Kurjet pellolla

Tänä aamuna olivat kurjet valloittaneet pellon! Niiden huutoja on kuulunut jo pari viikkoa. Kevät etenee, omalla tyylillään, ja lumen alta löytyy kaikenlaista.

Niinkuin esimerkiksi sähköpylvään talven aikana karistamat kävyt. Tämä on niitä luonnon ihmeitä!

Sarjasta "on se niin väärin" :
samanaikaiset kuvat minun ja sisareni kukkatarhasta.

Lumen alta paljastuu Takun riemuksi kaikenlaista
syksyllä pihaan unohtunutta tavaraa.
Edithiä kiinnostaa valokuvaus. Sain juuri ja juuri napattua kuvan ennenkuin se oli sylissä.

Lampaat karkasivat yhtenä päivänä aitauksestaan - kuvittelivat että tällä puolella olisi jo vihreää ruohoa.

Mutta merkittävin uutinen on kuitenkin se, että olemme Takun kanssa harkanneet ahkerasti - kaksi kertaa viikossa!
Kuvat on yhden treenikerran jälkeisiä. Raiku ja Tassu riehuvat Takun kanssa pihassamme.

On siis harrastettu porokoirain ja susirajalaisten kanssa. Parkkipaikolla ja hallissa. Päivällä ja illalla.

Eilen olikin vaativa harjoitus . Susirajan lappalaisten harjoitukset alkoivat mediatapaamisella!
Ja sitten Takun rataharjoitus oli oikea häiriötekijäharjoitus: ensin oli aivan yli-ihana porokoiran pentu! No siitä selvittiin niin ja näin. Ja eikös häiriöksi ilmesty jänis.! Olosuhteisiin nähden rata meni ok. Hauskaa oli.

Harjoitukset hallissa sujuivat hyvin. Hallin toisella puolella oli koiria agilitytreeneissä, mutta Takku ei niistä häiriintynyt pahemmin. Kentän hajut olivat pahemmat.
Treenikavereiden arvio: ohjaajalla opiskelemista, koira on ihan  hyvä. Kyllä me vielä.......

Tässä yleisessä aktiivisuuden huumassa käytiin tervehtimässä Berttaa emäntineen. Sattuipa niin että Bertta (ehkä kolme kertaa Takun kokoinen) pääsi näyttämään mielipiteensä vierailevasta piskistä Ei hätää Takku täysin ehjä, melu  vain kauhea. No Bertta toimitettiin syrjään ankarien moitteiden kera. Takku tuli viereeni, painoi päänsä polvelleni ja katsoi Bertan emäntää pitkään, hyvin murheellisesti ja hyvin, hyvin syyttävästi.
 Kotimatkalla Takku oli valmis tervehtimään vastaantulevia koiria häntä heiluen. Ei se pienistä hätkähdä, se on Nukan kasvattama.

Värin määritys

Riippumatta siitä, mitä Takun rekisterikirjassa sanotaan, olemme tarkistaneet sen värin määrityksen.














Väri on selvästikin "talvikaisla".














Aamut noudattavat tuttuja rutiineja. Sopivan ylösnousuajan tiedän Takun toiminnasta. Kun sänkyyni hyppäävä koira palaa lattialle mutistessani sille "kaikki nukkuu", tiedän että on turhan varhainen aamu. Mutta jos tuo samainen olento samassa tilanteessa vain painutuu viereeni,  tiedän että kello näyttää kahvin keittoaikaa. Sitten emännälle kahvia, kissoille ruokaa ja koira ulos odottamaan ulkopuuhia . Kissat joko menevät tai eivät ulos, ne tekevät päätöksiä joka aamu. Viemme Takun kanssa yhdessä lampaat ulkotarhaan. Takku on innokkaana mukana moikkaamassa lampaita ja häseltämässä. Sitten on aamukävelyn vuoro.

