Remmikävelyn pitempi oppimäärä

Kun oli selvitetty juoksut narukävelyillä, tulivat hangenkuoret ja jänikset. Jatkamme siis taivaltamista narun yhteenliittäminä.
Takulle on viritetty pitempi naru, jotta se voi vähän poukkoilla. Nukka  on saanut päähänsä, että jos ollaan narussa, kuljetaan lähellä, joten sille on turha laittaa pitkää narua - lyhyttäkin saan pitää käteen kerittynä, ettemme (Nukka ja minä) kompastu siihen. Jos taas annan Nukan olla irti, se ottaa sellaisia askeleita, jotka Takku tulkitsee juoksuriehan aloitukseksi. Joten molemmat naruissa.
Jänisten perässä juoksu ei sinänsä ole niin vaarallista, saavatpa liikuntaa. Mutta mahdollisten pienolioiden juoksuttaminen pitkin metsiä........siinä menee raja.

Muuten ihan tavallista eloa.

Takun Onni

Tässä on Onni (Adamuksen Rehalas). Paimensukuinen suomenlapinkoira uros, jota Takku kävi tapaamassa tositarkoituksella. Eli Takku on astutettu Onnilla onnistuneesti 1. ja 2. päivä maaliskuuta.
(Kuva R. Kuulusa-Kuoppala)

Kävimme Onnin luona kolme kertaa. Ensimmäinen keta meni hulinaksi ja villiämiseksi.

Ei auttanutedes suljettu terassi temmellyspaikkana

Toisella kerralla sitten asia onnistui. Kolmannella kerran toiminto meni sutjakkaasti ja kesti ja kesti. Me ihmiset jo huolestumaan - kohta tunti kuulunut. Pakko oli kilauttaa kaverille - viesti ei hätää. No kun aikaa oli kulunut 1 tunti ja 10 minuuttia lopulta irtosivat kaikkien huojennukseksi.

Onni koettaa herätellä uupunutta morsmaikkua.
(Kuva Reija K-K)

Kaikin puolin onnistunut matka ja nyt sitten odotetaan....

Nukka odotteli hotellissa , kun Takku oli asioitaan toimittamassa. Paitsi kolmannella kerralla Nukka oli autossa mukana, kun oltiin jo kotimatkalla. Jostain syystä Nukka tiesi, että tämä on Takun juttu. Kun pysäytin auton Onnilaisten pihaan, Nukka ei nostanut  edes päätään liittyäkseen seuraan. Yleensä auton pysähtyessä molemmat koirat virkoaa

Loppuaika nauttitiin Keski-suomalaisita maisemista ja maastoista. Ylellistä - kilometrikaupalla hyvin aurattuja ja valaistuja kävelyteitä . Muutamat lenkit tehtiin Nukan kanssa kaksistaan, kun Takku ei tehnyt elettäkään lähteäkseen  reippailemaan.
(Retken valokuva anti jäi vähäiseksi, koska kamera oli kassissa mennyt oma-aloitteisesti päälle ja akku loppui. Milloinka opin että kamerankotelo ei ole turhake.)

Terveyttä

Tässä on nyt Takku, terveystarkastettu paimensukuinen suomenlapinkoira. Nyt ollaan niin virallisia että.  Takulla on CC lonkat, 0-0 kyynärät, 0-0 polvet ja terveet silmät.
Ai niin, uros valittu ja kosinta hyväksytty. Juoksua odotellaan huhtikuuksi. (Emännän taikauskoisuuden vuoksi sulhon nimeä ei julkisteta vielä).

Virallisista jutuista huolimatta arki jatkuu ennallaan. Kävelyllä tavattiin Kaiku ja Lempi. Nukka on toki mukana, mutta kyyhöttää vierelläni.

Takku on selvästi Kaikun idoli.


Takku vie Kaikua metsään,

ja tuo sen takaisin.



Leikkivät ja vimmaavat riemuissaan.


Nukka suhtautuu Kaikuun edelleen ystävällisen välinpitämättömästi.

Tässä on sitten Nukan terveysterveiset. Paukkupakkasten, susivaaran ja Takku-touhotusten lomassa tapahtui todella nolo juttu. Nukasta oli tullut pallo! Nukasta joka on aina ollut kauniin sutjakka.
Olin vähentänyt sen ruokaa leikkauksen jälkeen, mutta en tarpeeksi. Nähtävästi se oli pikkuhiljaa lihonut ja sitten yhtäkkiä sen tajusin. Huh huh.

