lauantai 1. lokakuuta 2016

Luonnetta etsimässä


Tänään osallistuimme  luonnetestiin Takun kanssa. Ja testistä löytyi tyypillinen lappalaiskoira eli mukavasti meni.
Arvioit:
*Toimintakyky: +1b kohtuullisen pieni
*Terävyys +1b koira ei osoita lainkaan terävyyttä
* Puolustushalu +1 pieni
* Taisteluhalu -1 pieni
* Hermorakenne +1a hieman rauhaton
*Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
* Kovuus +1 hieman pehmeä
*Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
* Laukauspelottumuus +++ laukausvarma
Loppupisteet 125. Tuomareina Wilhelmiina Virolainen ja Tapio Knuutinen
Luulisin, että Takun arvio tapahtumasta oli suunnilleen tämä " hoh-hoi-jaa, kaikkeen sitä koira joutuu, mutta onneksi sieltäkin löytyi rapsuttelijoita".  Pahimmat paikat olivat kelkka (löytyy videolta
leikitys ja kelkka ) ja esiin hyppäävä haalari. Selvittiin kuitenkin. Kummallisimpia asioita Takulle olivat oudosti käyttäytyvät ihmiset :  mitä ihmettä tässä tapahtuu?? ( puolustus).  Ja kun Takku jätettiin yksin uhkailijan seuraan, tuomari tulkitsi Takun katseet näin " nyt ei ole lääkitys kohdallaan tuolla ihmisellä" (seinä  ).   Loppuarvioinnissa tuomarit pahoittelivat sitä, ettei lomakkeessa ollut kauneus-arviointia - olisi tullut maksimi pisteet. Leenalle kiitokset videoinnista.
Mukava päivä, mahtava koira!



Kotosalla Takku osoittaa mahtavaa luonnettaan lampaide kesyttäjänä. Uusiolampaista sen on päässyt
Kielon kanssa jo korvien ja naaman nuolemisvaiheeseen. Nyt annan Takun luoda suhteita lampaisiin vapaasti - se osaa homman.













Syysvieraiden aikaan Takku pääsi kunnon juoksulenkille - tässä venyttelyä yhteisten kilometrien päätteeksi.















Vielä löytyy kukkia.

tiistai 20. syyskuuta 2016

Pihaanmuuttajat


Viime perjantaina, aamulla varhain, pihaamme muutti naapurista kolme lammasta talvipakolaisiksi. Uudet asukit pysyttelivät laitumen reunoilla omissa porukoissaan. Kantaeläimistö oli toisella puolella omana joukkonaan.
Tutustuminen alkoi iltapäivällä hauskalla tavalla. Ensimmäisenä rohkaistui Ulpukka, joka kävi nuuhkimassa uudet tulokkaat. Jonkin ajan kuluttua Kielo, uusi vaalea lammas, kävi tutkimassa toisen lauman.






Seuraavana päivänä vierailut toisissa porukoissa lisääntyivät. Päivien vieriessä yhteiset toimet lisääntyvät - ensimmäisenä kaurojen syöntiin juoksu.









Uutukaisten ja Takun keskinäisen tutustumiseen aloitimme toisena päivänä - sitä ennen saivat katsella toisiaan aidanrakosista.
Pidin Takun narussa. Istuskeltiin ja kuljeskeltiin laitumella ensin kaukana lampaista, sitten lähentyen.Hyvin sujui, tosin tietysti muutama kerta mentiin liian lähelle ja yksi musta lammas hermostui ja laittoi päänsä puskuasentoon ja Takku säikähti ja haukkui tietysti. Ei se mitään, jatkettiin harjoituksia. Neljäntenä päivänä Takku oli minulla irti lampaiden joukossa ja kaikki pysyivät rauhallisina. Kuljettiin aika läheltä lampaita yhdessä "ohi mennään"- kehoituksella. Ja sitten viidentenä päivänä Takku oli sitä mieltä, että hallitsee homman. Se oli huomaamattani mennyt omatoimisesti lammashakaan ja kuljeskeli siellä kuin oikea lammaskoira. Jees! Lalli oli nähtävästi seurannut tilanne ja meni myös tutustumaan uusiin lampaisiin.


Voi olla että Takun mielestä hauskinta tässä lammashommassa on se että joka aamu naapurin Kaiku tulee pihaan. Tietysti emäntänsä mukana. Emännät hoitavat lampaita ja koirat vimmaavat.












Vimmaamisesta ei ollut puutetta tänäänkään kun Takun poika Jekku kävi kylässä. Jopa oli poika kasvanut, melkein mammansa kokoinen.










Saatiin oikein rakennekuva otettua, kun Jekku äkkäsi lampaat. Pitkään piti katsoa ja sitten tarmokkaasti haukkua.

Olipa mukava tavata Jekku (ent Viiru), iloinen ja reipas koira , 5kk.








Jekun sisko Piki lähetti terveisiä, kiitokset.
Kuvassa Piki esittelee paikallaan odottamisen taitojaan.
Voi että nuo pennut ovat jo niin koirannäköisiä!













