Riemukasta luoksetuloa

Hoh-hoi-jaa taas kerran. Olipa meillä kyläilemässä Takun ylin ystävä Hanna. Ja minä selvästikin katosin pienen (!) koiran mielestä. Ei auttanut muu kuin pyytää Hannaa kutsumaan Takkua, jos mielin että se tulisi mihin tahansa toivottuun paikkaan. Yksi kutsu - ja koira lentää luoksensa  silmät loistaen Nukka perässään.
En ennättänyt vaipua epätoivon syöveriin. Nimittäin kun saatoimme vieraamme lentokentälle, otin Takun sisälle halliin . Jopas löytyi Takulta katsekontaktia ja mukana kulkemista ilman mitään kehoituksia!

Lisäksi löysin pakastimesta koirille paloittelemani  lampaan maksan. Ei ole nyt ollut luoksetulossa ongelmia.

Tavarat kulkevat eestaas. Nukka ottaa aina jotain suuhunsa ulos mennessään. Takku edistyy tässä asiassa hienosti.  Jos suussa on joku minun tavarani (kenkä, sukka, lapanen tai jokin muu väärässä paikassa oleillut), kumpikin koira pudottaa sen kiltisti eteiseen. Mutta molempia pitää vahtia, etteivät palaa hakemaan sitä keran pudottamaansa. Minä sitten kanniskelen tavaroita sisälle sulamaan.

Illan hämärtyessä vietämme seurusteluhetkiä pihamaalla. Kissat eivät tätä nykyä osallistu.
Nukka istuu ja makoilee porukassa.

Ja Takku seurustelee.

Ystävällisin terveisin

Vietetty tavallisten touhujen elämää. Koirat ahkerina peltotöissä.

Eilen Takun suusta löytyi minkki (raato). Toissa päivänä tehtiin metsässä  lähikoirakävely - ilves oli kulkenut samaisia reittejä aika äskettäin.

 Porokoirien vierailukin sujuu totutun kaavan mukaan. Umpihankikävelyä ja -juoksua, emäntien kahvittelu, koirien ruokailu, seniorit ulos vahtimaan tienoota ja jättijuniorit sisälle nauttimaan laatuajasta. Nyt jännitän kasvaako Takku vielä Raikuakin isommaksi!

Talven touhuja

Ei mahda mitään, mutta moottorikelkat on ihania! Totta kai paheksun niitten melu- ym-saastetta. Ja silti eilen nautimme moottorikelkkareitistä Lotokkajoen yli ja tänään tarvoimme reittiä pitkin Kostamon tieltä Rääkkylän tielle - pitkin metsiä. (Lähialueen metsät jatkavat katoamistaan, nautitaan niistä mitä vielä on). Takku Tuulispää menee niin että lumet pöllyää! Nukka ravailee enimmäkseen. Molempien tyylit on ilo silmälle. Tänään ohitettiin taas tien vieressä asustavat kaksi isoa hevosta . Hauskat otukset , tulevat heti aidan viereen kun näkevät meidät. Takku aloitti puhinan, sanoi - ne on heppoja. Ja Takku istahti katsomaan, niinkuin on opetettu.
Eilen meillä oli vuorostaan sirkuspäivä. Orava hyppeli vajan seinillä. Ei siinä mitään, oravia voi koirat haukkua, mutta nyt meillä on varsinainen aituri. Takku hyppäsi pihan korkeimman aidan yli, Siitä ei ole kukaan koira aiemmin edes yrittänyt. Lumi kylläkin vähän helpotti suoritusta. Ja tietysti, kun oli keksinyt jutun, niin kiihkolla uudestaan. Laitoin Takulle pitkän narun, annoin sen mennä vaudilla kohti aitaa ja portteja ja kiskaisin sitten EI-sanalla tehostettuna. Varmaan tunti juostiin pitkin pihaa ja tarkastettiin moneen kertaan eri kohdat aidasta. Lopulta koira pysähtyi aidalle eikä yrittänyt hypätä/kiivetä yli. Tosin oravakin oli häipynyt. Nukka oli asettunut lepäilemään tämän touhun ajaksi.  Tänään Takku juoksi eiliselle oravanpyydystyspaikalle, pysähtyi ja kävi istumaan aidan viereen. Tosin oravaa ei ollut .

