keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Niin aikuista...


Olen havahtunut siihen, miten aikuinen koira Takusta on tullut. Kulkee somasti mukana narussa ja ilman, ei ryntäile talon tai auton ovista, ei hyppele vastaantulevien ihmisten päälle jne jne. Ah ja voi!Mutta ennen kaikkea pitää itse yhteyttä - jes ollaan porukassa.
Tästä kaikesta huolimatta leikii ja riehuaa, syöksyy ketun perään, sulkee korvansa tarvittaessa eli on tavallinen hyvä koira.

Aikuisuudella lienee myös kääntöpuoli. Tässä yhtenä päivänä Kaiku ja Lempi olivat emäntineen pihassamme. Emännät olivat keskittyneitä ajatusten vaihtoon, kun havahtuivat äkkiä koiratappelun ääniin. Lempi ja Takku (!!!) ottivat yhteen.Koirat saatiin kiskottua irti toisistaan vahvojen torujen myötä. Oletus tapahtumien kulusta oli seuraava: Lempi tapansa mukaan vähän urahti Takulle  ja Takku vastasi urahdukseen samalla mitalla. Missä entinen nöyryys??? Sitten rally-tokoharkoissa Takku meni liian lähelle toista narttua ja sai ärähdyksen vastaansa - ja vastasi samalla mitalla. Hyvästi lapsuus ja nuoruus!?!


Porokoirain kanssa on vielä normaalit välit - mukavat pojat.

Tässä kuvassa ovat myös lampaat mukana. Raikunja Tassun emännällä on Ulpukan, Unelman ja Esmeraldan villoista neulottu pusero.












Tänään Takku sai leikkiä tyttärensä kanssa. Piki kävi perheineen kyläilemässä. Pikistä on kasvanut hyvin viehkeä neitokoira.







Kaikesta päätellen äiti ja tytär tunnistivat toisensa, jälleennäkemistä oli hauska seurata.














Rallailemassakin on käyty. Harjoiteltu uusia AVO-luokan kylttejä - on emäntä ollut koville kaikkien tiukkojen käännähdysten kanssa. Mutta kyllä me selvitään, vakuutan Takulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti