tiistai 17. maaliskuuta 2015

Kettutyttö ja ilmiantaja

Viime päivinä on tarha ollut ahkerassa käytössä, kuten myös narut kävelyllä. Syynä ei ole hormonijuoksut, vaan ihan tavalliset metsässä juoksut.








Miten päädyttiin tällaiseen vapaudenriistoon? No -
1. syy: Olimme kävelyllä pitkin hankia. Kuljettiin peltoja ristiinrastiin. Koirat juoksivat edestakaisin eli mukana tosi somasti. Sitten muutama metri ennen kotiporttia painuivat metsään, kimeä haukku vain kuului vähän aikaa. Jaa, jaa jänis. Menin kotiin odottelemaan juoksijoita palaavaksi. Odotin ja odotin. Sitten oli pakko lähteä etsiskelemään ja huhuilemaan. Ei tulosta. Hepoharjulla viheltelin ja pysähdyin kuullostelemaan. Ja sieltä tuleekin vaalea vauhtihirmu! Missä Nukka? Pitäisikö palata kotiin? Takku oli toista mieltä. Se katsoi minua aikuisen koiran katseella - kannattaisi jatkaa Hepoharjun päälle. Se oli niin vakuuttava, että päätin uskoa sitä.. Jatkettiin siis matkaa ja harjun päältä näinkin Nukan istuvan jyrkän rinteen puolivälissä. Se käänsi katseensa minuun päin kun kutsuin sitä,mutta ei liikahtanutkaan. Tietysti kutsuin ja komensin useamman kerran, mutta se vain istui hievahtamatta paikallaan. Rinne oli niin jyrkkä, että jouduin kiertämään melkoisen lenkin tien kautta sen luokse - Takku olisi päässyt suoraankin, mutta oli parka narussa. Kun lähestyimme paikallaan jököttävää Nukkaa, se alkoi kaivaa ja haukkua rinteessä olevaa koloa. Ketun pesä! Toiminta vaikutti kiihkeältä, mutta kun sanoin Nukalle" ei ole meidän", se lopetti välittömästi, suorastaan helpottuneen oloisena




2.syy. Seuraavana aamuna sillä välin kun hain  aasia ja lampaita ulos, koirat olivat häipyneet.
Ei kuulu ei näy. Hepoharjun rinteiltä löytyi Takku, Nukka missä lie. Ei ollut ketun pesällä. Takun kanssa tultiin kotiin lähikävelytekniikalla, ihan vain sanan voimalla. Nukka oli kotiportilla.










3. syy. Sitä seuraavana aamuna ensimmäistä kahvikupillista juodessani naapuri  soitti ja kertoi, että koirani ovat heillä - olivat metsästä pelmahtaneet pihaan.

Nyt oli pakko tormistua - seuraavaksi olisivat varmaan avanneet ikkunan yöllä ja kaikonneet!!!







 Muuten on rauhallista.











Rikalta alkaa talvikarva lähteä.

3 kommenttia:

  1. Terveisiä sinne, täällä eletään kummallista koiratonta elämää... Juskankankaalle syntyi eilen lauma pieniä poikia:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea pikkupojista!
      Päästänkö täältä muutaman koiran juoksemaan sinne?

      Poista
  2. Mie tarviisin juoksuttajaa - en oo ulkoillut kahteen viikkoon...

    VastaaPoista