Joskus rutiinit rikkoutuvat. Eilen minua ei odottanutkaan pihassa uskollinen ystävä, vaan se juoksenteli hakkuuaukion hangilla toisen ystävänsä, Kaikun kanssa. Kaiku oli ollut metsässä kävelyllä porukoineen ja  päättänyt lähteä Takkua tervehtimään. Isännän kutsuessa sitä takaisin, se oli kääntynyt katsomaan, heiluttanut ystävällisesti häntäänsä ja häipynyt. Takku oli hypännyt portin yli vastaan.

Molemmat tulivat pihaan kutsuttaessa ja aloittivat leikkiriehansa.

Annettin koirain riehua - emäntä vietti kävelyvapaan aamun .Luksus  se on pienikin luksus.

Suhteiden kiemuroita

Senjälkeen kun Takku oli osoittanut lampaille olevansa niiden suojelija (Kettujahdissa), nuorten vierailevien lampaiden suhde Takkuun koki aimo muutoksen. Ei enää aikeitakaan pökkimisestä. Jo seuraavana aamuna lampaat lähestyivät  nöyrästi Takkua odottaen aamupusuja. Nyt on siis Takulla kuusi hoidokkia
Ja minä ihmettelen eläinten sielunelämää.

Aiemmin kerroin myös Lempin ja Takun suhteiden takkuuntumisesta (Niin aikuista). No emännät päättivät ryhtyä toimeen. Otettiin tämä kaksikko kahdestaan kävelylle. Oli valmistauduttu komennukssin ja kieltoihin. Koirat tapaavat, naruissa, ja Lempi urahtaa vähän. Takkun korvat littaantuvat entiseen tapaan. Kuljetaan, päästetään koirat vuorotellen irti. Ei mitään muuta kuin hännän heilutusta ja ystävällistä haistelua. Jaa,jaa. Loppupäätelmä: koirarouvat kiistelevät Kaikusta!
(Tämä harjoitus on nyt tauolla, kun Lempillä on silmä kipeänä.)

Joutsenet ovat saapuneet ja lumi tuoksuu keväältä.

Takku sai vielä viime lumille mielestään hiihtoseuraa.

Kettujahti

Ei, me emme Takun kanssa ole olleet kettujahdissa, tällä kertaa. Vaan nyt olivat toimessa pyssymiehet koiran kera. (Kuva on vain koristeena, ei liity tarinaan.)

Toissa aamuna olimme aamukävelyllä pelloilla. Metsästä kuului tarmokas ajohaukku, joten palasimme kotiin kiertotietä autoteitten kautta - muutama lisäkilometri on toki pienempi haitta kuin ajoon sotkeutuminen. Matkalla saimme puhelimeen tiedon, että metsästäjiä ja kuollut kettu nähty harjulla.  Varmistan, että koira  on tukevasti hihnassa. Metsästä raikaa haukku ja sitten laukaus. Vaalea otus narun päässä tuntuu haluavan mukaan toimintaan. Vaan ei pääse , mennään kotiin.
Pihassa lampaat ovat lumihangessa tiiviinä joukkona. Ennätän jo pelästyä, ovatko kaikki tallella. Kuusi lähtee tulee Takku ja minua kohti, huh. Läheltä kuuluu ajokoiran haukku - lampaat paniikissa. Takku aloittaa hyvin vakavan ja tarmokkaan haukun - ei mitään urahduksia välillä, vaan selkeä ilmoitus siitä kenen piha täällä on. Lampaat rauhoittuvat, tulevat Takun lähelle seisomaan ja Takku haukkuu, kunnes vieras koira on häipynyt. Laumanvartija????

Niin aikuista...

Olen havahtunut siihen, miten aikuinen koira Takusta on tullut. Kulkee somasti mukana narussa ja ilman, ei ryntäile talon tai auton ovista, ei hyppele vastaantulevien ihmisten päälle jne jne. Ah ja voi!Mutta ennen kaikkea pitää itse yhteyttä - jes ollaan porukassa.
Tästä kaikesta huolimatta leikii ja riehuaa, syöksyy ketun perään, sulkee korvansa tarvittaessa eli on tavallinen hyvä koira.

