Yksituumaisuutta

Sataa, sataa, sataa.
Onneksi täällä asustaa yksituumaista porukkaa. Ei löydy eriäviä mielipiteitä hämärän hetkien vietosta.

Lalli nukkuu - lämminvesi varaajan päällä kylppärissä.

Edith nukkuu - sängyllä kamarissa.

Takku nukkuu tuvassa - kuvassa lattialla mutta heti kuvaussession päätyttyä siirtyi nojatuoliin.

Lampaat nukkuvat sisätiloissa lampolassa.

Hyvät ajokelit

Pikkuisen pakkasta, pikkuisen lunta ja pikkuisen vain tuulta - mainio keli jänisten ja peurojen ajoon. Jopa niin hyvä, että  järkevä Lempi-koirakin innostui lähtemään puolen tunnin ajoon Takun ja Kaikun kanssa tässä aamuna muutamana.
Kaikesta päätellen myös jänikset juoksentelevat mielellään näillä keleillä. Joka paikka on jälkiä täynnä, myös maantien reunat. Tänä aamuisella lenkillä se huomattiin. Tarkoitus oli pitää vapaa päivä riistan tuoksuista, ei siis onnistunut.

Vaan kyllähän ne kelit tästä paranee - räntää luvassa.

Takku jatkaa lampaiden kanssa seurustelua.

Sen sijaan Takun poika Venni paimentaa lampaita ihan oikesti! Uskomatonta! Näytin näitä kuvia Takulle - katsopa tästä mallia, koira kulkee perässä ja pitää lampaat kasassa eikä hyppele kesken kaiken leikkimään jonkun lampaan kanssa. Lisää kuvia Vennistä paimenessa Soutajan blogissa.

Tänään olimme Takun kanssa Susirajan lappalaisten  treeneissä. Olipa mukavaa! Harjoiteltiin näyttelykävelyä, rally-tokoa ja kaikenlaista koirakohtaamista. Takun käyttäytyminen kentällä oli täydellistä - rauhallista ja reipasta. Ennen treenejä kadulla piti Takun kuitenkin ilmoittaa hyvin kova-äänisesti vastaantulevista koirista. Rally-tokoa oli hauska tehdä pitkästä aikaa, vaikka emännän suoritus olikin yhtä söhellystä. Oli hämärää ja täytyi kumartua katsomaan mitä kylteissä luki ja sitten oli vielä nämä oikeat ja vasemmat........Mukavia ihmisiä ja mukavia koiria.

Lampaat ovat pihan koristeina valoisan aikaan.

Kissaat ovat aloittaneet talvikauden. Ovat yöt sisällä ja pistäytyvät päivällä ulkosalla - ilmoista riippuen joko usein tai hyvin usein. Lalli harrastaa keittiön hyllyillä kiipeilyä, Edith vaatii leikittämistä (tähän on ihan oma nauku-ääni). Ja molemmat käyttävät sisävessaa.( Takku sitten ilmoittaa milloin kisuli on käynyt isolla asialla.)

Heppu laittoi lumiterveisiä. Kuvassa vasemmalla (oikea/vasen???) Hessu, Hepun kämppis jonka Heppu on saanut nuortumaan ja villiämään. Oikealla Heppu, pörröisine korvineen, joista toinen ainakin vielä taitossa -  " ei haittaa, se on muutenkin niin persoonallinen tapaus, kerrassaan ihana!" kirjoittaa emäntänsä.

                                 Mitähän seuraavaksi löytyy?

Julkisilla

Tikit on poistettu  ja lunta maassa. Siis kaikki hyvin. Takku  voi taas juoksennella pihassa lenkeillä vapaasti (lenkeillä tosin vapaasti vain silloin kun tarkka tieto siitä, että hyökkääjäkoira on omassa aitauksessaan!) Toipilasaikana se sai olla pihassa vapaana ilman pönttöä tarkan valvonnan alaisena - ettei vaan nuole haavojaan.

Tervehtymisen kunniaksi lähdettiin lomamatkalle ruuhka-Suomeen. Matkusteltiin sekä kauko- että paikallisjunilla. Takku oli eka kertaa junan kyydissä ja nautti suunnattomasti.


Varsinkin kaukojunat olivat mennen tullen tupaten täynnä. Ah mikä silittelijöiden määrä. Takku loi katseita ympärilleen ja minulle sateli pyyntöjä " oi saako sitä silittää?!?"  No saihan sitä. Minä tunsin itseni hyväntekijäksi, niin ilahtuneita ihmiset olivat....

Tässä mennään paikallisjunassa ja Takku on lyöttäytynyt uppo-oudon ihmisen kaveriksi.
Käytiin sukuloimassa lapsiperheessä- kolme alle nelivuotiasta iloista ja vilkasta lasta. Takku ratkaisi tilanteen pysyttelemällä vieressäni ja nuolaisten varovaisen ystävällisesti likitulevia lapsosia.
Käveltiin pitkiä lenkkejä valaistuilla teillä ja harjoiteltiin runsaasti toisten koirien sivistynyttä kohtaamista. Kaikkia ei tarvitse ilmoittaa eikä jokaiseen tutustua. Harjoitus tekee mestarin.Kai.

