Opiskelijoita

Viime viikon rally-tokoharjoituksiin osallistuimme kahden koiran voimalla. Treenit kestivät puolitoista tuntia - ja tuntikin on Takulle uuvuttavan pitkä. Siispä Nukkakin pääsi mukaan opiskeluun.

 Takku opiskeli kahdessa jaksossa, kävi lepäämässä välillä autossa. Kun toin Takkua takaisin oppitunnille, se veti kovasti tienvieripusikkoon. Arveli, että pyrkii tarpeilleen ja päästin menemään. Takku palasi sieltä hiiri suussaan - tarve kuin tarve.

Jännitin Nukan mukaanottoa - kenttä aika pieni ja outoja koiria. Höpsistä, sanoi Nukka ja käyttäytyi mallikelpoisesti. Nukalle sattuikin suoritettavaksi tehtävä, jota se ollut aiemmin opiskellut; sivulla istunnasta eteen istumaan. Oli vaikeaa! (Harjoiteltiin sitten kotona lisää, sujuu jo aika hyvin.)

Sunnuntaina saimme pihaan pienen Mieka- koiran . Se tuli opiskelemaan toisten koirien kanssa olemista - on kovasti ujo. Nukka pistettiin tarhaan ja Takku sai olla opettajana.

Aluksi pentu pysytteli emäntänsä tai minun sylissä. Takku teki itseään tykö, uskomattoman rauhallisesti ja kärsivällisesti.









Sitten päästiin jo nujuamisleikkiin.

Lopulta koirat juoksivat ja kirmasivat yhdessä. Onneton kamera ei selvinnyt moisesta menosta.

                                                      Syksyn satoa:

Liian iloinen koira

"Liian iloinen koira" sanoi Miku (4v) kun Takun tapasi.

On puuhasteltu kaikenlaista. Rikan kaviot on viilattu ja  vuoltu - kiitos Tiina ja Meeri ynnä apupoika Miku.
Kukkatarhan ympärille laitettu uusi korkeampi aita - kiitos Meeri ja Jari. Syksyn saapuessa ja ruohon vähetettässä Rikka ennätti jo popsia puolet kukkien latvoista. Yrtti - ja kukkatarhassa tehty syyshommia - kiitos minun. Lampola pesty talvikaudeksi - kiitos taas minun.
On nautittu ystävien ja sukulaisen seurasta- kiitos heidän.

Koirilla on ollut paljon vahtimishommia. Metsästys on parhaimmillaan ja haukkumista riittää. Huomion kohteena olevan eläimen koon voi  päätellä Takun käyttäytymisestä. Jos iso ja outo, Takku kaukana aidasta Nukan takana. Jos pieni ja tuttu, Takkukin aidan vieressä. Tai peräti yli aidan ja metsässä! Onneksi Takku palaa takaisin yhtä vauhdikkaasti kuin on mennytkin.

Tänä aamuna  hämmästelin kun pihassa oli ihan hiljaista. Olin päästänyt koirat ulos ja aamukahvittelin. Yleensä pihasta kuuluu jotain ääntä - leikki- tai ilmoitushaukuntaa. Nyt ei mitään. No, kun menin ulos, niin piha oli tyhjä, ei koiran koiraa. Hiukan kiroilin itsekseni ja jatkoi sitten aamuaskareita tavalliseen tapaan. Hain vettä ruohonsyöjäelikoille. Ja kun avasin portin hakeakseni heiniä, luokseni syöksyy vauhdilla kaksi littanakorvaista koiraa -" hups meni vähän pitkäksi".
Sitten oli taas aamukävelyllä kaksi kovin kuuliaista koiraa.

Uusi temppu

Takun kanssa on jatkettu rallytoko-opintoja. Ihka uutena temppuna harjoiteltiin tassujen laittoa laatikon päälle. Monen yrityksen ja erehdyksen kautta se onnistui kerran koulussa - ja sitten myöskin kotona! Hyvä Takku (tällä hetkellä Lapin karvaton koira)!
Koulussa tehtiin myös oikein rata. Se meni hyvin, paitsi että olin niin tohkeissani onnistuneesta suorituksesta, että unohdin koiran istumaan viimeiselle merkille - "ja sitten koira mukaan" huuteli kouluttaja.