Samaisen kiihkeän päivän iltahämärissä seurustelimme lampaiden ja aasin kanssa. Takku kulkee rauhallisena, käy nuolemassa lampaita ja istahtaa Rikan viereen. Rikka laskee päänsä alas ja saa lipaisun turpaansa. Nukka makaa etupihalla. Huvittavaa, että koirien maailmassa näyttäisi kotieläinten hoito olevan nuorison hommaa. Kaisan ja Millan aikana, Milla nuoremmakseen hoiti lampaat. Millan ja Nukan aikana, lampaiden ja sittemmin aasin hoito, oli Nukan tehtävä. Nyt tehtävä on siirtynyt Takulle, Nukka ei viitsi tulla edes aitaukseen, jos siellä ei tapahdu jotain erityistä koirille suunattua ohjelmaa.

Hiihtokausi avattu

On saatu lunta maahan. Aamuna muutamana lähdettiin sitten jäälle hiihtämään (siis minä hiihdin, koirat tarpoi ja juoksi hangissa). Lähtiessä kului tietysti muutama tovi, että Takkua lakkasi kiinnostamasta lumessa suihkivat suksen kärjet ja ilmassa heiluvat sauvat. Sitten luisti suksi ja matka mukavasti. Kotimatkalla molemmat koirat sitten- pari tuntia jäällä juostuaan- pitivät varsinaisesti juoksuksi. No oltiin kotinurkilla, joten hiihtelin perässä. Tienhaarassa olikin Nukka odottamassa, Takusta ei havaintoa.Tiellä oli naapurien ja koiriensa jälkiä (meillä maalla on intiaanitaidot kunniassa), joten en hämmästynyt kun naapurista soitettiin, että heillä on ylimääräinen koira. Todettiin vain, että jaa-jaa nyt on Takku tässä vaiheessa. Aikoinaan on palauteltu Kaisaa, Millaa, Hilppaa, Nukkaa ja Lempiä.

Nukan juoksu on onnellisesti ohi ja on suhteellisen hiljaista. Ennen lumen tuloa käveltiin metsissä ja pelloilla pitkiä lenkkejä kun joka paikkaan pääsi helposti. Kävelyseurana omien lisäksi tuttuja koiria. Takku on onnessaan koiravieraista ja Nukkakin käyttäytyi  säädyllisesti, jopa Lempin kanssa. Melkein huokasin helpotuksesta. Kunnes tänään meillä sitten oli verta hangella. Nukka ja Lempi ottivat tulisesti yhteen - Nukka tietysti aloitti. Molemmat koirat ovat hengissä, Nukka vähän nilkuttaa. Voi räkä ja rähmä!!! Googlasin jo ongelmakoirakouluttajia ja keräsin hyllystäni iltalukemiseksi koirankasvatuskirjoja.

Takku ja Edith ihmettelevät valoilmiötä.  Takkuhan on riepottanut ja riepottaa Edithiä kuin lempileluaa. Kuitenkin, jos Takku ei meinaa huomata kisulia, Edith kipittää luokse puskemaan. Ja Lalli, joka on itse kouluttanut Takun rauhalliseen seurusteluun, saattaa hetken puskettuaan yllyttää Takkua hyppimään. Liikuttavin Takun ystävistä on kuitenkin Rikka. Joka päivä ne pitävät lyhyemmän tai pitemmän yhteisistunnon päät yhdessä. Monesti kun Takku touhuaa tarhassa omiaan (kaivelee kakkoja) Rikka tulee sen viereen ja työntää päätään - huomaa minut.

Tässä näyte Nukan ruokailutavoista.
Nirso, mikä nirso. Kai sieltä pohjalta jotain herkkua löytyy.

Vimmoo ja kiihkoo ja P.S.

Aurinkoisia pakkaspäiviä. Parinkymmenen asteen kylmyys toimii selvästi kiihdyttimenä kaikenlaiselle toiminalle.
Nukalla siis juoksu: ulvoo ja haukkuu, ulvoo ja haukkuu. Takku yhtyy vimmalla haukuntaan. Nukka istuu maassa ja haukkuu, Takku hyppii ilmassa ja haukkuu. Metsässä vilistetään ties missä. Koirien osat ovat vaihtuneet - näen Nukkaa useammin metsässä kuin Takkua.
Yhtenä päivänä päätin, että järjestetään  kunnon rasitusta niin rauhoittuvat. Käytiin kolmen tunnin narulenkillä. Ohitettiin ihmisiä, koiria ja kymmenpäisiä hevoslaumoja. Tästä ponnistelusta oli seurauksena, että kotiin palasi hyvin uupunut emäntä ja kaksi tosi virkeää koiraa.

Takku on käynyt taas koirapuistossa. Kuvassa (jonka ottanut Vapun emäntä)  Vapun kanssa. Takku leikki ihan reippaasti muitten koirien kanssa. Aluksi tosin ilmoitti kaikille lähestyville olevansa pieni, pieni - hätääntynyttä pentuvinkunaa. Nukka odotti tapansa mukaan autossa.

