Yli ymmärryksen

Tänään Nukka ja Takku sekä vierailevat Aihki ja Raiku joutuivat kokemaan jotain joka ylitti niiden käsityskyvyn kokonaan. Niitä epäuskoisia katseita, niitä hämmentyneitä asentoja!
Päivällä valoisan aikaan kävimme porukalla metsässä kävelemässä ja rämpimässä. Emännät pitivät kantojen nokissa t-tauon. Aihki ja Raiku keskustelivat ja järsivät oksia emäntänsä jaloissa. Nukka ja Takku kävivät tutkimassa lähimaastoa. Kotipihalle tultiin porukassa. Emännät kahvittelivat. Kaikki niinkuin aina ennenkin. Ja sitten SE tapahtui. Koirat eivät saaneetkaan ruokaa. Mitä, mitä???? Aihki esittää totutun ruokailuun kutsunsa. Muut koirat siirtyvät vakiopaikoilleen. Ei mitään.  Kaikkein vaikeita oli Aihkilla - se on kolmetoista vuotta käynyt meillä ja aina on viimeisenä ohjelmanumerona ollut koirien ruokailu. Vaan miten selität koira-paralle, että nyt on päivä, eikä ilta niinkuin tavallisesti.
Toivottavasti eivät saaneet traumoja.

Tässä Aihki ja Nukka vielä tavanomaisuuteen vaipuneina. Raiku ja Takku makasivat pöydän alla.

Noutajia

Talven tullen Edith on muistanut hiirennoutoleikkinsä.

Vauhti ja leikinkesto ovat vähentyneet sitten hurjan nuoruuden. Joka päivä Edith kuitenkin vaatii leikkinsä. Tiedän, että nyt riittää, kun Edith vie hiirensä ruokakuppiinsa. Huomenna lisää.

Rikkahan nostaa ruokakipponsa pyydettäessä - minun ei tarvitse kumarrella.
Eilen pihassa Takku leikki isolla kepillä. Rikka tuli katsomaan. Kun Takku kyllästyi keppiin, laitoin sen maahan Rikan eteen ja kehoitin "anna". Ja Rikka nosti kepin minulle. Minuun iski ahneus. Laitoin kepin maahan, menin muutaman askeleen päähän ja kehoitin "anna". Rikka nosti kepin ja toi sen minulle! Vau noutaja-aasi!

Päivät ovat hämäriä ja lyhyitä. Ei löydy enää ruokaa maasta ruohonsyöjille.

Valoisat hetket seurustellaan

ja ollaan valppaina.

Nukalla on menossa lähi- ja kotikoiravaihe ( ne hormoonit).



Iltakävelyn jälkeen Nukka tulee sisälle

ja Takku jää ulos yksikseen - osat vaihtuneet.

Takulla onkin joku itsenäistymisvaihe menossa. Se saattaa jäädä puuhastamaan omiaan korvattomana.
Oltiin porokoirain kanssa iltakälyllä. Polun haarassa tarkistettiin joukot. Takku puuttuu. Huutelua, vihellystä, haukuntaa - ei vaikutusta. (Yleensä se on Nukka jota odotellaan). Takku löytyi pellolta hiirijahdista (hyvä valopanta!). Pistin sen naruun hetkeksi, loppumatkan pysyi porukassa.

Viikko vierähtänyt

Säät ovat tuoneet vaihtelua elämään; aurinkoista pikkupakkasta, sadetta veden ja nyt viimeksi lumen muodossa.

Siltä varalta että talvi oli nyt tässä, näpsin lumikuvia.

Aamulla Takku "Tulithan sieltä viimein."





























Aamupäivällä kotikuusessa oli Jotain merkillistä. Molemmat koirat tuijottivat kuusta herkeämättä ja VAITI!  Yritin itsekin kurkkia mikä siellä oli, mutta en kyllä huomannut mitään. Ja koirat tuijottaa, välillä vaihtelivat tähystyspaikkoja. Jäi arvoitukseksi.