Ilta-ateria katettu. Niitin nokkos-heinäsekoitusta ja hyvin kelpasi, myös lihansyöjälle.
 









Viime päivien suuret edistysaskeleet.
1) Kahdet tutut vierailijat saapuivat ja Takku pysyi portin takana ihan vain odottaa kehoituksella.
2) Käytiin kaupungilla ja ohitettiin kolme eri koiraa ihan hiljaa. Molemmat koirat mukana.

Rallia ja rallya

Taas kerran on tässä huushollissa päätetty pistää elikot kuriin ja rouvan nuhteeseen.
*  Lampaat ja aasi
Vien aamuin illoin lampaille aasille aitaukseen kassillisen kuivaa heinää ja joko pienen kourallisen kauraa tai muutaman porkkanan palan yms. Rikalle pienin annos - se laihdutuskuuri. Tämä tahtuma on villiintynyt villiintymistään ja saavutti huippunsa toissa iltana. Lampaat rynni niin, että kaatoivat minut! Eikä Rikkakaan ollut kovin rauhallisesti. Ei hätää, sain vain pari mustelmaa. Mutta nyt on uusi toimintamalli. Otan Nukan mukaan, aukaisen portin ja sanon sille: aja lampaat. Päästän Nukan ekana portista, lampaat väistyy. Nukalla ei kyllä selvästikään ole oikein käsitystä tehtävästään: se menee aitaukseen ja lähtee tutkimaan aluetta - josko jotain syötävää. Mutta lampaat ei ryntää Nukan päälle, se on näet muutaman kerran karkoittanut ne murinalla luunsa/lelunsa lähettyviltä.
Tässäpä koulutuksen paikka. Takku joskus innostuu juoksuttamaan lampaita. Huudan sille: aja, aja. Ja sitten pysäytän. No yhtenä iltana olin tuomassa karjalle einettä eivätkä ne tuleetkaan tapansa mukaan omaan aitaukseensa, vaan syödä mässyttivät pihassa. Minä (Takulle lähinnä) : missä lampaat, aja. Takku ei ollut moksiskaan, mutta Nukka lähti vauhdilla ajamaan lampaita ja aasia - tosin väärään suuntaan.
* Koirat
Koirat ovat kadottaneet korvansa pahemman kerran. Yleensä ne jonkun jänisjuoksun tai muun harhailun jälkeen käyttätyvät säällisesti muutaman päivän. Mutta eilen ne pinkoivat matkoihinsa sekä aamu- että iltalenkillä. Ja tänä aamuna ensin metsälenkki (yli sallitun 3 minuutin) ja sitten ne jäivät myyräjahtiin. Huutelin, molemmat nostaa päätään ja jatkaa sitten kaivamista. Jos rankka sade ei olisi piiskonut minua, olisin ehkä ollut suvaitsevaisempi. Nyt kaikki kuriin!!!

Iltakävelyllä tehtiin sitten pitkät ja perusteelliset paikallaan pysymisharjoitukset.

Pihasta lähdettäessä:"odota". Takun ilmeestä näkee, että vapauttava "saa tulla" viipyy.

Ennen matkaan lähtöä vielä kontakti.
Nukka namitaskun vieressä.

Takkukin tulee lähi-istuntaan.

Sitten matkalla odottamista. Tämä on sellainen "oottakaa vähän" komento.

Ylimääräisenä simputuksena istumista sillalla.






* Kissat


Kissat elelee tahtonsa mukaan.

Kurinalaisempaa rallaamista käytin Takun kanssa harjoittelemassa rally-toko-kurssilla. Lappujen edessä Takku harjoitteli istumista, maahan menoa ja kääntymistä . Välillä leikittiin lelulla, kovin montaa toistoa Takku ei siedä. Suosikkitemppu oli: seuraa, istu, maahan ja seuraa. Sitä se tekee kotonakin innolla.
Nukan kanssa tehdään kotona samoja juttuja.Vaihtelu on selvästi virkistävää.

