Jäljillä

Tänä aamuna jo aikaisin paahtava helle. Pikaisen aamukävelyn  jälkeen (pellon poikki vesiojalle ja metsän kautta kotiin kipinkapin kotiin) hurautettiin Ukkolaavun rannoille. Ja siellä odottikin ihana yllätys - kesätuuli!

Takku polskutteli vedessä - ei kuitenkaan uinut, mutta kahlasi syvemmälle kuin ennen.

Koska rannalla oli vilpoisaa, Nukka kävi vain välillä kastautumassa ja tutki sitten mielenkiintoista ympäristöä.

Sama toimintamalli tuntuu toistuvan. Toisella retkellä Takku vedessä ja Nukka löytämänsä luun kimpussa.

Yhteispotretista näkyy koirien koko ero! Mutta vielä pienempi hallitsee.......

Viikonloppuna kävimme jäljillä. Koiraporukkaan kuuluivat Nukka, Takku ja Riemu ja ihmisporukkaan emännät. Metsäjälki oli ensimmäinen sekä Takulle että Riemulle. (Kuva Ettäänperän kennelin).

Riemu osoitti selvästi jälkikoiran taipumuksia. Se kulki koko jäljen nenä tiiviisti maassa. Jälki oli noin 60 metriä pitkä ja vanhentunut puolisen tuntia.

Takku suorittu myös jäljen hyvin - ei ehkä niin keskittyneesti kuin Riemu. Takulla oli samanlainen jälki kuin Riemulla. Takku oli selvästi sitä mieltä, että jälki oli liian lyhyt.

Nukalla oli pitempi, kiemurteleva jälki ja kaksi tavaraa. Nukka suorittu jäljen, ilmoitti tavarat ja löysin maalin, mutta se kyllä selvästi fuskasi - haisteli ilmasta esineitä ja varsinkin loppupurkin, jolle oikaisi.

Omasta ja toisten kokemuksista tiedän, ettei mikään ilahduta koiranomistajaa niin paljon kuin toisten huonosti käyttäytyvät rakit. Niinpä kaikkien koiranomistajien iloksi seuraava:
Olimme polkeneet jäljet männikköön ja lähdimme maantien toiselle puolelle kävelyttämään koiria. Pieni ja rauhallinen Riemu koira kulkee emäntänsä vieressä kauniisti ja minulla on naruissa kaksi hurjasti vetävää koiraa. Toinen syöksyäkseen Riemun kimppuun ja toinen päästäkseen tervehtimään sitä. Sain juuri ja juuri pidettyä rakkini paikallaan. Meno kyllä rauhoittui matkan jatkuessa, mutta ei niin paljon, että olisin saanut tilaisuuden työntää pääni pensaaseen yleisestä kauhistuksesta ja häpeästä.

Eli toivotamme itsellemme onnea ja menestystä koirien kasvattamisen saralla! Jonain päivänä.

Lomapuuhia

Viime viikolla Takku pääsi tutustumaan ketteryys- ja rauniorataan.(Kamera unohtui kotiin, joten temppukuvaksi kotoinen suoritus).

Hyvin Takku suoriutui putkista, jalan alla heiluvista lankuista, kiipelyistä ja erilaisista alustoista raunioilla. Vaikeinta oli kävely radalla jossa oli vain poikkipienat. mutta siitäkin  lopulta selvisi. Myöhemmin kävelyllä uppo-oudossa metsässä Takku meni huolettomana vauhdilla, joukon etunenässä.
Nukkakin teki vuorollaan ketteryyksiä , Jokaisen suorituksen jälkeen se suuntasi askeleensa kohti autoa, Tuli toki jatkamaan, mutta yritti koko ajan viestittää - nyt varmasti jo riittää.

Rikka on aloittanut perinteisen kesälomansa. Kesällä ei kävellä. Se suostuu kävelemään katoksesta ulos mennäkseen sinne takaisin toisesta ovesta. Ei enempää, vaikka Meeri on mukana.

Hellepäivien kävelyt ovat minimaalisia.Vien koirat lähimmälle pellolle, jossa ne harrastavat omaehtoista liikuntaa. Itse istun varjossa .

Sitten koirat käyvät vilvoittelemassa (Takkukin käy, mutta se ottaa pikakylvyn, jota hidas kuvaaja ei ennätä ikuistaa). Tämä oja on tienoon ainoa, josta koirat nousevat puhtaina ylös - hiekka- ja savipohja. Ylellistä!









Sitten metsän kautta kotiin.

Illansuussa lähdetään jonnekin (tosin aina ei jaksa).

Tavallisesti kauppareissuilla kävellään kylillä, mutta nyt on ajettu jonnekin rannalle.

Tämä ranta on suosittu koirien uittamispaikka, ei jouda paljon vedessä lutraamaa,












Eräänä iltapäivänä Lalli tuli etupihalle (aika hyvin outo, Lalli liikkuu vain aamuisin ja iltaisin). Se käveli omituisesti, jotenkin maata pitkin ja vaivalloisesti.Kipeä? Loukkaantunut? Ei ollut, vaan tilanne oli vielä dramaattisempi. Lallia ahdisteli joukko pääskysiä! Ne syöksyivät sitä kohti, Lalli meni littanaksi, kohosivat ilmaan ja taas uudestaan .Kaikesta päätellen Lalli oli ollut pahanteossa. Ja tuli nöyränä poikana kotiin turvaan.