Ja tietysti nautiskeltiin Hannan ja Aapon seurasta ja vieraanvaraisuudesta.


(Arvet näkyvät vielä Takun reidessä, odotetaan karvojen voittoa kauheuksista).

Kotona palataan tavalliseen.
Tulisiko sieltä Kaiku, Lempi ja Hilppa lampaiden hoitoon?

Voi surkeutta

Takku joutui eilen karmean hyökkäyksen kohteeksi, siis toisen koiran. Tänä aamuna käytiin eläinlääkärissä paikkausreissulla. Tikkejä on laitettu sinne sun tänne. Sen verran pahoja olivat reiät, että Takku tainnutettiin. Nyt raukka makaa täällä tokkurassa ja pönttö päässä. Ohjelmassa on sitten parin viikon narukävelyt. Ja traumoista (koiran ja emännän) toipuminen. Voi surkeuden surkeus.

Iloisempia asioita. Rikkaa ja Vihtoria kävimme moikkaamassa. Rikka tosiaankin selvästi viihtyy. Ja myös muistaa - hyvällä.

Oli ihanaa saada Pikiltä terveiset tähän surkeuteen. Hyvin voi ja kasvaa!

Vilskettä pihassa

Tässäpä on kaksi Kukkipuun koiraa, yksi Juskankankaan koira ja yksi Ettäänperän koira  ja kyseessä on tietysti sukukokous - pakko se on taas nostaa Kaisa esille!
Naapurin lauma on tervehdyskäynnillä.

Hilppa, se toinen Kukkipuu, oli meillä muutamia päiviä hoitokoirana. Päivän touhut ja ulkoilut sujuvat vanhalta rouvalta (melkein 16v) hyvin. Lenkille lähtee juosten, suorittaa tarkat haistelut matkalla ja haukku raikaa. Vetoleikissä jouduin luovuttamaan, kun vastus  oli niin jämäkkää. Mutta ikä kuitenkin painaa vanhuskoiraa. Illalla Hilpan valtasi levottomuus - tahtoo kotiin. Tämä oli uutta, hoitopaikkahan on Hilpalle tuttuakin tutumpi.

Onneksi levottomuus meni ohi parissa päivässä. Hilppa muisti, että tämähän on se paikka, jossa se nukkuu yöt sohvalla. Niinpä iltatoimien jälkeen Hilppa kiipesi - ei hypännyt- sohvalle, etsi hyvän asennon ja nukkui rauhaisasti aamuun asti.

Tänään piha oli täynnänsä nuorta energiaa. Takun poika Venni tuli meitä tervehtimään. Leikki ja riehunta Takun kanssa alkoi välittömästi kun poika pääsi autosta ulos.
Lampaat saivat kumean haukunnan, mutta uskalsivat kuitenkin lopulta tulla aidalle katsomaan uutuutta.

Saatiin oikea söpöilykuva kun Venni kävi sisältä etsimmässä karvalelun itselleen. Venni on oikea mussukka - paksu pentukarva ja vielä pentumaisia eleitä.
Kun Takku aikoa leikkiä tällä yhteisellä lelulla, Venni päästi pari murinaa. Tällöin Takku kävi maahan Vennin lähelle -ei hätää, en ota leluasi. Takku on kyllä uskomattoman taitava sosiaalisesti. Jonkin ajan kuluttua se sai Vennin leikkimään lelulla kanssaan.

Lampaat on keritty, oikean ammattimiehen toimesta. Kelpaa niitä nyt katsella.
Takku edistyy paimennushommissa, ihan omaehtoisesti. Jos lampaat ovat pihassa ja Kaiku tulee leikkimään, niin Takku reippaasti ajaa lampaat omalle puolelleen. Sitten on piha vapaana koirain melskata. Kerran Takku kävi vielä hakemassa laumasta jääneen lampaan toisten porukkaan! Eli tarvittiin vain hyvä syy paimennukseen.....

Laumanvartija?

Pihaanmuuttajalampaista jo kaksi on Takun kesyttämää. Ensin ne totutetaan peräpään  ja sitten korvien puhdistukseen ja lopulta voi jo nuolla naamaa.

Vapaa-ajalla paimen voi harrastaa hyppelyä.

Saimme terveiset erittäin tyytyväiseltä koiralta - Heppu se siinä myhäilee.

Luonnetta etsimässä

Tänään osallistuimme  luonnetestiin Takun kanssa. Ja testistä löytyi tyypillinen lappalaiskoira eli mukavasti meni.