Naapurin Hilppa ja Lempi ovat myös juoksuissaan. Nyt lempi kelpasi Nukalle kaveriksi - ei tietoakaan murinasta. Takkua pidin ensin tapaamisessa vähän loitolla, mutta tilanne jatkui ystävällisenä vaikka Takkukin liittyi seuraan. Nukka kyllä seurasi tarkasti silmäkulmastaan Takun tekemisiä.

Pihassa Takku hyppii ja juoksee - tehdäänkö jotain!

Nukka istuu ja odottaa. Se innostuu vasta kun lähdetään pihasta pois. Minne luulee pääsevänsä - raukka.















P.S. Tämän aamun seikkailut sopivat niin hyvin teemaan, että lisäänpä ne tähän.
Kirpeä pakkasaamu. Koirat odottelevat pihassa lenkille lähtöä ja puhkeavat äänekkääseen haukkuun. Kettu kulkee pellolla. Käyn viemässä heiniä lampolaan; olkoot sisällä vähän aikaa vielä. Palaan pihaan, jossa minua vastaan tulee yksi koira, Nukka. Takusta ei havaintoa. Kuljen aidan viertä katsoakseni olisiko se livahtanut jonnekin. Aidan toisella puolella pinkoo jänis ja sen perässä Takku (huomasin mistä se oli loikkinut aidan yli). Lähden sitten Nukan kanssa portista metsään - Nukka irti, oli juoksu tai ei, se löytää Takun. Hetken kuluttua Nukka palaakin luokseni Takku perässään. Nukka siis tulee luokse, mutta Takku vain pinkoilee - ei kuule, ei ymmärrä mitään. Sinkoaa metsään. No kävelen sitten metsässä tuttuja reittejä. Nukka odottelee polunhaaroissa, Takusta näen vilahduksia. Lopulta päästään onnistuneesti kotipihaan. Mutta ennenkuin ennätän saada mitään yhteyttä Takkuun, se on taas pellolla!!! Pidän perusteellisen t-tauon. Pakkaan purkkeihin kissojen herkkuruokaa, otan taskuun paitsi Takun pannan, myös pitkän narun. Nukka lähtee mukaan houkutuslinnuksi/jänikseksi. Saamme riehujan kiinni- ei kylläkään herkun voimalla, vaan kesken myyräjahdin. Nyukka syö sitten herkut, jotka ei Takulle kelvanneet. Olemme pihassa sitten niin kauan, että Takku palautuu tähän todellisuuteen - tehdään hyppyjä ja kiipeilyjä. Sitten kierretään pitkässä narussa aitoja; Ei,Ei,EI.
Tällä hetkellä Takku nukkuu sohvalla ja Nukka inisee ulospääsyä eteisessä.

Aurinko!

Eilen puolenpäivän maissa olimme Rikan ja koirain kanssa kävelyllä. Mukava pakkaskeli, puolipilvistä. Kuljettiin joen toiselle puolelle, Rikkakin reippaasti kop-kop-sillan yli. Palatessa näimme auringon! Olipa hauska tavata pitkästä, pitkästä aikaa.Kamera ei tietenkään ollut mukana, mutta iltapäivällä näimme vielä pihassa valon kajoa taivaalla.

Oli muuten taas vaiherikas retki.Menimme autotietä (joskus kulkee autoja) pitkin ja koirat olivat naruissa. Rikka kulki reippaasti - kiitos taas Meerin. Ja koirat olisivat mielellään kulkeneet vielä reippaammin. Joen toisella puolella päästin koirat irti, pistivät tietty juoksuksi. Takku vilisti väärään suuntaan, kohti joen rantaa. Minusta siellä vaanii vaara ja huutelen reippaalla ja iloisella äänellä : Takku täällä, hopi, hopi! Tuo viime kehoituksen kuultuaan Rikka lähti vauhdilla nelistämään polkua pitkin metsään (voi minua, noilla sanoilla sitä kannustan juoksuun). No Takku palasi vaaleana viivana ja ajaa/paimentaa?!?  haukkuen Rikkaa kohti suuria saloja. Nukka väistyi kuusikkoon. Huhuillaan karkulaisia ja tulevatkin kohta täyttä vauhtia Rikka edellä ja Takku perässä. Päätän pysäyttää Rikan ja seison keskellä polkua. Rikka väistää  ja jatkaa matkaansa. Onneksi saadaan Takku pyydystettyä. Rikka tavoitettiin sillalla, jossa se empi ylittämistä. Onneksi. Halauksen voimalla mentiin yli. Loppumatkalla taas kaikki siististi naruissa.

