Syksyn tunnelmia

Metsämaisema on täynnä syksyisiä värejä ja äänimaisema lintuaurojen matkahuuteluita.

Elovaaran sumuisissa maisemissa kuljettiin Hannan seurassa. Ja tietysti Takku pääsi mieluisille juoksulenkeilleen!

Juoksua se on saanut harrastaa myös Tassun kanssa lähipelloilla. Voi hyvänen aika sitä menoa ja vauhtia, ihan juoksemisen ilosta (joskus toki vähän muuustakin ilosta).
Nyt kun sateet ovat hellittäneet, ollaan kierrelty aamuisin Pikku-Onkamon metsissä (jotka ovat vielä suurinpiirtein tallessa). Takku kulkee mukavasti mukana irrallaan juosten, palaa joko lähelle tai luokse sopivin ajoin omaehtoisesti. Ah aikuista koiraa.
Paluumatkalla laitan sen sitten hyvissä ajoin narun päähän, kun meillä on tämä ns sattunut syy.

Viime perjantaina olimme rallailemassa uudessa paikassa Kiihtelysvaarn maisemissa Alavin kylätalon pihassa. Olipa onnistuneet harjoitukset: Takku kulki kauniissa kontaktissa - melkein koko ajan. Suoritus kylläkin meni ihan sekaisin, kun radan viertä kulki ihminen, johon Takku olisi välttämättä halunnut  tutustua. Tehtiin vielä yhteislenkki hämärtyvässä metsässä. Kontaktista Takku ei ollut sillä matkalla kuullutkaan. Nimittäin Jotain tai Joku oli kulkenut juuri sitä polkua ja lisäksi vähän matkan päässä haukkui kokonainen koiralauma. No niin. Kylätalon pihaan päästyä Takku kyllä hakeutui tiiviiseen kontaktiin pihalla oleviin ihmiseen, kävi jalan päälle  istumaan varmistaakseen rapsutukset.

Kotona oli sitten onnellisen uupunut koira.

Lallikin on huomannut syksyn merkit.

"Milloinkas aloitetaan lintujen talviruokinta??"