Kettujahti

Ei, me emme Takun kanssa ole olleet kettujahdissa, tällä kertaa. Vaan nyt olivat toimessa pyssymiehet koiran kera. (Kuva on vain koristeena, ei liity tarinaan.)

Toissa aamuna olimme aamukävelyllä pelloilla. Metsästä kuului tarmokas ajohaukku, joten palasimme kotiin kiertotietä autoteitten kautta - muutama lisäkilometri on toki pienempi haitta kuin ajoon sotkeutuminen. Matkalla saimme puhelimeen tiedon, että metsästäjiä ja kuollut kettu nähty harjulla.  Varmistan, että koira  on tukevasti hihnassa. Metsästä raikaa haukku ja sitten laukaus. Vaalea otus narun päässä tuntuu haluavan mukaan toimintaan. Vaan ei pääse , mennään kotiin.
Pihassa lampaat ovat lumihangessa tiiviinä joukkona. Ennätän jo pelästyä, ovatko kaikki tallella. Kuusi lähtee tulee Takku ja minua kohti, huh. Läheltä kuuluu ajokoiran haukku - lampaat paniikissa. Takku aloittaa hyvin vakavan ja tarmokkaan haukun - ei mitään urahduksia välillä, vaan selkeä ilmoitus siitä kenen piha täällä on. Lampaat rauhoittuvat, tulevat Takun lähelle seisomaan ja Takku haukkuu, kunnes vieras koira on häipynyt. Laumanvartija????

Niin aikuista...

Olen havahtunut siihen, miten aikuinen koira Takusta on tullut. Kulkee somasti mukana narussa ja ilman, ei ryntäile talon tai auton ovista, ei hyppele vastaantulevien ihmisten päälle jne jne. Ah ja voi!Mutta ennen kaikkea pitää itse yhteyttä - jes ollaan porukassa.
Tästä kaikesta huolimatta leikii ja riehuaa, syöksyy ketun perään, sulkee korvansa tarvittaessa eli on tavallinen hyvä koira.

Aikuisuudella lienee myös kääntöpuoli. Tässä yhtenä päivänä Kaiku ja Lempi olivat emäntineen pihassamme. Emännät olivat keskittyneitä ajatusten vaihtoon, kun havahtuivat äkkiä koiratappelun ääniin. Lempi ja Takku (!!!) ottivat yhteen.Koirat saatiin kiskottua irti toisistaan vahvojen torujen myötä. Oletus tapahtumien kulusta oli seuraava: Lempi tapansa mukaan vähän urahti Takulle  ja Takku vastasi urahdukseen samalla mitalla. Missä entinen nöyryys??? Sitten rally-tokoharkoissa Takku meni liian lähelle toista narttua ja sai ärähdyksen vastaansa - ja vastasi samalla mitalla. Hyvästi lapsuus ja nuoruus!?!

Porokoirain kanssa on vielä normaalit välit - mukavat pojat.

Tässä kuvassa ovat myös lampaat mukana. Raikunja Tassun emännällä on Ulpukan, Unelman ja Esmeraldan villoista neulottu pusero.

Tänään Takku sai leikkiä tyttärensä kanssa. Piki kävi perheineen kyläilemässä. Pikistä on kasvanut hyvin viehkeä neitokoira.

Kaikesta päätellen äiti ja tytär tunnistivat toisensa, jälleennäkemistä oli hauska seurata.

Rallailemassakin on käyty. Harjoiteltu uusia AVO-luokan kylttejä - on emäntä ollut koville kaikkien tiukkojen käännähdysten kanssa. Mutta kyllä me selvitään, vakuutan Takulle.

Iloisia asioita

Lumikiitäjä

On harrastettu hiihtoa. Takku on harastanut mukana juoksua pitkin peltoja ja järvien jäitä. Hyvin pysyy mukana ja kun on nopsa ennättää piipahdella tutkimassa ohitettavat saaret ja niemet. Emännän  kanssa matkat eivät ole kaikkein pisimmät eivätkä vaudikkaimmat, mutta onneksi Hanna oli hiihtolomalla hyvien kelien aikaan. Olivat hiihdelleet Takun kanssa ties missä asti. Emäntä keskittyi sillä aikaa siihen loma-osaan. Kamera oli myös lomalla.

Viikolla käytiin taas rallaamassa. En tiedä mikä Takkua vaivasi! Se oli näet koko ajan innostunut ja kontaktissa!! Olipa hauskaa. Emäntäkin sekoitti oikean ja vasemman vain kerran. Hyvä me.