Edithin oivallus

Edithin oivallus ei oikestaan liity kuin välillisesti Takkuun .
Takulla on karvanlähtö ja on harjailtu (vähän kerrassaan). Edith tuppautui porukkaan ja harjasin sitä myös. Silloin Edithillä välähti: tämä on ihanaa! Aiemmin oli sitä tietysti yrittänyt harjata  - huonoin tuloksin. Edith oli häipynyt. Mutta nyt se tulee saamaan osansa kun harjaan Takkua tai Nukkaa. Edith ei ole kuitenkaan niin intohimoinen harjauksen ystävä kuin Emma-kissa aikoinaan. Emmahan juoksi vaikka ulkoa sisälle kuullessaan  että harja otettiin laatikosta esiin. .

Nukan karvanlähtö on vasta alkuvaiheessa - karvatupot törröttää houkuttelevasti, mutta eivät irtoa.
Kuva on otettu hellejaksolla ja tulkitsen Nukan ilmeen näin: Milloin tää kuumuus loppuu!!! Nyt se ohi ja Nukkakin kaipaa puuhailua.

Takun puuhia ei helteet ole estäneet:  Läähätän ja läkähdyn, mutta tuo juttu vielä!

Uimarannoilla on käyty. Tässä koirakielteisellä rannalla. Tulipahan harjoiteltua samalla sivistynyttä käytöstäkin. Helle näet uuvutti emännän niin, ettei hän jaksanut laittaa koirille remmejä arkioloissa - juoksentelivat villeinä ja vapaina.

Enimmäkseen toki käytiin koiraystävällisillä rannoilla.
Takun ylin ystävä puhalsi veteen houkutellakseen Takun uimaan. Temppu onnistui, Takku tuli hyppien tutkimaan ääntä, perääntyi, hyppi takaisin. Mutta kun Hanna teki vedessä isomman pärinän, se oli Takulle liikaa. Se juoksi luokseni ja yritti kiivetä selkääni (istuin)!

Jäljillä

Tänä aamuna jo aikaisin paahtava helle. Pikaisen aamukävelyn  jälkeen (pellon poikki vesiojalle ja metsän kautta kotiin kipinkapin kotiin) hurautettiin Ukkolaavun rannoille. Ja siellä odottikin ihana yllätys - kesätuuli!

Takku polskutteli vedessä - ei kuitenkaan uinut, mutta kahlasi syvemmälle kuin ennen.

Koska rannalla oli vilpoisaa, Nukka kävi vain välillä kastautumassa ja tutki sitten mielenkiintoista ympäristöä.

Sama toimintamalli tuntuu toistuvan. Toisella retkellä Takku vedessä ja Nukka löytämänsä luun kimpussa.

Yhteispotretista näkyy koirien koko ero! Mutta vielä pienempi hallitsee.......

Viikonloppuna kävimme jäljillä. Koiraporukkaan kuuluivat Nukka, Takku ja Riemu ja ihmisporukkaan emännät. Metsäjälki oli ensimmäinen sekä Takulle että Riemulle. (Kuva Ettäänperän kennelin).

Riemu osoitti selvästi jälkikoiran taipumuksia. Se kulki koko jäljen nenä tiiviisti maassa. Jälki oli noin 60 metriä pitkä ja vanhentunut puolisen tuntia.

Takku suorittu myös jäljen hyvin - ei ehkä niin keskittyneesti kuin Riemu. Takulla oli samanlainen jälki kuin Riemulla. Takku oli selvästi sitä mieltä, että jälki oli liian lyhyt.

Nukalla oli pitempi, kiemurteleva jälki ja kaksi tavaraa. Nukka suorittu jäljen, ilmoitti tavarat ja löysin maalin, mutta se kyllä selvästi fuskasi - haisteli ilmasta esineitä ja varsinkin loppupurkin, jolle oikaisi.