Terveisiä saimme myös 11-vuotiaalta Kuuralta, on terve ja voimissaan.



Synttärionnittelut (19.9.) myös Nallelle, Penille ja Pepille (Nukan veljet).












Jokin aika sitten käytiin Takun kanssa Mäntyharjulla tervehtimässä Bertta-koiraa ja tietysti emäntäänsä . Bertta ei oikein tykännyt talouteensa tunkeutuneesta  nartusta. Eipä hätää, viritettiin koira-aita ja päästiin kuvan kertomaan tilanteeseen. Rauha tuvassa ja emännillä jutustelurauha.






Muuten on nautiskeltu kauniista syyspäivistä .































Pelloilla on helppo loitontua ja lähentyä.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Viimeisimmät villitykset






Edith on ottanut tavakseen tuoda Takulle aamiaiseksi hiiren eli myyrän.












Se tiputtaa elikon lattialle Takulle ja menee sitten itse syömään kuivamuonaa kupistaan.


Hiiri on sitten Takun hoidossa.........














Takku sai vieraakseen uuden koirakaverin , pikkuruisen Rullan.
Leikki maittoi.






Välillä piti käydä ihmetelemässä lampaita. Rullaa vähän jännitti. Se meni aidalle ja lampaan lähestyessä perääntyi vauhdilla. Ja sitten uudestaan. Takku toimii tukikoirana.















Ihan muuten vaan ostettiin lemmikkikoiralle uusi lelu. Olikin tosi mieluisa.

















Niin mieluisa että Unelmakin halusi osallistua ilonpitoon.












Ja sitten - tatta-daa!





Saatiin muutama agity-este ja nyt on sitten reenattu. Meillä on tämä ympyrå (mikä lie oikea nimi), hyppyeste ja









putken pätkä.


Siinä(kin) Takun suoritus on niin nopea, ettei kuvaajan reaktioaika riitä.

Kepit on vielä, mutta niitä ei olla ennätetty pystyttää.



Hauskaa hössötystä.






Koirakoulu saatiin kunnilla loppuun, olisihan siellä käynyt pidempääkin.
Koulun viimeisellä keralla oli kilpailu. Mikä koira nopeimmin istumassa tahi maassa. Lopussa kova kisa kahden koiran välillä, Takku se toinen. Uudestaan ja uudestaan eikä eroa saada aikaseksi. Takku sitten ratkaisi tilanteen sulkemalla korvansa ja unohtamalla mitä "maahan" sana tarkoittaa. Toiseksi siis tultiin. Osallistujia kolme.


Muuten entinen meno ja meininki.



maanantai 22. elokuuta 2016

Seurustelua, urheilua, koulua ym



Olemme viettäneet rattoisia hetkiä kesävieraiden keralla. Takku on pitänyt seuraa ahkerasti. Ensin ylimmän ystävänsä kanssa rapsutuksesta toiseen. Huippuhetket olivat kuitenkin ne kun Takku pääsi juoksulenkille mukaan - sitä riemua! (Ja emännällä tietysti huono omatunto, kun ei jaksa juosta kuin kuusi askelta.) Takku juoksee innolla, mutta ei vielä, kuulemma, täysin oikeaoppisesti - harhautuu haukkumaan koiria ja hevosia. Mutta kivaa tuntuu silti olevan molemmilla lenkkeilijöillä.


Sitten saimme seuraksemme vieraat Englannista ja Takulla taas rapsutuspäivät.




Käytiin Ukkolaavulla retkellä. Turistit uivat, mutta Takku paikallisena ymmärsi , että tuuli on liian vilpoinen.













Kävelylenkeillä käytiin sateesta huolimatta. Pikkuvieras halusi taluttaa Takkua. Hyvin meni siihen asti, kunnes Takku äkkäsi tien vierellä hiiren ja teki komean kettu hypyn. Onneksi siitä selvittiin puolen minuutin säikähdysitkulla ja jatkettiin matkaa.









Kissat eivät antaneet vieraiden paljoa häiritä elämäänsä - asiat tärkeysjärjestykseen. Ruokaa! Nyt.















Takun kanssa on jatkettu koulunkäyntiä. Hyvin menee, kolmannella kerralla ei tarvinnut yhtään haukkua tosi isoa koiraa! On harjoiteltu erilaisia sivulletuloja ja paikallaan pysymistä. Takulle täytyy keksiä väliohjelmaa, kun sen mielestä kolmas kerta samaa asiaa on jo liikaa.
Nyt meillä on kotiläksynä kapulan suussapitäminen. On harjoiteltu - olemma ottaneet oikein naksuttimen käyttöön! Vau, hyvä me. Opiskelu sujui hyvin ja edstystä tapahtui, kunnes. No Takku oli siinä edessäni suu ammollaan ja laitoin kapulan sen suuhun. Se oli Takun mielestä törkeä temppu, se lähti ulos. Eikä sitten halunnut edes lähestyä koko kapulaan. Pidettiin päivän tauko ja aloitettiin alusta.



