sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Poutaa










Päivä alkaa lampaiden pihaan tuomisella. Teemme sen yhdessä Takun kanssa.











Sitten käydään Takun kanssa kävelyllä.  Takku kulkee mukana tehden omia pyörähdyksiään. Aamuna muutamana se jumittui haukkumaan jotain puussa. Arvelin että se on orava, niitä Takku haukkuu hetken, mutta tulee sitten mukaani.,  No mainittuna aamu Takku vain haukkui ja haukkui, katsoi välillä minua ja taas hakkui. Ei auttanut muu kuin mennä katsomaan. Kun läksin Takkua kohti, se vaikeni.Katsottiin sitten yhdessä ja eihän siellä ollut orava, vaan kissa! Kiitin Takkua hienosta havainnosta ja jatkettiin matkaa molemmat tyytyväisinä.







Takku ei ole tässä Hiidenkivellä lampaita paossa. Ei se vahtii oravaa puussa. Vähän aikaa se on haukkunut ja sitten orava ja Takku tuijottavat toisiaan, tuntuu että tuntikaupalla.
Nyt loppukesästä orava/oravat käyvät pihassa päivittäin. Onpahan koiralle työtä.


















Illalla käymme usein Pyhäselän rannalla. Se ei ole mikään reipas iltalenkki. Ajetaan sinne autolla, ollaan siellä puolisen tuntia. Emäntä katselee maisemia jaTakku haistelee ympäristöä.








Sateettomina päivinä iskee poutapaniikki - mitä kaikkea pitäisi tehdä kun ei sada. No sadonkorjuuta ainakin.














1 kommentti:

  1. Huomenta - annoit nimen asialle, jota olen monesti pohtinut: sille, että sateella elämä on niin paljon levollisempaa ja mukavampaa. Poutapaniikki. Ja hieno häntä Takulla.

    VastaaPoista