Hangilla

Aamulla hanget kantavat ihmisen ja koiran. Ja koira juoksee ,kuten kuvassa. Onneksi Takku-koira juoksee edestakaisin.
Liian pitkiä reissuja ei voi tehdä, jos tarkoituksena on palata hangenkuorilla matkaten takaisin.

Iltapäivällä moottorikelkan jäljet pehmenevät tai täyttyvät vedellä jos yrittää kävellä jäällä.

Tähän asti vaan ei pidemmälle.

Joutsenet ja kurjet ovat saapuneet. Niiden kalkaus ja huutelu säestää matkaa.

Tämän aamuisella hankikävelyllä meitä odottikin iloinen yllätys. Yhytettiin tutut noutajapojat samoilla pelloilla.

Koirat kirmailivat, ihmiset seisoskelijat jutellen. Joen toisella puolella olivat pari aamua sitten nähneet parin kymmenen kauriin lauman. Oli ollut isoja ja pieniä jäseniä.

Koirat eivät ole asennossa kuvausta varten, vaan ilmaisevat että joku tulossa.

Takkukin on ilokseni omaksunut (oppinut?) tavan pysähtyä, kun joku , ihminen tai koira, on tulossa. Aiemmin ryntäsi vauhdilla vastaan. Nykyisin suostuu jopa tulemaan sivulle odottamaan saako mennä vai ei. Ei tietenkään aina.

Iltapäivällä joudumme kävelemään tietä pitkin....

Onneksi pihassa on vielä syvä hanki jossa koiran voi valkaista.