Lapin Laahustajat

Naisten päivän kunniaksi kävimme kaupungilla treenaamassa. Huomasin, että minulla oli koulutettavana joukkue nimeltään Lapin Laahustajat. Kumpikaan koira ei suostunut ottamaan juoksuaskeleita vaikka tarjolla oli kalkkunapaistia! Okei, Nukka kyllä juoksi, kun sanoin että "autoon". Takku oli muissa maailmoissa, ei muistanut millään edes perusasentoa ( vaikka se onkin sen bravuurinumero), maahan meno oli jotain aivan käsittämöntä sen mielestä. Tehtiin sitten kummankin koiran kanssa vähän kääntyilyjä sinne ja tänne - seuraavalla kerralla paremmalla onnella.

 Kotioloissa e isen sijaan ole ollut mitään merkkejä vaitonaisuudesta. Ei varsinkaan pakkasyön jälkeisinä aamuina. Hanki kantaa ja houkuttelee. Hehtaarin piha käy pieneksi, on ihan pako kirmata pellolle ennen aamulenkkiä. No siellä ne olivat taas yhtenä aamuna. Huutelin ja vauhdilla tultiin takaisin - Takku pihaan asti, aidat ei ole sille mikään este. Nukka sen sijaan jäi inisemään aidan taakse (mistä lie mennyt pellolle). Viittoilin sitä kiertämään metsän kautta portille, jonka tehtävä se suoritti vauhdilla ja jäi inisemään portin

taakse. Takku riensi hätiin, hyppäsi portin yli ja sitten porttia vasten niin että sai sen auki ja niin oli molemmat koirat pihassa. Tosin vain häilähtävän hetken, sitten juoksivat avoimesta portista metsään. Ja hirmu kiireellä takaisin.

 Lämpimien öiden jälkeen meno on huomattavasti rauhallisempaa. Pehmeää, upottavaa lunta on sen verran, että vauhti hivenen hidastuu.
Vaan maasto on onneksi vaihtelevaa.

Metsäpolun toinen reuna

ja

 toinen reuna.

Tämän verran vihreää löytyy pihasta, kevään merkkejä kuitenkin.
Kevään merkki sekin, että kissat viihtyvät ulkona, jopa öitä ja jopa Edithkin.
Lumi on vähentynyt ja Rikka seurueineen kuljeksii laajemmalla alueella. Tie on vielä niin jäinen, ettei Rikka oikein tykkää. Se kulkee hitaasti, miettien ja arvuutellen turvallisuutta, kääntyy kotiin ja juoksee sitten pihassa. Metsässäkään ei ole sen kanssa paljoa liikuttu, kun polut on niin salakavalan upottavia. Onneksi on iso piha.

Hiihtolomailua

Etelän hiihtolomaa vietimme mukavassa pakkassäässä . Seuraavalla lomaisella ei ollutkaan yhtä hyvä tuuri - käveltiin ja liukasteltiin räntäsateessa.

Takku nautiskeli jatkuvista rapsutuksista. Nukalle kaiken kohokohta oli pullataikina. Edithillä riitti leikittäjiä. Lalli oli mielissään miehisestä seurasta : se puskee ja kiehnää Aapoa toisin kuin muita vieraita. Rikka lerputti huultaan tutuille.  Se ja lampaat seurasivat innolla pihan tapahtumia.

Lomailun jälkeen suuntasimme tarmokkaasti treeneihin. Olikin haasteellinen paikka.Emännälle haasteena liukkaus ja koirille kentän reunoilla ruuan  tuoksuiset roskat.
Rally-tokoiltiin - joku kohta oikein ja joku vinksinvonksin (mikä on oikea ja mikä on vasen? Monta askelta  - yksi vai kolme? Joko tuli täyskäännös täyteen?)
Takku tekee liikkeet narussa, kuten alokasluokassa kuuluukin (!). Nukka tekee irrallaan, koska sen mielestä narussa seuraaminen on siihen kohdistuva henk.koht. loukkaus.