Tänään otin naksuttimen mukaan kun mentiin kävelylle kylille. Tavattiin onneksi kolme koiraa. Yksi pieni,no problem, ohitettiin aika kaukaa. Yksi iso, ennen tavattu. Se tuli takaa ja Takku tempaisi haukkuen. Rauhoittui heti kun naksutin! Koirat saivat sitten moikata ja sen jälkeen Takku läksi somasti mukaani. Kolmas koira oli iso haukkuva. Takku haukkui kerran, sanoin katsotaan ja naksutin. Ja Takku katsoi hiljaa haukkuvaa koiraa. Sitten mentiin koirapuistoon. Siellä ei ollut koiria.


Entäpä pentumme maailmalla? Hyvin voivat ja kasvavat.




Piki-tyttönen, on muuten saanut kaikenlaista merkkiä naamaansa, ihan mustana läksi täältä.





















Heppu käy koulua ja osaa hypätä sohvalle.

















Jekkulla ja Vennilla oli taas treffit.



torstai 4. elokuuta 2016

Opintoja


Takku on aloittanut Toko-opinnot oikein kurssilla Koirakoulu Napakassa. Tiistaina oli eka kerta. Koulussa oli kuusi koiraa - hyvin pienistä hyvin hyvin suuriin. Jättiläiskoiraa piti Takun ensin haukkua, tietysti. Vähän kuljeskeltiin kentällä ison koiran lähistöllä ja sitten helpotti. Varsinaisissa koulusuoituksissa ei sitten ollutkaan "haittaa" muista koirista. Harjoiteltiin perusasennon  ja seuraamisen alkeita. Suurin ongelma oli siinä, että emäntä ei osannut  köppösormillaan muodostaa oikeanlaista namikippoa! Muuten meni ihan hyvin, kun vain Takun huomio säilyi asiassa.
Kävimme viime viikolla harjoittelemassa koulutuskentällä oloa porokoirain kanssa. Takku oli ihan innoissaan vaihtelevist tempuista ja erityisesti loppuleikistä Leenan kanssa.

Kuvassa ei harjoitella mitään, vaan ollaan tauolla.






Pihapiirissä on tietysti lampaat paimennettavina.











Näin sievään riviin ne on saatu!
Ei oikeasti, Takulle ei ole vielä kirkastunut paimentamisen käsite. Emäntä hoitaa paimennushommat ja Takku kulkee mukana.








Pihapiirissä olikin taas erilaista menoa, kun Takku sai Tassun ja Raikun kaveriksi. VIDEO 
löytyy  täältä.



Kävimme Rikkaa tervehtimässä. Tällä kertaa se tulikin heti tervehtimään ja lerputti huultaan. Hyvin voi ja viihtyy!















Vihtori- aasi tuli seurustelemaan sekä ihmisten että Takun kanssa.

Aikansa seurassamme oltuaan kaverukst lähtivät yksissä tuumin niitylle heinää syömään.











Kun menin niiden perässä niitylle, Rikka juoksikin luokseni - ah onnea.
Ja tietysti Rikka tuli Meerinkin rapsuteltavaksi.
Jonkin ajan kuluttua Rikka ja Vihtori juoksivat yhdessä sisälle talliin. Voi että  on mukavaa katsoa niitä kaveruksina.

Menimme sitten vielä moikkaamaan aaseja talliin. Menimme sisä kautta. Suljetun oven edessä aasien emäntä kyseli: "onko siellä ketään? " ja kaksi aasia huusi vastauksen "me täällä Vihtori ja Rikka" - tietysti aasien kielellä.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Mahtavaa!


Takun pojat Venni ja Jekku tapasivat Jekun pihassa.

Yhteinen sävel löyti heti Ja Jekku esitteli veljelleen kaikki kivat paikat.











Seikkailu olikin ollut tosi jännittävä - Venni tutustui lietealtaaseen perusteellisesti.













Vaan mitäpä pienistä - leikit voi jatkua.






(Kuvat Vennin emäntä)

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Katseita




Tässä katsoo Nilas. Hyvin on kotiutunut. On reipas ja utelias -  aitaa jo suunnitellaan ...















Tämä tapittaja on Piki. Kovasti on aktiivinen - edessä harrastuskoiran ura.....














Tässä Heppu luo katseen. Hyvin on kotiutunut, intoa riittää. Pääsee kouluun ensi kuussa.....




Onnelliset pikkukoirat maailmalla!









Tässä kotoisia katseita kesken päivälevon.












Viimeisiä karvoja viedään! Kai ne ennen pakkasia palaavat.

Takulla ilmenee oireita ainoan koiran syndroomasta. Se on kävelyillä lähes koko ajan näkyvillä. Kun kulkee  edellä,  kääntyy katsomaan tulenko. Jänisjahti kestää 5 minuuttia (katsottu kellosta).
Pihassa ollessaan ilmoittaa tapahtumista - pienistä (harakka) pienellä haukulla ja isoista (hirvi) isolla haukulla.
Liekö  samaa syndroomaan se, että Takku on ottanut tehtäväkseen kuljettaa kenkiä ulos tuulettumaan?