhallisesti. Tempominen alkaa vasta sitten kun päästään niiden hajujen kohdalle.....

Juhannuksena oli hieman (!) koleaa. Niinpä rakensimme vieraittemme kanssa nuotion pihaan. Se oli ensin kokko

ja sitten grillauspaikka. (Syötiin kuitenkin sisällä.)
Kun nuotio muuttui grilliksi, Takku siirtyi kauemmaksi istumaan. Sen ilme oli sellainen " mun kuuluu olla täällä". Takku oli näet edellisenä viikon loppuna osallistunut tapahtumaan, jossa koirat (neljä kappaletta) laitettiin puihin kiinni makkaran paiston  ajaksi. Kotipihalla Takku onneksi ymmärsi sanat: tuu vaan tänne.

Takun juhannuksen onnenpäivät (tutut, rakkaat vieraat) kruunasi juoksulenkit. Kun se huomaa,että juoksulenkkivaatteita laitetaan päälle , muu maailma katoaa. Satoi tai paistoi. Sunnuntaina satoi.Takku ei aamulla kehdannut mennä ulos, tarkisti ovella ilman ja palasi sisälle. Mutta kun Hanna valmistautui juoksulenkille, ei sade enää haitannut.

Kävimme Kirkkovuorella. Eräät uivat, eräät vain poseerasivat. Takku kahlasi vedessä. Kun Hanna meni uimaan, Takku kahlasi ensin perässä, sitten hätääntyi ja tuli viereeni istumaan- apuva!

Lampaat jatkavat hommiaan.

Tässä todistus niiden työtehosta. Aidan tällä puolella lampaat, toisella puolella luonto.

Helleraja

Tässä kulkee Takun helleraja. Kun aurinko muuttaa rajaa, Takku siirtyy.

Takun ja kissojen kanssa pidämme päivälevon tuvassa. Lampaat eivät pääse valitettavasti sisälle, niinpä ne nukkuvat päiväunensa tuvan ikkunoiden alla. Esmeralda ei osa päättää olisiko helteessä vai varjossa.

Haettiin vintiltä agility-esteemme pihamaalle. Teemme näillä esteillä sekä tokoliikkeitä (Takku istuu ja hyppää sitten, näin saatu tämä kuva). Ja rallytoko-liikkeitä (seuraa, hyppää, seuraa). Ja varsinaista agilityä (esteeltä toiselle vauhdilla) - tästä Takku innostuu niin että oikein haukkuu mennessään!

Lalli seuraa Takun riehuntaa - antakaan mun kaikki kestää.

Touhujen keskellä jotain mielenkiintoista - kai pikkulintu.. Sain napattua rakennekuvan, niitä aina tarvitaan.

Nyt on pahin linnunpoikasaika. Niinpä kuljemme kunniallisesti narussa (Takku). Pihassa Takku tietysti on irrallaan ja hyvin on pysynytkin.

Paitsi tänä iltana. Joku eläin (kettu, koira?)  kulki aidan lähellä , minäkin näin sen. 
Takku nosti haukun ja metelin ja hyppäsi portin yli metsään. Sinne meni, mutta haukku lakkasi. Huutelin aikani, ei vaikutusta. Menin sitten juomaan kahvia ja koira tuli takaisin, ehkä viiden minuutin kuluttua kovin läähätyksessä. Se tuli pihaan selvästikin tietäen, että oli käynyt vähän hups-tapaus. Toki armahdin sen aika pian - minun koira,
Mikä lie se otus metsässä olikin, se tuli karkoitettua.

Tuomi kukkii.

Kesä!

Nyt koitti kesä meidän talvipakolaisille. Kovasti mietittiin kuljetuksen (puolisen kilometriä) onnistumista. Oli ihmis- ja koirapaimenet ynnä herkut matkassa . Mutta lampaat lähtivät vaudilla matkaan, juoksivat ja paimenet perässä.

Takku oli olevinaan minun ja Annen kanssa edelläkulkija, mutta ei oikein pysytty matkassa.

Lempi ja Kaiku paimenpoikineen olivat takana varmistamassa ettei lampaat käänny takaisin.  Lampaat viipottaa tässä vaiheessa jo toisella tiellä.

Lempi ja Kaiku toimivat tien tukkeena kun ollaan tienhaarassa ja melkein perillä. Myönnettäköön etteivät lampaat tehneet elettäkään väärään suuntaan menemisestä. Ne nimittäin äkkäsivät missä olivat ja suunnistivat viime kesäisen laitumensa portille..

Perillä ja makeaa ruohoa!

Olipa reissu. Kuljettiin lampaiden perässä ja naurettiin makeasti.
Luulen ettei kukaan erinomaisesta kolmesta paimenkoirasta tajunnut tapahtumasta mitään. Ilmeet olivat: " jaa jaa tää on taas niitä ihmisten juttuja, tehdään nyt mitä ne haluaa".
Lampaat sen sijaan ymmärsivät yllättävän hyvin mistä on kyse. Muka tyhmiä!!!

Kotiin palattuamme Unelma oli lampaista ainoa, joka selvästikin etsiskeli puuttuvia laumanjäseniä. Ei pitkään, viisas sekin.

Muuten olemme viettäneen tavallisia kesäpäiviä. Kesä edistyy hitaasti, joten olen nyppinyt rikkaruohoja kasvimaalta. Jossain vaiheessa tiedän antavani periksi, mutta ei vielä. Takku ei tykkää kasvimaahommista. Se tulee mukaan toiveikkaasti, syö avuksi vähän heiniä, mutta palaa sitten etupihalle - sitä samaa.
Toki ollaan kävelty normaalisti. Ja jopa harrasteltu. Viime viikonloppuna olimme jäljestämässä. Takulle tehtiin tiuha-askelinen töpsytysjälki, nameilla tehostettuna. Ja vau! Takku jäljesti ihan oikesti. Ei syönyt nameja, mutta seurasi jälkeä.

Kesäpäivän onnea. Takku ja Edith.

Kukkia

Takku täytti 24.5. neljä vuotta. Onnittelut myös siskolle ja veljelle sekä emolle ja kasvattajalle. Juhlapäivä muistettiin vasta seuraavana päivänä - kevät on niin täynnä tohinaa.

Ruoho kasvaa, kukat työntyvät esiin. Naapurit ovat jo nähneet  pikkulinnun poikasia. Takku on törmännyt kyykäärmeeseen - ilmoitti kovalla haukulla. Samalla tavalla se muuten ilmoittaa maassa olevat ampiaiset, hyvä.





Kevään kohinan myötä olemme olleet reippaita.

 Viime sunnuntaina läksimme aamulla anivarhain (klo 10!) Jaamankankaalle harrastamaan. Tehtiin jälkeä, esineruutua, vähän muistin varaisesti rally-temppuja. Lisäksi Takku teki uuden tuttavuuden Närrin kanssa ohitusharjoituksia. Närri on porokoira,joten se ei herättänyt Takussa mitään tuntemuksia (haukkuhaluja). Ja kaiken päätteeksi tehtiin vielä metsäkävely Raikun ja Tassun kanssa. Mukava päivä. Kotiin tultiin neljän maissa iltapäivällä ja emäntä kaatui sänkyyn. Koirakin oli onnellisen väsynyt.



 Tänään kävimme taas koirapuistossa ja sinne tuli  koira (tämä siis jo toinen kerta kun tapaamme koirapuistossa koiran!) Pikkiriikkinen chihuahua parin tyttösen kanssa. Takku tervehti pientä rauhallisesti ja sekin uskalsi haistella Takkua. Takun leikkiinkutsu kylläkin sai koirulin hyppäämään kauemmaksi. Tytöt kertoivat että koiransa pelkää isoja koiria eikä muutenkaan tykkää toisista koirista, joten Takulle taas kymmenen pistettä sosiaalisista taidoista.

****************************************************************************

Näiden kukkien myötä lähetän terveiset Vapun (Kukkipuun Norma) kotiväelle.
Vappu lähti muistojen maahan 22.5.2017.

Koirapuistossa

Hammaslahdessa on koirapuisto. Mukava metsäinen alue (kuvat kuitenkin tavallisilta lähikävelyiltä). Käymme siellä monesti kylillä ollessamme. Takku haistelee koirien tuoksuja. Viime viikolla tapasimme siellä ensimmäistä kertaa toisen koiran. Tai oikeastaan tavattiin koirapuiston vieressä. Me olimme  sieltä tulossa  ja husky-narttu oli sinne menossa. Takku (tietysti) reagoi isoon koiraan haukulla. Vaan onneksi sekä koiran omistajat että koira olivat viisaita. Eivät olleet moksiskaan. Jäätiin juttelemaan muina henkilöinä. Husky katseli maisemia eikä ollut Takkua huomaavinaan.

Vasta kun Takku uskalsi haistella sen takapäätä, husky otti Takkuun kontaktin. Annettiin koirien tutustua ja mentiin sitten yhdessä koirapuistoon. Koirat saivat jopa pientä leikkiä aikaseksi. Toivottavasti osutaan toisenkin kerran samaan aikaan samaan paikkaan.

Takun poika Venni kävi kyläilemässä. Komia koira ja mahtava turkki. Leikki alkoi pihassa välittömästi - vauhtia riitti. Tässä yritetään yhteispotrettia sisällä.

Venni oli käynyt kevään mittaan harrastamassa lampaiden paimennusta. Siitä kehittyy vielä mainio paimenkoira, täytyy ottaa se varmaan tänne töihin ja Takun opettajaksi. (Kuva T. Lauronen)

Muuten on kävelty siellä ja täällä. Joen varresta löytyi majavan tai saukon veteen katoavia jälkiä,

Tiet ovat rapaisia. Onneksi siellä täällä on vielä lunta puhdistautumista varten.

Takku aamupalan hankinnassa. Tämänkin puuhan jälkeen lumen löytyyminen on toivottavaa.

Kovasti on ilmasto nyt hakusessa.
Ulkona on toukokuun puolivälissä  kovin vaatimatonta kukintaa.
Sen sijaan sisällä eräs kuvitteli että nyt  on joulu!

Jää hyvästi Bertta

Toissapäivänä sain murheellisen viestin. Sisareni turvakoira, möhköfantti Bertta oli äkillisesti siirtynyt kulkemaan tuonpuoleisia polkuja. Bertta oli lähes 10-vuotias elämäniloinen ja leikkisä. Sellaisena se jää muistoihin.
Bertta jätti lohduttoman ison aukon kotipiiriinsä - se oli paitsi iso kooltaan myös sydämeltään.

Kissat olivat Bertan ystäviä, sillä oli kämppiksenä kolme kissaa.
Kuvassa Bertta tutustuu pikkuiseen Lalliin.

Tutustumisvuorossa Edith muutamaa vuotta myöhemmin.











Bertta yrittää pitää lauman koossa!




Jää hyvästi Bertta,