Nyt aamuisin hanki kantaa koirat ja  hiihtäjän - mahtavaa.
Polut ja moottorikelkkareitit ovat kovettuneet - ollaan päästy laajemmille reiteille. Muutamana aamuna on kävelty - pitkästä aikaa - metsän halki Kostamon tielle ja sieltä peltojen kautta takaisin.
Tänään  tapasimme maantietä kulkiessamme , koirat naruissa, oravan. Ja molemmat ryntäävät sitä kohti. Sain ne kuitenkin pidettyä kiinni ja tuli sanottua pari valittua sanaa aika epäystävällisesti . Seuraus: Nukka käy ärisemään Takulle. No, tokihan tilanne selvisi ja jatkettiin matkaa. Vähän matkaa mentiin naruissa ja sitten päästin koirat irti. Lähtivät  yhdessä iloisesti leikkien juoksemaan, Takku aloitteen tekijänä - "ei haittaa".

Hyvää ystävänpäivää

Hyvää ystävänpäivää toivottavat Edith ja Lalli ynnä muut.

Ihana aamu

Tänään oli se hartaasti odotettu aamu. Pakasta yli viisi astetta ja aurinko paistoi. Naapuri K. oli jo aiemmin ajanut maastoon houkuttelevia moottorikelkkauria. Siellä ne odottivat räntäsateessa ja nuoskakelissä - ei suksilla menemistä.
Mutta siis tänään onnistui. Lähdettiin sellaisella innolla, että kamera unohtui kotiin.
Sen verran on jo lunta, että Nukka kulkee latua ja uria pitkin. Takku sen sijaan tekee reippaita umpihankikierroksia - vauhdilla. Hiihdeltiin metsässä ja vähän jäälläkin. Jäällä molemmat koirat meni laukaten . Annoin juosta niin kauas että tuskin erotin ne. Onneksi tulivat takaisin lähes samalla vauhdilla!

Muuten ollaan tarvottu tuttuja polkuja ja teitä lähiympäristössä. Kylillä on käyty kävelemässä. Oh-hoijaa, aina kun ajattelen, että nythän tämä sujuu toinen tai molemmat saavat kiihkeän haistelukohtauksen . Hoh-hoijaa, koirien ohitukset on monesti sirkusta. Pienet ja hiljaiset menee sujuvasti, mutta kun ohitettava on iso ja ärisevä....Hoh-hoijaa.

Ollaan oltu ahkeria, käyty kaupungissa treenaamassa kaksi kertaa. On tietysti harjoiteltu kotonakin. On tehty rally-toko liikkeitä ja ratoja. Koirien liikkeet sujuu sitä mukaa, kun emäntä älyään erilaiset suunnat ja käännökset.
Rallin vaihtelevuus on selvästi koirien mieleen. Nukkakin teki innolla viime treeneissä kääntyilyjä ja pyörimisiä.
Mukavia treenejä, jatketaan.

Nukka päätti pudottaa karvansa  - liekö arvellut että talvi ei tästä kovene. Pohjavilla on irti nyppimistä varten. Se ei ole Nukan mielestä  kuitenkaan kivaa- tässä rauhoittelee itseään kun aion tulla houkuttelevien tuppojen kimppuun.

Talvisia päiviä

Tätähän se on talvi lappalaiskoiran tuntemuksissa!

Tätä riemua katsellessa emäntä autuaasti unohtaa vähäiset kuuliaisuuspuutokset. Lumi helpottaa entisestään aitojen yli hyppimistä. Takku on selvästikin neuvonut Nukalle helpon kinosten muovaaman reitin pois pihasta. Parina aamuna on näet aidan väärällä puolella ollut kaksi koiraa.

Elämä sujuu tuttuun tapaan. Lampaat ja Rikka on saateltu ulkotarhaan. Koirat odottaa lähtölupaa.

Ja siellä mennään!

Tulkaas vielä takaisin!

Käydään ihastelemassa talvista jokea.

Jokin vesieläin oli piipahtanut rannalla.

Taukoilua.

Sitten taas juostaan ja riehutaan.