Pihaamme on ilmestynyt omia aikojaan tälläinen kukka, kolme kappaletta.
Joku vierasperäinen maahantunkeutuja???
Ei ole, mikäli kasvintunnistusoppaitani on uskominen.
Jos se olisi ollut kauhea maahanmuuttaja, olisin tarjonnut sille turvapaikan. Enkä olisi kertonut kenellekään.

Blogin lukija!

Kyllä blogi on hyödyllinen keksintö. Sen kun ennätin kirjoittaa, että Lallia kaivataan kotiin, niin kas. Lalli oli lukenut viestin blogistani ja palasi tänä aamuna!!!
Aamulla koiat haukkui ja vinkui portilla ja tähysivät vajaan. Luulin, että siellä on taas käynyt sama iso musta  koira kuin jo monena aamuna. Nukka kävi yhtenä aamuna siihen tutustumassa - ei rähinää. Mutta ei, nyt olikin vajassa kaivattu Lalli. Se tuli sitten sylissäni pihaan, jossa sekä Nukka että Takku tervehtivät sitä innoissaan - niinkuin olisivat tajunneet, että se oli ollut pitkään (reilun viikon) poissa.

Syötyään Lalli asettui nukkumaan tupaan neulomukseni päälle. Liekö silläkin ollut ikävä, kun asettui muiden joukkoon eikä kiivennyt yläsängyn rauhaan.
Tilaisuuden tullen Lalli on kiehnännyt sylissä ja samalla olen saanut siltä poistettua muutamia punkkeja.
Tähän aikaan illasta herra on jo poistunut talosta.





Takun kanssa oltiin opiskelemassa. Nyt oli koulussa vain neljä koiraa - kaikki vähän yli vuotiaita, Takku on hauska ja iloinen koululainen. Se nauttii tehtävistä, leikkimisestä ja toisten koirien seurasta.

Kesä taas

Äkillinen uusi kesä herätti kukat loistoon.

Koiat komennettu kaivuuhommista potrettiin. (Täytyy ryhtyä asettamaan Nukka etualelle, jottei Takku näytä niin jättiläiselta.Vaan onhan se reilunkokoinen.Takusta kysytään ekaksi minkä rotuinen ja sitten -"onpa se iso". )

Ruohonleikkurit ovat ahkerina.






Rikka työskentelee pääasiallisesti iltaisin.  Se ei pidä paarmoista. Se
tulee iltapäivällä lampaiden seurassa pihaan, mutta juoksee hetken kuluttua vauhdilla takaisin katokseen ja odottelee aikaa parempaa.

Joskus koko lauma saa iltavillikohtauksen - juostaan hurjina pitkin pihaa ja laitumia. Takku osallistuu innolla tähän(kin) harrastukseen. Rikka huutaa ja Takku haukkuu. Minä ja Nukka pysytään syrjemmällä. Lempeitä lampaita pitää näet varoa - ne juoksee päälle jos hyvin sattuu. Rikan juoksu on hurjannäköistä, mutta se väistää.

Koirakoulussa käytiin Takun kanssa. Parikymmentä koiraa ja Takku suuren osan ajasta kontaktissa! Vau sanon minä. (Kuvat on kotipihassa otettuja).
Koulunpitäjä tuli tervehtimään (oisko luoksepäästävyys) ja Takku istui somasti - ei hyppinyt! Ja antoi tietysti hienosti kopeloida ja katsoa hampaat. Meille kotiin jos tulee vieraita tai tuttuja, istumista ja rauhoittumista saa odottaa.

Koulussa tehtiin lopuksi rally-toko-liikkeitä. Hauskaa ja hyvin sujuivat, paitsi esineen ottaminen. Tarjotut tavarat ei Takkua kiinnostaneet. Tämä rally-osuus tehtiin aika vauhdilla, kun pään päällä oli musta ja mahtava ukkospilvi! Ei kastuttu.

Nukka odotteli autossa. Jäi tällä kertaa illman omaa kävelyään - se ukkonen - vaikka ossakin näin hienosti olla kontaktissa.

Kauan kauan sitten viime syksynä mainostin, että autoilu sujuu hyvin. Nukka lattialla ajajan penkin takana ja Takku takapenkillä. Pitkään ajelinkin tässä uskossa, kunnes kyytiläinen ilmoitti, että Takku matkustaa myös lattialla - puoliksi Nukan päällä. No kai se sopii, kun Nukka ei ole protestoinut.

Edith päiväunilla yläsängyssä, välillä seurustelee ja yöksi menee ulos.

Vaan Lalli. Missä lienee. Yritän ajatella, että kollit on kolleja . Voi, voi, tulisi nyt kotiin.

Pyhäselän rannoilla

 Käytiin päivänä muutamana Pyhäselän rantoihin tutustumassa.

Siellä rannat ovat hiekkaiset ja kiviset. Eli kotiin palataan siistissä kunnossa,

toisin kuin lähitienoon retkiltä.


Takkuhan on tietysti väärän värinen ja karvainen näihin oloihin, mutta ei se kuitenkaan vedä vertoja täällä aikoinaan asuneelle metsäkissa Iidalle!