Toissa päivänä kävimme Ettäänperässä. Nukan vierailu käsitti autossa odottelun ja lyhyen pissauskävelyn. Takku pääsi leikkimään Fionan kanssa. Ah onnea!

Käveltiin pitkä metsälenkki, koirat juoksivat ja telmivät.

Tapasin myös vanhan ystäväni Piitun.
Muisteltiin yhteisiä retkiä ja seikkailuja.
















Onko talvi nyt tullut? Varmastiko?

Treeniä,treeniä

Lienee sopiva aika tehdä väliarviointi Takun kouluttautumisen edistymisestä.

On harjoiteltu päivittäin
* eteen- ja sivulletuloa. Tekee liikkeet lähietäisyydeltä somasti. Joskus malttaa pysyäkin kontaktissa.
* Pystyy istumaan paikallaan, kun siirryn muutaman askeleen.
*Maahan menee pyynnöstä reippaasti ja malttaa pysyä siinä jos menen muutaman askeleen suoraan poispäin. Jos  yritän yhtään siirtyä sivummaksi, lähtee mukaan.
* Seuraamista muutamia askelia ja käännöksiä.
 * Hypyn idean on sisäistänyt; hyppää sivulta ja muuten vaan kehoituksesta
*.Seisominenkin onnistuu.

.Ollaan siis harjoiteltu perusasioita - yritetty noudattaa kirjan ohjeita. Ongelma on vaan siinä, että päästäänkö me koskaan eteenpäin, kun oppaan mukaan pitää ensin hallita edellinen asia ja sitten vasta jatkaa!? Mutta lähes jokaista "vautsi kuinka hienosti"-suoritusta voi seurata "en-ole-koskaan-kuullutkaan"-suoritus.

Ollan sitten tehty kaikenlaista muutakin: maahanmenoa on harjoiteltu  herkkupurkkien ja  tavaroiden ilmaisemisessa, tassua annetaan, jalkojen ali pujotellaan mm.
Jos Nukka on paikalla, se saa tehdä vuorollaan omia temppujaan.Tänään askartelin pihaan ruudun. Ilmoitin Nukalle että tuo mitä luulet puunrankojen asetteluksi, on ruutu. Ja hyvin se sinne juoksi! Eka kerralla laitoin namin, toisella kertaa vaan lähetin.

Kovasti on siis koirat kontaktissa ja koulutuksessa kotona ja pihassa.
Jostain syystä narukävelyillä koirien kanssa kulkee hikinen , remmeihin sotkeutunut emäntä, joka pysähtelee  ja kiskoo epätoivoisesti yhdestä tai kahdesta remmistä. (Huh, huh, en ymmärrä miten olen joskus taluttanut kolmea koiraa! ) Tavallinen kulkutapa on se, että toisessa kädessä on löysällä ja lyhyellä oleva remmi, jossa on kiinni vieressä kulkeva Nukka. Toisessa kädessä on pitkäksi pingoittunut remmi, jonka päässä vetää Takku. No kyllä välillä kulkee kaksi koiraa löysissä  tai melkein löysissä naruissa. Ja joskus on kaksi remmiä hyvin oikaistuina. Ihmisten ohituksissa on edistytty - Takku toki vetää kohti kaikkia ihmisiä, mutta ei vimmalla rimpuillen. Haukkuvat koirat ohitetaan tätä nykyä kyykkytekniikalla. Saan Takun rauhoittumaan kyykistymällä. Se istuu ja tulee viereeni . Sitten kuljetaan useampi tai harvempi askel ja toistetaan tätä tarvittava määrä, kunnes on päästy kunnialla ohi. Lisähaastetta koirien ohitukseen tuo se, että Nukka, joka siis osaa ohittaa koirat kylillä hiljaa, yrittää liittyä Takun haukuntaan ja puhinaan. Onneksi Nukka ymmärtää puhetta. Pitäisi, pitäisi harjoitella. Eilen oltiin pari tuntia kylillä ja kolmas pihassa haukkuva koira ohitettiin vain kävellen.
Samaisella reissulla käytiin "treenaamassa" urheilukentän parkkipaikalla. Laitoin Takun puuhun kiinni (odottamisharjoitus) ja otin Nukan harjoitukseen. Nukan kanssa mennään seuraamista ja huomaan, että meitä seuraa yksi vaalea lapinkoira. Takku oli kiemurrellut  valjaistaan irti. Laitoin remmin pantaan kiinni ja jatkettiin hetki Nukan kanssa (ei menty kauaksi). Sitten osien vaihto. Takulle eteen- ja sivulle¨tuloa ja seuraamista. Ja voi hämmästys - se tekee pyydetyt asiat minua silmiin tapittaen! !!