Arvioit:
*Toimintakyky: +1b kohtuullisen pieni
*Terävyys +1b koira ei osoita lainkaan terävyyttä
* Puolustushalu +1 pieni
* Taisteluhalu -1 pieni
* Hermorakenne +1a hieman rauhaton
*Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
* Kovuus +1 hieman pehmeä
*Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
* Laukauspelottumuus +++ laukausvarma
Loppupisteet 125. Tuomareina Wilhelmiina Virolainen ja Tapio Knuutinen
Luulisin, että Takun arvio tapahtumasta oli suunnilleen tämä " hoh-hoi-jaa, kaikkeen sitä koira joutuu, mutta onneksi sieltäkin löytyi rapsuttelijoita".  Pahimmat paikat olivat kelkka (löytyy videolta
leikitys ja kelkka ) ja esiin hyppäävä haalari. Selvittiin kuitenkin. Kummallisimpia asioita Takulle olivat oudosti käyttäytyvät ihmiset :  mitä ihmettä tässä tapahtuu?? ( puolustus).  Ja kun Takku jätettiin yksin uhkailijan seuraan, tuomari tulkitsi Takun katseet näin " nyt ei ole lääkitys kohdallaan tuolla ihmisellä" (seinä  ).   Loppuarvioinnissa tuomarit pahoittelivat sitä, ettei lomakkeessa ollut kauneus-arviointia - olisi tullut maksimi pisteet. Leenalle kiitokset videoinnista.
Mukava päivä, mahtava koira!

Kotosalla Takku osoittaa mahtavaa luonnettaan lampaide kesyttäjänä. Uusiolampaista sen on päässyt
Kielon kanssa jo korvien ja naaman nuolemisvaiheeseen. Nyt annan Takun luoda suhteita lampaisiin vapaasti - se osaa homman.

Syysvieraiden aikaan Takku pääsi kunnon juoksulenkille - tässä venyttelyä yhteisten kilometrien päätteeksi.

Vielä löytyy kukkia.

Pihaanmuuttajat

Viime perjantaina, aamulla varhain, pihaamme muutti naapurista kolme lammasta talvipakolaisiksi. Uudet asukit pysyttelivät laitumen reunoilla omissa porukoissaan. Kantaeläimistö oli toisella puolella omana joukkonaan.
Tutustuminen alkoi iltapäivällä hauskalla tavalla. Ensimmäisenä rohkaistui Ulpukka, joka kävi nuuhkimassa uudet tulokkaat. Jonkin ajan kuluttua Kielo, uusi vaalea lammas, kävi tutkimassa toisen lauman.

Seuraavana päivänä vierailut toisissa porukoissa lisääntyivät. Päivien vieriessä yhteiset toimet lisääntyvät - ensimmäisenä kaurojen syöntiin juoksu.

Uutukaisten ja Takun keskinäisen tutustumiseen aloitimme toisena päivänä - sitä ennen saivat katsella toisiaan aidanrakosista.
Pidin Takun narussa. Istuskeltiin ja kuljeskeltiin laitumella ensin kaukana lampaista, sitten lähentyen.Hyvin sujui, tosin tietysti muutama kerta mentiin liian lähelle ja yksi musta lammas hermostui ja laittoi päänsä puskuasentoon ja Takku säikähti ja haukkui tietysti. Ei se mitään, jatkettiin harjoituksia. Neljäntenä päivänä Takku oli minulla irti lampaiden joukossa ja kaikki pysyivät rauhallisina. Kuljettiin aika läheltä lampaita yhdessä "ohi mennään"- kehoituksella. Ja sitten viidentenä päivänä Takku oli sitä mieltä, että hallitsee homman. Se oli huomaamattani mennyt omatoimisesti lammashakaan ja kuljeskeli siellä kuin oikea lammaskoira. Jees! Lalli oli nähtävästi seurannut tilanne ja meni myös tutustumaan uusiin lampaisiin.

Voi olla että Takun mielestä hauskinta tässä lammashommassa on se että joka aamu naapurin Kaiku tulee pihaan. Tietysti emäntänsä mukana. Emännät hoitavat lampaita ja koirat vimmaavat.

Vimmaamisesta ei ollut puutetta tänäänkään kun Takun poika Jekku kävi kylässä. Jopa oli poika kasvanut, melkein mammansa kokoinen.

Saatiin oikein rakennekuva otettua, kun Jekku äkkäsi lampaat. Pitkään piti katsoa ja sitten tarmokkaasti haukkua.

Olipa mukava tavata Jekku (ent Viiru), iloinen ja reipas koira , 5kk.

Jekun sisko Piki lähetti terveisiä, kiitokset.
Kuvassa Piki esittelee paikallaan odottamisen taitojaan.
Voi että nuo pennut ovat jo niin koirannäköisiä!

Terveisiä saimme myös 11-vuotiaalta Kuuralta, on terve ja voimissaan.



Synttärionnittelut (19.9.) myös Nallelle, Penille ja Pepille (Nukan veljet).

Jokin aika sitten käytiin Takun kanssa Mäntyharjulla tervehtimässä Bertta-koiraa ja tietysti emäntäänsä . Bertta ei oikein tykännyt talouteensa tunkeutuneesta  nartusta. Eipä hätää, viritettiin koira-aita ja päästiin kuvan kertomaan tilanteeseen. Rauha tuvassa ja emännillä jutustelurauha.

Muuten on nautiskeltu kauniista syyspäivistä .

Pelloilla on helppo loitontua ja lähentyä.