 Pyhäinpäivänä - se aurinkoinen päivä - koirat viettivät todellisen liikuntapäivän. Aaamukävely suunnattiin metsään . Hepoharjun päällä tiemme erosivat. Koirat viuhahti rinnettä alas ja kaukaisuudesta alkoi kuulua ajohaukkua. Jonkin ajan kuluttua kaikenlaista muutakin haukkua - kenenkähän metsästyksen menivät sotkemaan? Minä palasin kotiin ja hetken kuluttua pihaan saapuu kaksi läähättäjää.
Metsässä oli selvästi joku koiran kanssa saalista etsimässä ja sen seurauksena minulla pihassa kaksi levotonta koiraa. Ynnä yksi aasi ja kolme lammasta ihmetellen tapahtumia.  Kissat nukkuivat sisällä, nehän noudattavat omia aikataulujaan.
Päätin sitten, että menen koirien kanssa muualle. Lähdettiin Elovaaran polulle. Mukava ilma, koirat kulki ( siis Takkukin) kauniisti. Niinpä päätin tehdä vähän pitemmän lenkin ja alettiin seurailla luontopolkua. Se oli virhe. Takku näet päätti, että nyt riittää kiltin perhetytön esittäminen ja pisti vetovaihteen päälle. Lisäksi tällä polkuosuudella oli muitakin ihmis- ja koirakulkijoita ja suolla kykkijöitä. Selvittiin melko kunniallisesti.
Ajettiin kotiin. Päästin koirat autosta ja ne syöksyvät  yhteistuumin metsään. Tämmöistä ei ole ennen tapahtunut, enkä osannut varautua siihen, että muistivat mikä siellä metsässä oli meneillään.

Puolen tunnin kuluttua oli tuvassa tällaiset otukset.

Tämän päivän jälkeen tulikin sitten monta sateista päivää, joten oli hyvä että koirat olivat juosseet varastoon. Vai mitä?

Loistetta

Hommasin nettikaupasta uudet hienot valopannat koirille. Tässä niitä kokeillaan eka kertaa. Tapahtuma meni hulinaksi, kun koirat villiintyivät - luulivat että lähdetään jonnekin.
Eilen kokeilimme pantoja tosi tilanteessa, käveltiin umpipimeässä pelloilla porokoirain kanssa (niillä on samanmoiset pannat - me matkittiin siis). Vau että oli loistetta. Takulla oli eilen punainen valopanta ja se loisti mahtavasti vaaalessa koirassa !


Paljon me ei oma toimisesti pimeässä kuljeta, paitsi tietysti pihassa, jossa on kyllä mustuutta kylliksi. Tässä eräänä iltana pihasta kuuluu haukunta ja tömistys. Siellä Rikka ja Takku leikkivät : ajavat vuorotellen toisiaan takaa. Valoisassa tuo leikki on ihan huvittavan näköistä, mutta pimeällä se tuntui karmealta. Pakko oli lopettaa leikki alkuunsa. Onneksi Takku tottelee, kun sanon että "riittää!!!" Tottelee vähintään kolmannella sanomisella. Nukka osallistuu näihin juoksuihin haukkumalla sivustalla.

Syksy etenee

Syksy etenee. Maa on jo kova jalkojen alla. Emäntä kaivanut toppavaatteet jokapäiväiseksi asusteeksi. Illat on pimeitä ja Rikka ja lammasporukkansa menevät hyvissä ajoin sisätiloihin.Kissat pistäytyvät ulkoa ja villiävät iltasin sisällä. Ja koirat juoksevat!
Olemme nauttineet sukulaisten (emännän) seurasta. Ilmojen salliessa tehty kävelyretkiä sinne ja tänne.

Pyhäselän autioilla rannoilla.

Nivajoen sillalla - epätoivoinen yritys saada koirat somasti kuvaan.

Elovaaran ulkoilupolulla. Nyt vasta saimme aikaseksi kävellä näissä maisemissa - kyllä kannatti, aivan ihana polku!

Rikka tervehtii vieraat. Lampaat on ujompia, ne häipyvät ensin piiloon - tulevat sitten ajan kanssa jos tulevat. Takkuhan on tietysti yli-iloinen vierailijoista.

Rikan hoitohetki alkaa.  Perusteellien hellittely, vähän harjausta ja kavioiden putsaus. Välillä muistutellaan taitoja(!): luoksetuloa, seuraamista, kiertämistä, esteiden ylikävelyä. Useimmiten ilman riimua. Joskus sujuu hyvin, joskus niin ja näin.