 Jännitystä elämäämme on järjestänyt Lalli . Se tuli viime tiistai-iltana kotiin silmä veressä. Antoi minun kuitenkin putsata silmäänsä  ja Takun tutkia vahinkoa. Arvelin, että katsotaan yön yli, josko olisi vain silmäkulma rikki. Mutta ei, aamulla silmä oli punainen ja rähmäinen. Ajeltiin kaupunkiin lääkäriin. Lalli oli hyvin rauhallisesti kopassa. Viiden minuutin välein kuitenkin ilmoitti mielipiteensä " MAU - tämä ei ole kivaa"
Saatiin kahta syötävää lääkettä ja yhtä voidetta. Ja niinpä meillä on aamuin illoin kotiteatterin esitys: "Miten annan kissalle  pahanmakuisia lääkkeitä". Menossa 6.näytös. Mutta silmä paranee hyvin kuten tämän aamuisesta kuvasta näkyy. Edithiä ei kiinnostanut Lallin vaivat tippaakaan.

Tänään täyttävät 10 vuotta Onni(Kukkipuun Viertu), Kasper (Kukkipuun  Tieva), Vappu (Kukkipuun Norma) ja Mella (Kukkipuun Mella). Onnea kaikille !

Taas tavallista

Takun juoksuaika on ohitettu. Toisaalta oli yksitoikkoista: samat lenkit päivästä toiseen narussa ja pihassa istuen ja odottaen josko sieltä tulisi sulho. Tai ainakin naapurin naikkoset. Toisaalta oli hyvin kiihkeää, kun juoksuiset Lempi, Kaiku ja Hilppa (!) saapuivat - kaikki vuorotellen tai yhtä aikaa toistansa astuen. Takku kosiskeli myös ahkerasti kissoja. Kyllä tuli korvat ja naamat pitkäään ja perusteellisesti nuoltua. Kissat ottivat huomion kiitollisina vastaan.

Nyt on tilanne rauhoittunut.
Takun kanssa on siirrytty pelloilla hiihtelyyn. Hanki kantaa sekä sukset että käpälät, joten kulku on kepeää. Tunnin juoksu hangenkuorilla ei tietenkään koiraa uuvuta, päin vastoin vimmaannnuttaa. Niinpä kotiinpäin tultassa Takku tekee laajoja pyrähdyksiä metsään. Hiihtelen siis loppumatkan yksin. Kotiportilla Takku on kuitenkin ekana.

Tutulla taukopaikalla on hiiret villiintyneet poissaollessamme.  Takku yrittää tavoittaa niitä sekä ulko- että sisäkautta.Ja matkan jatkaminen on työn takana....

Lampaat jatkavat syömistä sisällä ja ulkona. Yhtenä aamuna toinen musta lammas viipyi ja viipyi vajassa - tavallisesti kolme nuorinta juoksee tosi vauhdilla ulos. Menen katsomaan - ja tämä hyväkäs on saanut kaurapussin suun auki! Nyt pussin suu on tiukasti kiinni. Joku toiveikas lammas käy silti kokeilemassa josko.

Viikolla kävimme Takun kanssa harrastamassa rallia. Takku teki pitkän pätkän tosi kauniisti. Ja olisi varmaan tehnyt pidemmänkin, jollei emäntä olisi täydellisesti sekoillut eri suuntaisten ja kestoisten käännösten kanssa. Nyt tämä samainen emäntä pyörii tuvassa yksikseen hokien : oikealle täys, vasemmalle käännös, oikealle -vasemmalle-oikealle.

Vuoden vaihteessa

Joulua vietettiin leppoisasti, varsinkin emäntä. Takku kävi jouluvieraiden täällä ollessa kunnon hiihtolenkeillä.
Yhtenä aamuna olivat Takun koiraystävät pihassa ja leikki käynnissä. Hanna tuli ulos hiihtotamineissa - minä jo ennätin aprikoida, että malttaako Takku. Mutta sekunnin murto-osassa Takku oli valmis hiihtolenkille.

Jouluaattona  lampaat saivat oman joulukuusen
ja

 hyvin se niille maistuikin.

Aaattoiltana Takku sai ottaa oman lahjansa korista - tunnisti heti tuoksusta mikä paketti oli sille.
Sitten kun lahjat oli aikaa sitten jaettu, Takku kävi  moneen kertaan tarkistamassa olisiko papereiden joukossa vielä jokin yllätys.






Joulun ajan kunniaksi kävimme Takun kanssa Susirajan lappalaiset rally-toko treeneissä. Tehtiin aika helppo rata pariin kertaan. Eka kierros vähän haahuillen, toinen ihan mukavasti. Jatketaan treenejä, jees.
Tämän samaisen ajan kunniaksi Takku aloitti juoksut. No juostaan siis narussa. Onneksi naapurin Kaiku on samassa tilassa, joten saamme seuraa.

Talvisin Edith kaipaa sisäleikkejä. Hetken juoksee narun perässä, sitten nappaa siitä tukevasti kiinni ja vie narun pesulle. Aina sama juttu.

                                                 Rauhallista vuotta 2017!

Rauhaisaa joulunaikaa

toivottaa Kukkipuun porukka