Touhua ja tokkuraa

Tänään kävimme Takun kanssa syynissä. Kuvattiin lonkat ja kyynärät ja tutkittiin polvet. Polvista saatiin jo tulos: 0-0. Muita tuloksia odotellaan.
Pitkään sain odotella, että Takku tokenisi rauhoituksesta. Lopulta suostui kävelemään muutaman askeleen ja uuvahti sitten klinikan eteiseen. Siihen tuli sitten hoippuen toinen tainnutettu koira ja lysähti Takun viereen. Ihmisiä hymyilytti, mutta koirat olivat totisia.
Lopulta päästiin autoon ja kotiin, jossa Takku jatkoi uniaan viitisen tuntia. Nyt on jo syönyt ja käynyt ulkona.

Ennen vesi- ja räntäsateita ehdittiin nauttia talvesta. Hiihtokausikin avattiin, vaikka se jäi tosi lyhyeksi.

Tässä lumi on jo raskasta nuoskalunta ja ollaan kävellen (emäntä) liikkeellä.

Takku miettii kumpaan suuntaan lähtisi hyppelemään, hanget ei sitä estä.

Nukka kulkee valmiiksi tallottuja jälkiä ja käyttää pysähdykset leppuutteluun. Vanhuus vai viisaus?

Pakkaspäivien viettoa

Nyt kun on luvattu ilmojen lauhtuvan, täytyy tehdä yhteenveto pakkasajan puuhista.

Talvikissat puuhastavat sisätiloissa. Varsinkin illalla.

Kissat leikkivät piilosta kassissa, mutta en tietenkään onnistunut saamaan molepia samaan kuvaan. lalli häipyi ja Edith tähyää leikkikaverin perään.

Kutimet ja lankakerät jouutuvat helposti prempiin kynsiin.

Takku on palannut ulkoilemasta  ja tervehtimisseremonia Lallin kanssa on pitkä ja harras.

Nukan jaTakun kanssa on tietysti ulkoiltu. Nyt kun susi on siirtynyt jonnekin muualle ja pakkanen on kireää, niin koirat saavat juosta vapaana.. Lenkit eivät kylläkään ole kovin pitkiä, mutta sitä vauhdikkaampia.
Onneksi molemmat ovat hyvissä turkeissa. Makoilevat pihassa kiepissä pitkiä aikoja. Välillä emäntää hirvittää ja koirat kutsuutaan sisään lämmittelemään. Nukka  tulee vauhdilla, mutta Takku miettii - nytkö jo.

Kerrossänky.


Lampaat ja Rikka ulkoilevat joka päivä, enemmän tai vähemmän.
Valehtelen muuten niille joka päivä silmät ja korvat täyteen:
" ihan kohta on kesä".....

Luonnon ihmeellisyyksiä

Se ei toki ole ihmeellistä, että tähän aikaan vuodesta on kunnon pakkasia (tällä hetkellä -32 astetta). Mutta se on outoa, että maa on lähes lumeton näillä kylmyyksillä.
Erityisen outoa on se, että Nivanjoki, joka ei koskaan jäädy (oma kokemus ja perinnetieto) otti ja jäätyi pari viikkoa sitten, kun pakkaslukemat olivat tuskin nollan alapuolella!

Koirat ovat joutuneet tarkkaan valvontaan ja jokapäiväiseen narukävelyyn. Syynä eivät ole tällä kertaa hormoonit tai kuuliaisuuden puute. Ei, vaan villi luonto: Susia kuljeskelee näillä main.
Hartaasti toivon, että löytäisivät  vielä jossain säilyneen suuren erämaan jossa jolkutella.

Oikeastaan on hyvä, että sekä sudet ja paukkupakkaset tulivat yhtä aikaa. Eläimet ovat  sisätiloissa turvassa.
Luonnon ihmeellisyyksiin voi laskea kai senkin, että tänään lähtiessäni ulos tallihommiin, Nukka jäi oma-aloitteisesti sisälle. Eka kerta sen elämässä. Takku nuoremmakseen liittyi seuraani.

Lampaat ja aasi ulkoilevat sisukkaasti sen aikaa kun siivoan tallin. Rikka puetaan, lampaat pärjäävät omillaan.

Kylmyyden yksi seuraus on talvikissa- ilmiö. Tavarat tippuu ja matot ryttääntyy.
Edith on pääsääntöisesti sisäkissana. Lalli käy keran päivässä ulkona viiden minuutin lenkillä.

Porokoirat kävivät iltakylässä. Susivaaran takia ohjelmaa muutettiin niin, että käveltiin porukalla pari kertaan aidatun pihamme ympäri. Tai koirat, varsinkin Takku ja Tassu juoksivat ja ihmiset kävelivät. Hyvin kelpasi ohjelmanumeroksi. Loppuvierailu sujui sitten vanhan kaavan mukaan.


Takku vakiopaikallaan pihassa, Nukka sisällä.

Hyvää Joulua!