Omasta ja toisten kokemuksista tiedän, ettei mikään ilahduta koiranomistajaa niin paljon kuin toisten huonosti käyttäytyvät rakit. Niinpä kaikkien koiranomistajien iloksi seuraava:
Olimme polkeneet jäljet männikköön ja lähdimme maantien toiselle puolelle kävelyttämään koiria. Pieni ja rauhallinen Riemu koira kulkee emäntänsä vieressä kauniisti ja minulla on naruissa kaksi hurjasti vetävää koiraa. Toinen syöksyäkseen Riemun kimppuun ja toinen päästäkseen tervehtimään sitä. Sain juuri ja juuri pidettyä rakkini paikallaan. Meno kyllä rauhoittui matkan jatkuessa, mutta ei niin paljon, että olisin saanut tilaisuuden työntää pääni pensaaseen yleisestä kauhistuksesta ja häpeästä.

Eli toivotamme itsellemme onnea ja menestystä koirien kasvattamisen saralla! Jonain päivänä.

Lomapuuhia

Viime viikolla Takku pääsi tutustumaan ketteryys- ja rauniorataan.(Kamera unohtui kotiin, joten temppukuvaksi kotoinen suoritus).

Hyvin Takku suoriutui putkista, jalan alla heiluvista lankuista, kiipelyistä ja erilaisista alustoista raunioilla. Vaikeinta oli kävely radalla jossa oli vain poikkipienat. mutta siitäkin  lopulta selvisi. Myöhemmin kävelyllä uppo-oudossa metsässä Takku meni huolettomana vauhdilla, joukon etunenässä.
Nukkakin teki vuorollaan ketteryyksiä , Jokaisen suorituksen jälkeen se suuntasi askeleensa kohti autoa, Tuli toki jatkamaan, mutta yritti koko ajan viestittää - nyt varmasti jo riittää.

Rikka on aloittanut perinteisen kesälomansa. Kesällä ei kävellä. Se suostuu kävelemään katoksesta ulos mennäkseen sinne takaisin toisesta ovesta. Ei enempää, vaikka Meeri on mukana.

Hellepäivien kävelyt ovat minimaalisia.Vien koirat lähimmälle pellolle, jossa ne harrastavat omaehtoista liikuntaa. Itse istun varjossa .

Sitten koirat käyvät vilvoittelemassa (Takkukin käy, mutta se ottaa pikakylvyn, jota hidas kuvaaja ei ennätä ikuistaa). Tämä oja on tienoon ainoa, josta koirat nousevat puhtaina ylös - hiekka- ja savipohja. Ylellistä!









Sitten metsän kautta kotiin.

Illansuussa lähdetään jonnekin (tosin aina ei jaksa).

Tavallisesti kauppareissuilla kävellään kylillä, mutta nyt on ajettu jonnekin rannalle.

Tämä ranta on suosittu koirien uittamispaikka, ei jouda paljon vedessä lutraamaa,












Eräänä iltapäivänä Lalli tuli etupihalle (aika hyvin outo, Lalli liikkuu vain aamuisin ja iltaisin). Se käveli omituisesti, jotenkin maata pitkin ja vaivalloisesti.Kipeä? Loukkaantunut? Ei ollut, vaan tilanne oli vielä dramaattisempi. Lallia ahdisteli joukko pääskysiä! Ne syöksyivät sitä kohti, Lalli meni littanaksi, kohosivat ilmaan ja taas uudestaan .Kaikesta päätellen Lalli oli ollut pahanteossa. Ja tuli nöyränä poikana kotiin turvaan.

Pihaamme on ilmestynyt omia aikojaan tälläinen kukka, kolme kappaletta.
Joku vierasperäinen maahantunkeutuja???
Ei ole, mikäli kasvintunnistusoppaitani on uskominen.
Jos se olisi ollut kauhea maahanmuuttaja, olisin tarjonnut sille turvapaikan. Enkä olisi kertonut kenellekään.