Viikko on ollut sateinen. Lampaat on rouskuttaneet kuurojen lomassa heinää pihassa.
Sateen yltyessä ne juoksevat kiiruusti katokseen tai puiden alle suojaan.
Nyt ne ovat jo yöt sisätiloissa.
Pikkuinen Fatima on kovasti kesyyntynyt, ei tarvitse enää ottaa kuvia kaukaa!
Takkuunkin se alkaa tottua. Takku ei malta olla välillä juoksuttamatta sitä. Ehkä Fatimakin tajuaa sen leikiksi. Tänään Takku kutsui Fatimaa leikkiin, jolloin karitsa läksi juoksemaan poispäin ja Takku perässä. Hetken kuluttua Fatima pysähtyi ja antoi Takun tulla haistelemaan. Suhteet kehittyy.
Tihkuinen sade ei häirinnyt tätä kaksikkoa.
Takana on kymmenen kilometrin reipas juoksu.
Mutta Lalli ja rankkasade onkin jo toinen tarina.
Viikon oli siis sadellut ja torstaina vettä tuli kaatamalla päivän ja illan. Illalla Lalli halusi ulos, tapansa mukaan. Avasin sille oven ja vastassa oli rankkasade. Silloin Lalli suuttui - häntä nousi pystyy ja alkoi vihaisen vatkaamisen. Lalli perääntyi. Hetken kuluttua se yritti uudestaan - vastassa vesimassat. Silloin Lalli suorastaan raivostui - häntä viuhtoi ja se teki jalkoihini valehyökkäyksiä! Minä tietysti yritin piipittää, ettei sade ollut minun vikani enkä minä voinut sille mitään . Tilanne ratkesi sitten Edithin avulla. Edith tuli Lallin seuraksi katselemaan sadetta ja hetken kuluttua ne pinkasivat yhdessä ulos.
Ennen sadekautta osallistuimme jälkijehujen arkitottelevaisuus-ryhmään. Tässä yritämme ohittaa tuttuja koiria sivistyneesti. Olikin meille oikein kelpo harjoitus. Koiria oli isoista pikkiriikkisiin. Tunnelma oli rento, joten häsellys ei haitannut!
Onnistuttiin kontaktin otossa kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti