Äitykän kanssa ulkoilemassa

Pennut ulkoilevat monta kertaa päivässä. Valloitettu alue ei ole vielä suuri, mutta sieltä löytyy aarteita: keppejä, voikukan lehtiä, kiviä(joita kylläkin kaivan suusta ulos!)


Pääasiallinen ulkoilumuoto on kuitenkin Takun perässä juokseminen.

Tavoitteena on tietysti päästä tissille.

Takku saa monipuolista liikunta ja pysyy notkeana.














Välillä voi yrittää puhuttelua.

Takku imettää pentuja muutamia kertoja päivässä. Annan pennuille ensin lisäruuan ja sitten Takun kimppuun. Ne todella käyvät kimppuun ja imevät ahnaasti kuin paksut iilimadot, vaikka ovat juuri syöneet mahat täyteen.

Takku siis välttelee imemään omia aikojaan pyrkiviä pentuja, mutta muuten huolehtii hyvin: käy pesemässä, putsaa jätökset lattialta ja papereilta (huom monesti osuu sanomalehdelle) ja painin muutuessa liian äänekkääksi, käy sen lopettamassa.









Kun kolmiviikkoinen pentu tuli Takun ruokakupille, Takku tuli hädissään hakemaan minut apuun. Jo tietysti ennätin huolestua, että osaako lempeä takkulainen kasvattaa katraansa. Vaan ei syytä huoleen. Kun neliviikkoinen pentu yritti samaa, se sai äkkilähdön.

Takku virittelee leikkejä pentujen kanssa. Eilen olivat kaikki yhtäaikaa pihassa. Takku houkutteli yhtä toisensa perään leikkii, mutta pennuilla oli vain yksi ajatus mielessä. Lopulta Takku alkoi oman leikin - se juoksi hepulijuoksua pentujen ympäri.

Takun synttärit

Takku täytti alkuviikosta 3 vuotta. Kaikessa tohinassa pääsi unohtumaan. Onnea Takulle!

Juhlan kunniaksi punoin kukkaseppeleen sankarittarelle.

Takun mielestä ei ollut todellakaan hyvä idea.....

Nyt on parempi.






Mutta joka tapauksessa ONNEA!

Ulos!

Tässä on nyt aikaa kirjoitella. Pennut kävivät ulkoilemassa, oli kai aika uuvuttavaa , kun tuntuu uni maistuvan.


Ensin tarkkaa nuuskutusta.

Sitten katselua ja eteenpäin menoa.

Välillä käytiin varmuudeksi äitykän luona ja ihmeteltiin suurta maailmaa.

Ja taas matkaan!

Ajattelin ruokkia pennut ulkoilun jälkeen, mutta kaikki olivat simahtaneet sillä välin kun laitoin annosta valmiiksi!












Laitetaanpa esittelykuvat. Pennut ovat kuvissa 3 viikon ja 5 päivän ikäisiä.

Poika 1; tunniste; laajat poskimerkit

poika 2 - tunniste silmämerkit ja täplä otsassa

poika 3 - tunniste viiru otsassa

poika 4 - tunniste valkoiset sukat

tyttö - ei merkkejä naamassa

Uusia juttuja

Pentulaatikon reunat eivät enää pitele ketään.Herättyä lähdetään , mölyten, lattialle, varsinkin jos emo lähistöllä. Uhkarohkeimmat ovat talsineet jo tuvan puolelle, Se oli Takusta kuitenkin liiallista, Se käännytti lapsoset huolestuneena kamarin suuntaan.

Tänään Takku siirsi pentunsa pystybaari-aikaan, ainakin päiväruokinnaksi.

Viime viikon lopulla aloitettiin ruokien maistelu ja tänään sitten pennut popsivat jo aimo annoksen kermaviilikaurapuuroa, maustettuna hiukan broilerijauhelihalla.
Tytteli, edessä, lepäsi välillä ja jatkoi sitten.

Sitten taas alkaa uuvuttaa.

Pötkylöistä pennuiksi

Tänään minä olin tuvassa, mitä lie olin toimittavinani. Takku meni kamariin, viipyi siellä jonkin aikaa syöttämässä lapsosian, tuli tupaan ja meni ulos. Kamarista  ei kuulunut tavanomaista ininää ja äninää. Pakko oli mennä katsomaan - ja kas. Siellä koiranpennut leikkivät keskenään!!!

Voi sanoa, että laatikossa kuhisee.

Selvästi harjoittelevat katsekontaktia.

Jos ollaan ihan virkeitä, tullaan moikkaamaan. Pari pentua kokeili jo hännän heilutusta.

Emo kuitenkin se joka houkuttaa pesästä pois,

No niin, johan sitä muutama minuutti toimittiin. Kylläpä oli uuvuttavaa.










Muuta elämää. Takun kanssa käydään kävelyillä. Tavataan naapureita ja muita kulkijoita. Takun riemuksi myös Hilppaa, Lempiä ja Kaikua postinhakumatkoilla. Pihassa muistutellaan mieleen opittuja temppuja: maahan, seuraa, kierrä ynnä muuta sellaista. Takku vei sisältä itselleen pihaan jo lelunkin. Enimmäkseen Takku kuitenkin makoilee oven lähellä. Se käy katsomassa  mitä teen ja menee sitten paikalleen. Onkohan siitä tullut aikuinen? Vai pesänvartija?
Tänään keritsin Unelman, tosin vain puoliksi. Rikka hyöri ympärillä yrittäen saada huomion itseensä. Se pukki minua, hönkäili niskaani ja nosteli  minulle kassia, johon keräsin villoja.

Tokan viikon tapahtumia

Tällä viikolla onkin tapahtunut kaikenlaista:  käki kukkui alkuviikosta,  ensimmäiset pääskyset lenteli pihapiirissä,  tuomet alkoivat kukintansa, ketunleivät ja valkovuokot kukkivat  ja  maailma muuttui vihreäksi.

Eipä ihme, että pesän asukit aukaisivat silmänsä maailman ihmeitä nähdäkseen. Ja sen kunniaksi koko Suomi liputti!

Valkosukka-poika ilmoittaa mielipiteensä - tahtoo kaikkea kivaa. Se olikin tänään ensimmäinä yrittämässä laatikosta pois.
Pentujen kävely on kiireistä, mutta kovin hoippuvaa vielä.

Pentuset ovat yli kilon painoisia jötiköitä. Tänään ne siirtyivät sivistyksen piiriin - saivat ensimmäisen madotuksensa.

Takku on huolellinen äitsykkä. Se selvästi ymmärtää pentujen ääntelyä. Joskus kuulen tupaan hirvittävää ininää ja kitinää. Kun menen kamariin katsomaan, Takku makaa rauhassa lattilla ja pennut melskaa. Joskus taas kuuluu minun mielestäni mitätön inahdus - ja Takku rientää kiiruusti katsomaan mikä hätänä.


Muutta on toki muitakin tärkeitä asioita. Olin pihassa aasin ja lampaiden kanssa puuhastamassa. Takku makoili ulkona suljetun oven edustalla. Huomaan että Takku nousee ja haluaa sisään. No mikä niillä pennuilla nyt on? Päästän Takun sisälle ja se syöksyy vessaan. Kissa oli käynyt laittaassa tuoreet  terveiset hiekkalaatikkoon. Eläköön koirien hajuaisti!

Leppoisaa äitien ja emojen päivää

Kamarin perällä nukkuu pulleita ja kiiltäviä koiran lapsia.
Merkkejä alkaa ilmaantua kasvoihin ja koivet saavat erilaisia värityksiä.

Pentujen luovuus ilmenee erilaisissa kasautumismalleissa.

Emo nauttii kesästä - ja rauhasta - pihanurmikolla.

Kissatkaan eivät jaksa riehua. Tosin metsästäjä Edith on aina valppaana.





Eilen olikin sitten toimintaa moneen päivän edestä, huh.

Oli suunnitelmissa, että Rikka muuttaisi uuteen kotiin, toisen aasin kaveriksi, tähän lähistölle. Hakijoiden saapuessa Rikka tuli iloisena heitä tervehtimään . Sitten se teki jostakin päätelmän, että nyt ei kaikki ole kohdallaan. Se riutaisi itsensä pakosalle. Tuli kyllä nätisti takaisin, kun kävin sen hakemassa. Mutta hevosvaunuun se ei halunnut mennä ja kun se lopulta sinne saatiin, se meni niin paniikkiin , että oli pakko luovuttaa. Päästin Rikan vapaaksi ja se juoksi vauhdilla omalle paikalleen katokseen. Mitä opimme tästä - ihminen päättää, aasi säätää. Oikeasti tietysti tarvitaan harjoittelua ja totuttelua, siitä on vuosia kun Rikka on viimeksi ollut auton kyydissä.

Lampaat tulivat oitis katsomaan paikalleen palanutta Rikkaa - huh selvittiin säikähdyksellä.

Emännän olo oli hyvin lammasmainen..........

Kuusi päivää

Pentujen elämä on aika yksioikoista. Syödään ja tullaan putsatuiksi.

Ja sitten nukutaan. Joku näkee jotain unia (?), joku vaihtaa vähän asentoa. Muuten on rauhallista, kunnes Takku astuu pesään. Silloin alkaa vikinä ja viperrys. Välillä Takku käy pesän ulkopuolella tarkistamassa, että kaikki on hyvin. Joku pentu saattaa inahtaa, mutta sitten uni jatkuu.

Tätä nykyä  Takku voi olla  ulkona pitkiäkin aikoja, seuranani tai yksikseen pihassa. Sitten se haluaa sisälle, joko hoitamaan pentuja tai vain tarkistamaan tilanteen. Sillä on  selvästi jokin idea eli hoitosuunnitelma. Joskus se vain hoitaa ja syöttää jälkikasvunsa, joskus viipyilee pesässä, nukkuu pentujen kanssa. Juuri nyt pennut nukkuvat pesässä ja Takku pesän vieressä lattialla.

Kissojen elämää on rajoitettu. Suljen ovia ja ikkunoita varmistaakseni, ettei kissat pääse itsekseen pentuja katsomaan. Kun olen itse sisällä vahtimassa, olen rajoittanut kissoilta kamariin pääsyn. Edith hyväksyi asian heti. Lalli tietysti yritti ensin mennä kielletylle alueelle, mutta kun nappasin sen syliini ja samanaikaisesti pennut ääntelivät, Lalli pinkaisi pakosalle - se on semmoinen jätkä.

Kolme päivää

Hyvin rauhallisesti sujuu elämä pesässä. Pennut syövät ja nukkuvat. Osaavat kyllä ilmoittaa äänekkäästi jos jokin on pielessä - matka tissille liian pitkä.
Kovin ovat varttuneet - osaavat jo jäädä pentukasaan nukkumaan. Eka päivinä olivat tiiviisti emonsa karvoihin piiloutuneita. Tätä vauhtia kun kasvavat, eivät tosin mahdukaan enää pieniin piiloihin.

Takku syö edelleen pesässä.  Kai sitä saa vähän hemmotella?

Tänään Takku on tullut oma-aloitteisesti pois pentujen luota (tietysti silloin kun lapsoset ovat sikiunessa somassa kasassa). Kerran se tuli ihan vain minua moikkaamaan! -  tuntui ylellisestä.

Kolmella urospennulla on laajat valkoiset vatsakuviot, ja parilla otsassa pienet valkoiset merkit. Niistä voi varmaan opiskella tuntemaan ne.
Loput täytyy erottaa toisistaan kääntämällä ne selälleen.







Kun katselen nukkuvia, ryömiviä ja syöviä pentuja, ne ovat niin sieviä ja somia. Ja sitten voi ihmetellä miten muutamien viikkojen kuluttua nämä kuvat näyttävät  ......rotanpoikasilta.

Kaikki on hyvin.

Ulkomaailmassakin kaikki on  hyvin - ruoho kasvaa.