Ai niin, emäntää piti odotella ennen metsään menoa. (Vaikka kyllähän se emäntä odottelee jos satutaan menemään toimittamaan jotain tärkeää asiaa, voi siihen luottaa.)









******************************************************************************

Sunnuntaina saimme murheellisen viestin .
 Hyvästi Aihki

**********************************************************************************************

"Pidän lumesta ja jäästä "

"Pidän lumesta ja jäästä
muuten hiihtämään ei päästä." riimittelee Kaikkein kultaisin kirja.

Olemme aloittaneet hiihtokauden. On laitettava sukset jalkaan koska "muuten liikkumaan ei päästä". Tehdään aamuisin umpihankeen uusi latu - edellisen on kätkenyt tuo mainio lumi. Kaunista on, hiihtelen hiljakseen ja koirat juoksee ja villiää.

Joko lähdetään?

Lähtöverryttelyt pihassa.

Olen huomannut että koiria on kahta laatua. Niitä jotka kävelyillä palaavat porukkaan  juosten takaa eli ottavat kiinni. Ja niitä, jotka porukka tavoittaa eli jotka  juoksevat eteen odottamaan. Minun koiristani Milla oli tällainen tavoittelija. Muut Kaisa, Nukka ja nyt selvästi myös Takku edustavat ennakoijatyyppiä (Syynä lienee Kaisa-geeni).  Olen myös kuullut , että on koiria , jotka pysyvät  koko ajan porukassa . Mitä lienevät outoja otuksia.

On harrastettu. Olimme treenaamassa rally-tokon pyörähdyksiä sunnuntai-iltana. Pakkasta oli parikymmentä astetta. Ollaan me mainioita!

 En ymmärrä. Minulla on kaksi toinen toistaan suloisempaa ja hellämielisempää kissaa. Mutta miksi niiden pitää ottaa tällaiset valokuvausilmeet???

Reippahasti käypi askeleet

On nautittu talvi säästä - aika vaihtelevasta tosin.  Taisi jäädä jouluvaihde päälle, niin reippaasti aloitimme uuden vuoden.

Uuden vuoden aattona kävimme porukalla (koirat, lampaat, aasi ja Meeri) metsäkävelyllä. Otettiin lampaatkin mukaan, kun Ulpukalle oli jotain meneillään Rikan suhteen. Se seisoi koko ajan Rikan vieressä , kun Rikkaa hoidettiin jakulki sitten uskollisesti perässä. Eli tulkoon sitten mukaan - ja toki muutkin märehtijät. Menomattka sujui hyvin, lampaat ja koirat irrallaan ja Rikka Meerillä. Kun käännyttiin takaisin, päästettiin Rikka irti , jotta saapi juosta. Ja juoksihan se kuin myös Takku haukkuen ja riehuen. Rikka oli lopulta sitä mieltä että nyt meni liiallisuuksiin ja juoksi metsään - kaikki kolme lammasta perässään. Takku otettiin naruun ja haettiin lampaat ja aasi metsästä. Loppumatkalla muut elikot vapaina, paitsi Takku emännän talutuksessa. Hyvin sujui.

Uuden vuoden päivänä käytiin koirain kanssa oikein kaupungissa treeneissä!
Tehtiin kaikenlaista, erityisesti rally-tokojuttuja. Olipa mukava puuhastaa. Takulla oli alussa vaikeuksia keskittyä, kun oli niin mielenkiintoinen paikka - mitä hajuja, mitä ääniä!! Raukka kun on tehnyt harjoituksia lähinnä omassa tuvassa ja pihassa. Lopuksi Takku harjoitteli paikallaan makuuta Raikun kanssa. Ei päässyt ajassa eikä etäisyydessä kotisuoritusten tasolle, mutta sai lopuksi leikkiä Raikun kanssa.
Nukka teki suorituksena ihan reippaasti, mutta varoen ettei vaan innostu liikaa.

Kissat viihtyy sisällä - milloin ulkona on liian kylmää tai märkää.
Edith on siisti tyttö, se pesee aina lelunsa.