lauantai 15. syyskuuta 2018

Syksyisiä kohtaamisia






Syksyisessä metsässä olemme tavanneet pääasiassa hirvikärpäsiä. Paitsi kerran Takku yhytti supikoiran. Paikallaan pysyvän haukun houkuttamana menin katsomaan mitä on  tapahtumassa - karhu,? hirvi? siili?. Irvistelevä ja muriseva supikoira oli matalana jaTakku kiersi sitä haukkuen oikein tosissaan. Otin Takun sitten matkaani ja koitin selittää,  että "ei ole meijän". Ehkä lisäsin selityksesksi vielä senkin, että voi olla vaarallinen.


Pelloilla kävellessä on tavattu rusakoita - ne Takku ajaa pois ja palaa jatkamaan matkaa kanssani.











Lampaat vein yöksi sisälle, kun luvattiin niin kovia sateita ja myrskyä. Lampaat nähtävästi viihtyvät lampolassaan - nyt ne menevät  illan hämärtyessä portille ja ilmoittavat toiveensa hyvin äänekkäästi. No, päästän ne sisätiloihin, vaikka nyt onkin poutaista.
















Takku huolehtii lampaiden , erityisesti Unelman, puhtaudesta. Kirjaimellisesti päästä varpaisiin.

















Takku on saanut nauttia riehunta- ja juoksuseurasta.


Takun poika Venni  pistäytyi tervehtimässä meitä. Pääasiallinen ohjelma oli koirien vimmailu pihassa.

Kuvassa Venni on huomannut  Edithin. Edith tyytyi katselemaan koiruutta hyvin rauhallisesti, tapansa mukaan. Lalli piilotteli jossakin.














Naapurin Kaiku oli yökylässä. Pari päivää meni juosten ja leikkien. Kaiku on tosi helppo hoitokoira. Se on niin minun koirani, kunnes isäntä- tai emäntäväki palaa. Sekunnissa se unohtaa kauniin ystävyytemme.

Edith seurustelee Kaikun kanssa. Lalli tyytyy mulkoilemaan.

















Parhaat juoksut ja railakkaimmat riehunnat Takulla on kuitenkin porokoira Tassun kanssa.

Lähdetään pihasta pelloille kävelemään. Kun emännät pääsevät pikku ryteikön läpi pellolla, siellä on vain yksi koira - Raiku. Juoksijakaksikko on jo ennättänyt ylittää pellon ja palaa metsästä hetken kuluttua. Musta ja valkoinen viiva.












Kävimme Takun kanssa Karvakaveri-keikalla Pyhäselän ylä-asteella. Luokassa oli valinnaisaineen  "Lemmikkieläimet" opiskelijat. (Voi kun minunkin nuoruudessani olisi ollut valinnaisaineita!)


Mukava vierailu ja rapsuttelijoita riitti. Takku oli onnessaan. Tuntuu, että se tajunnut keikkojen idean. Se kulkee rauhallisesti mukana, siirtyy eri ryhmien rapsuteltavaksi.
Kun lähdettiin pois oppilaat olivat välitunnilla käytävillä. Takku kulki kauniisti vierelläni ja ohimennen tervehti lähellä olevia nuoria.



(kuva J.Luukkanen)








Kasvimaalla maissit kasvavat ja tähkät pullistuvat lupaavasti.














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti