Talvisia päiviä

Tätähän se on talvi lappalaiskoiran tuntemuksissa!

Tätä riemua katsellessa emäntä autuaasti unohtaa vähäiset kuuliaisuuspuutokset. Lumi helpottaa entisestään aitojen yli hyppimistä. Takku on selvästikin neuvonut Nukalle helpon kinosten muovaaman reitin pois pihasta. Parina aamuna on näet aidan väärällä puolella ollut kaksi koiraa.

Elämä sujuu tuttuun tapaan. Lampaat ja Rikka on saateltu ulkotarhaan. Koirat odottaa lähtölupaa.

Ja siellä mennään!

Tulkaas vielä takaisin!

Käydään ihastelemassa talvista jokea.

Jokin vesieläin oli piipahtanut rannalla.

Taukoilua.

Sitten taas juostaan ja riehutaan.

Ai niin, emäntää piti odotella ennen metsään menoa. (Vaikka kyllähän se emäntä odottelee jos satutaan menemään toimittamaan jotain tärkeää asiaa, voi siihen luottaa.)









******************************************************************************

Sunnuntaina saimme murheellisen viestin .
 Hyvästi Aihki

**********************************************************************************************

"Pidän lumesta ja jäästä "

"Pidän lumesta ja jäästä
muuten hiihtämään ei päästä." riimittelee Kaikkein kultaisin kirja.

Olemme aloittaneet hiihtokauden. On laitettava sukset jalkaan koska "muuten liikkumaan ei päästä". Tehdään aamuisin umpihankeen uusi latu - edellisen on kätkenyt tuo mainio lumi. Kaunista on, hiihtelen hiljakseen ja koirat juoksee ja villiää.

Joko lähdetään?

Lähtöverryttelyt pihassa.

Olen huomannut että koiria on kahta laatua. Niitä jotka kävelyillä palaavat porukkaan  juosten takaa eli ottavat kiinni. Ja niitä, jotka porukka tavoittaa eli jotka  juoksevat eteen odottamaan. Minun koiristani Milla oli tällainen tavoittelija. Muut Kaisa, Nukka ja nyt selvästi myös Takku edustavat ennakoijatyyppiä (Syynä lienee Kaisa-geeni).  Olen myös kuullut , että on koiria , jotka pysyvät  koko ajan porukassa . Mitä lienevät outoja otuksia.

On harrastettu. Olimme treenaamassa rally-tokon pyörähdyksiä sunnuntai-iltana. Pakkasta oli parikymmentä astetta. Ollaan me mainioita!

 En ymmärrä. Minulla on kaksi toinen toistaan suloisempaa ja hellämielisempää kissaa. Mutta miksi niiden pitää ottaa tällaiset valokuvausilmeet???

Reippahasti käypi askeleet

On nautittu talvi säästä - aika vaihtelevasta tosin.  Taisi jäädä jouluvaihde päälle, niin reippaasti aloitimme uuden vuoden.

Uuden vuoden aattona kävimme porukalla (koirat, lampaat, aasi ja Meeri) metsäkävelyllä. Otettiin lampaatkin mukaan, kun Ulpukalle oli jotain meneillään Rikan suhteen. Se seisoi koko ajan Rikan vieressä , kun Rikkaa hoidettiin jakulki sitten uskollisesti perässä. Eli tulkoon sitten mukaan - ja toki muutkin märehtijät. Menomattka sujui hyvin, lampaat ja koirat irrallaan ja Rikka Meerillä. Kun käännyttiin takaisin, päästettiin Rikka irti , jotta saapi juosta. Ja juoksihan se kuin myös Takku haukkuen ja riehuen. Rikka oli lopulta sitä mieltä että nyt meni liiallisuuksiin ja juoksi metsään - kaikki kolme lammasta perässään. Takku otettiin naruun ja haettiin lampaat ja aasi metsästä. Loppumatkalla muut elikot vapaina, paitsi Takku emännän talutuksessa. Hyvin sujui.

Uuden vuoden päivänä käytiin koirain kanssa oikein kaupungissa treeneissä!
Tehtiin kaikenlaista, erityisesti rally-tokojuttuja. Olipa mukava puuhastaa. Takulla oli alussa vaikeuksia keskittyä, kun oli niin mielenkiintoinen paikka - mitä hajuja, mitä ääniä!! Raukka kun on tehnyt harjoituksia lähinnä omassa tuvassa ja pihassa. Lopuksi Takku harjoitteli paikallaan makuuta Raikun kanssa. Ei päässyt ajassa eikä etäisyydessä kotisuoritusten tasolle, mutta sai lopuksi leikkiä Raikun kanssa.
Nukka teki suorituksena ihan reippaasti, mutta varoen ettei vaan innostu liikaa.

Kissat viihtyy sisällä - milloin ulkona on liian kylmää tai märkää.
Edith on siisti tyttö, se pesee aina lelunsa.

Hyvää Joulua!

Me käymme joulun viettohon -

raikkaassa pakkasessa.

Nukalle jaTakulle on siis luvassa
reipas ja railakas joulu. Leikit ja kirmailut selvästikin ohjelmassa.






