Kotioloissa e isen sijaan ole ollut mitään merkkejä vaitonaisuudesta. Ei varsinkaan pakkasyön jälkeisinä aamuina. Hanki kantaa ja houkuttelee. Hehtaarin piha käy pieneksi, on ihan pako kirmata pellolle ennen aamulenkkiä. No siellä ne olivat taas yhtenä aamuna. Huutelin ja vauhdilla tultiin takaisin - Takku pihaan asti, aidat ei ole sille mikään este. Nukka sen sijaan jäi inisemään aidan taakse (mistä lie mennyt pellolle). Viittoilin sitä kiertämään metsän kautta portille, jonka tehtävä se suoritti vauhdilla ja jäi inisemään portin
taakse. Takku riensi hätiin, hyppäsi portin yli ja sitten porttia vasten niin että sai sen auki ja niin oli molemmat koirat pihassa. Tosin vain häilähtävän hetken, sitten juoksivat avoimesta portista metsään. Ja hirmu kiireellä takaisin.
Lämpimien öiden jälkeen meno on huomattavasti rauhallisempaa. Pehmeää, upottavaa lunta on sen verran, että vauhti hivenen hidastuu.
Vaan maasto on onneksi vaihtelevaa.
Metsäpolun toinen reuna
ja
toinen reuna.
Tämän verran vihreää löytyy pihasta, kevään merkkejä kuitenkin.
Kevään merkki sekin, että kissat viihtyvät ulkona, jopa öitä ja jopa Edithkin.
Lumi on vähentynyt ja Rikka seurueineen kuljeksii laajemmalla alueella. Tie on vielä niin jäinen, ettei Rikka oikein tykkää. Se kulkee hitaasti, miettien ja arvuutellen turvallisuutta, kääntyy kotiin ja juoksee sitten pihassa. Metsässäkään ei ole sen kanssa paljoa liikuttu, kun polut on niin salakavalan upottavia. Onneksi on iso piha.
Takulla on hieno häntä!
VastaaPoista