Aikuisuudella lienee myös kääntöpuoli. Tässä yhtenä päivänä Kaiku ja Lempi olivat emäntineen pihassamme. Emännät olivat keskittyneitä ajatusten vaihtoon, kun havahtuivat äkkiä koiratappelun ääniin. Lempi ja Takku (!!!) ottivat yhteen.Koirat saatiin kiskottua irti toisistaan vahvojen torujen myötä. Oletus tapahtumien kulusta oli seuraava: Lempi tapansa mukaan vähän urahti Takulle  ja Takku vastasi urahdukseen samalla mitalla. Missä entinen nöyryys??? Sitten rally-tokoharkoissa Takku meni liian lähelle toista narttua ja sai ärähdyksen vastaansa - ja vastasi samalla mitalla. Hyvästi lapsuus ja nuoruus!?!

Porokoirain kanssa on vielä normaalit välit - mukavat pojat.

Tässä kuvassa ovat myös lampaat mukana. Raikunja Tassun emännällä on Ulpukan, Unelman ja Esmeraldan villoista neulottu pusero.

Tänään Takku sai leikkiä tyttärensä kanssa. Piki kävi perheineen kyläilemässä. Pikistä on kasvanut hyvin viehkeä neitokoira.

Kaikesta päätellen äiti ja tytär tunnistivat toisensa, jälleennäkemistä oli hauska seurata.

Rallailemassakin on käyty. Harjoiteltu uusia AVO-luokan kylttejä - on emäntä ollut koville kaikkien tiukkojen käännähdysten kanssa. Mutta kyllä me selvitään, vakuutan Takulle.

Iloisia asioita

Lumikiitäjä

On harrastettu hiihtoa. Takku on harastanut mukana juoksua pitkin peltoja ja järvien jäitä. Hyvin pysyy mukana ja kun on nopsa ennättää piipahdella tutkimassa ohitettavat saaret ja niemet. Emännän  kanssa matkat eivät ole kaikkein pisimmät eivätkä vaudikkaimmat, mutta onneksi Hanna oli hiihtolomalla hyvien kelien aikaan. Olivat hiihdelleet Takun kanssa ties missä asti. Emäntä keskittyi sillä aikaa siihen loma-osaan. Kamera oli myös lomalla.

Viikolla käytiin taas rallaamassa. En tiedä mikä Takkua vaivasi! Se oli näet koko ajan innostunut ja kontaktissa!! Olipa hauskaa. Emäntäkin sekoitti oikean ja vasemman vain kerran. Hyvä me.

 Jännitystä elämäämme on järjestänyt Lalli . Se tuli viime tiistai-iltana kotiin silmä veressä. Antoi minun kuitenkin putsata silmäänsä  ja Takun tutkia vahinkoa. Arvelin, että katsotaan yön yli, josko olisi vain silmäkulma rikki. Mutta ei, aamulla silmä oli punainen ja rähmäinen. Ajeltiin kaupunkiin lääkäriin. Lalli oli hyvin rauhallisesti kopassa. Viiden minuutin välein kuitenkin ilmoitti mielipiteensä " MAU - tämä ei ole kivaa"
Saatiin kahta syötävää lääkettä ja yhtä voidetta. Ja niinpä meillä on aamuin illoin kotiteatterin esitys: "Miten annan kissalle  pahanmakuisia lääkkeitä". Menossa 6.näytös. Mutta silmä paranee hyvin kuten tämän aamuisesta kuvasta näkyy. Edithiä ei kiinnostanut Lallin vaivat tippaakaan.

Tänään täyttävät 10 vuotta Onni(Kukkipuun Viertu), Kasper (Kukkipuun  Tieva), Vappu (Kukkipuun Norma) ja Mella (Kukkipuun Mella). Onnea kaikille !