Meillähän ei koirat kerjää, pitävät vain seuraa leivän syöjälle.

Lalli valmiina iltapuuhiin.

Pieniä sattumuksia

 Koirat olivat tänään kauppareissulla mukana ja käytiin kävelyllä kylillä. Poikettiin kadulle, jossa ei oltu ennen käyty - ja Takku oli tohkeissaan. Vetoa sinne ja tänne, mitä mitä. Palattiin tutulle reitille ja kulku tasoittui. On se hassua miten kaikki voi olla niin kiinnostavaa!
 Tien vierellä oli miehiä puiden raivaustöissä. "Yritetäänpä mennä ohi" ilmoitan koirille (lähinnä tietysti Takulle).Yksi miehistä kävelee  meitä päin. Takku huomaa sen, ja heiluttaa häntäänsä , vähän niinkuin varmuuden vuoksi. Ilo ja hymy syttyvät miehen kasvoille ja silmiin. Ja nanosekunnissa Takku on selällään miehen jaloissa! Katson vierestä kahden onnea. Nukkakin käy moikkaamassa ja saa muutaman ystävällisen sanan. Me jatkamme sitten matkaamme ja mies töitään.

Alkuviikosta elettiin talvea. Nukalla on juoksu ja se päivystää ahkerasti etupihassa.

Märkä raskas lumi taivutti lehtipuita ja niitä täytyi raivata, jotta tietä pääsi kulkemaan.

Pihan vanhempi (20v) omenapuu sen sijaan kaatua rysähti oma-aloitteisesti lumen ja myrskyn avittamana.
Lampaat ei panneet tapahtumaa pahakseen.

Rikan mielestä herkullisempaa on kuitenkin puoliksi maatunut nokonen?!?


Nyt kun on ollut epämääräisiä ilmoja  ja olen ollut vähemmän pihassa seurustelemassa eläinten kanssa, Rikka on varsinainen kainaloinen kananen, kun se luokse tulee. Kainaloon painautumiselle ei meinaa tulla loppua.... Sillä on muuten hyvin painava pää.

Takku on sitä mieltä, että kaikki mitä Rikka syö , on herkullista.

Show time

Käytiin Takun kanssa match-show'ssa.
Ensin saatiin sininen nauha ja sitten päästiin eka kättelyssä pois kisasta. Ei auttanut vaikka oli laitettu vaaleanpunainen panta ja hihna! Takku oli niin innoissaan kaikista koirista ja ihmisistä, ettei joutanut emäntää kuuntelemaan. Pari tuntia odoteltiin vuoroamme - siedätystä, totutusta. Ei riittänyt, jokaisen uuden koiran kohdalla minulla oli kireän narun päässä iloa ja ystävällisyyttä pursuava  koira. Takku käyttäytyi ihan hyvin, myös kehässä, se vain olisi tahtonut.....

Nukka odotteli autossa. Kävelytin sitä show-alueella ennen ja jälkeen Takun osuutta. Nukka kulki vierellä naru löysällä koirien sivuitse. Ilme oli - ei vois vähempää kiinnostaa. Nuorena  (ennen blogiaikaa) Nukka osallistui kaksi kertaa mätsäreihin, Eka kerran noin vuoden ikäisenä. Päästiin oikein sinisten palkintosijoille. Toisen kerran ehkä parivuotiaana. Pariesittelyssä saatiin punainen - hyvä yhteistyö. Sitten yhteiskehässä Nukka sai täydellisen raivarin - se tiennyt hyökkäisikö edessä vai takana tulevan kimppuun. Niinpä meidät heitettiin ulos kehästä ja kisasta!!!!

Lampaat ovat luovuttaneet villansa, kiitos heille.

Nyt ovat siis kaikki muut eläimet, paitsi Nukka, siistejä ja siloisia.  Nukan takapään karvasto  on yksi vanuttunut möykky. Se siitä vesissä vilvoittelusta seuraa. Yritän siivota takkuja (pitäiskö vaihtaa koirien nimet?) saksilla. Mitkään harjat ei auta. Nukka ei pidä näistä toimenpiteistä, vaan yrittää luikerrella karkuun. Pikkuhiljaa.