Mukavia jouluisia hetkiä kaikille lukijoille!

....miljoona yksi, miljoona kaksi...........

Vihdoin ja viimein taivas näytti vaaleita sävyjä. Kyllä sitä tummuutta riittikin. Ja sitäpaitsi enää viikko niin päivät alkavat pidentyä.

Nukka vietti yli kolme viikkoa sohvalla maaten ja paastoten. Ja inisten - aika pitkälle pääsin tässäkin tapauksessa laskuissani.
Vaan menihän se ohi.

Takku on kasvattanut hyvän talvikarvan sekä mahtavan itseluottamuksen. Se kävi ihan itsekseen ajamassa jäniksen koivikosta. Seisoskeltiin Nukan kanssa metsän reunassa ja luoksemme pyyhälsi pieni valkoinen (jänis) perässään iso vaalea (Takku).
Kun Nukka poti pesimistään, Takulla oli  seuran puutetta - se oli piipahtanut naapureiden A ja K pihoilla.
Vaan oppiihan se. Aikanaan.




Huviksemme olemme opiskelleet kaikenlaista: hypitty, seurattu, seisottu, istuttu, etsitty lelua ja namia. Kävin oikein netistä kertaamassa rally-tokon liikkeitä. Takku on innoissaan. Kun tarkoituksena on harjoitella hyppyä, Takku on ekana hyppypaikalla ja ennättää suorittaa viisi hyppyä ennen kuin emäntä on suoritukseen valmiina. Mutta tekee sitten ihan nätisti; hyppää ja jää seisomaan.
Luulen että Nukka tykkää eniten jäävistä liikkeistä - ei tarvitse kuin istua, seisoa tai maata niin namia tulee.

Rikka ja lampaat ovat ulkona valoisan ajan. Tässä ovat matkalla jyrsimään puita  ja pensaita, luvallista.

Kissat viettävät kissanpäiviä. Enimmäkseen sisällä.

Yli ymmärryksen

Tänään Nukka ja Takku sekä vierailevat Aihki ja Raiku joutuivat kokemaan jotain joka ylitti niiden käsityskyvyn kokonaan. Niitä epäuskoisia katseita, niitä hämmentyneitä asentoja!
Päivällä valoisan aikaan kävimme porukalla metsässä kävelemässä ja rämpimässä. Emännät pitivät kantojen nokissa t-tauon. Aihki ja Raiku keskustelivat ja järsivät oksia emäntänsä jaloissa. Nukka ja Takku kävivät tutkimassa lähimaastoa. Kotipihalle tultiin porukassa. Emännät kahvittelivat. Kaikki niinkuin aina ennenkin. Ja sitten SE tapahtui. Koirat eivät saaneetkaan ruokaa. Mitä, mitä???? Aihki esittää totutun ruokailuun kutsunsa. Muut koirat siirtyvät vakiopaikoilleen. Ei mitään.  Kaikkein vaikeita oli Aihkilla - se on kolmetoista vuotta käynyt meillä ja aina on viimeisenä ohjelmanumerona ollut koirien ruokailu. Vaan miten selität koira-paralle, että nyt on päivä, eikä ilta niinkuin tavallisesti.
Toivottavasti eivät saaneet traumoja.

Tässä Aihki ja Nukka vielä tavanomaisuuteen vaipuneina. Raiku ja Takku makasivat pöydän alla.

Noutajia

Talven tullen Edith on muistanut hiirennoutoleikkinsä.

Vauhti ja leikinkesto ovat vähentyneet sitten hurjan nuoruuden. Joka päivä Edith kuitenkin vaatii leikkinsä. Tiedän, että nyt riittää, kun Edith vie hiirensä ruokakuppiinsa. Huomenna lisää.

Rikkahan nostaa ruokakipponsa pyydettäessä - minun ei tarvitse kumarrella.
Eilen pihassa Takku leikki isolla kepillä. Rikka tuli katsomaan. Kun Takku kyllästyi keppiin, laitoin sen maahan Rikan eteen ja kehoitin "anna". Ja Rikka nosti kepin minulle. Minuun iski ahneus. Laitoin kepin maahan, menin muutaman askeleen päähän ja kehoitin "anna". Rikka nosti kepin ja toi sen minulle! Vau noutaja-aasi!

Päivät ovat hämäriä ja lyhyitä. Ei löydy enää ruokaa maasta ruohonsyöjille.

Valoisat hetket seurustellaan

ja ollaan valppaina.

Nukalla on menossa lähi- ja kotikoiravaihe ( ne hormoonit).



Iltakävelyn jälkeen Nukka tulee sisälle

ja Takku jää ulos yksikseen - osat vaihtuneet.

Takulla onkin joku itsenäistymisvaihe menossa. Se saattaa jäädä puuhastamaan omiaan korvattomana.
Oltiin porokoirain kanssa iltakälyllä. Polun haarassa tarkistettiin joukot. Takku puuttuu. Huutelua, vihellystä, haukuntaa - ei vaikutusta. (Yleensä se on Nukka jota odotellaan). Takku löytyi pellolta hiirijahdista (hyvä valopanta!). Pistin sen naruun hetkeksi, loppumatkan pysyi porukassa.