Paimenkoira

Viime sunnuntain Takku ja poikansa Venni viettivät Pohjolan lammastilalla Kerimäellä. Tokihan paikalla oli muitakin paimennusoppilaita ja tietysti iso joukko lampaita. Kukin koira kävi paimennuksessa kaksi kertaa.

Takku päästettin lammasaitaukseen vapaana. Se katseli - jassoo lampaita täällä ja tutkisteli sitten aitauksen hajuja. Kuljin aitauksessa ja lampaat perässä. Ja Takku alkoi kulkea mukana lampaiden perässä! Se jopa teki kiertoliikkeet pysyen kuitenkin takana, suurimman osan aikaa.

Toisella yrittämällämme Takku oli selvästi jo keksinyt mistä on. Se kulki yleensä hiljaa laumaa seuraten, mutta kun lampaat pysähtyivät paikoilleen, Takku haukkui ja sai ne liikkeelle!
Ihan kaikkea Takku ei vielä keksinyt. Muutamia kertoja, kun käännyin katsomaan taakseni, huomasin joku yksittäinen lammas oli jäänyt taakse. Takun mielestä se sai olla siellä. Kävin sitten lauman kanssa poimimassa eksyneen porukkaa.

Puolitoista-vuotiaan Vennin paimennus oli vauhdikasta ja äänekästä. Se kyllä oli aikamoisen taitava - siinä on äitsykälle mallia.

Oli niin hauskaa, että lähdemme Takun kanssa uudestaan paimeneen muutaman viikon kuluttua.

Kuvat Tuija ja Salla Lauronen

Entäpä kotoiset lampaat?
Kuljeksivat pihassa etsien ruohoa keltaisten lehtien seasta. Ilman paimenkoiraa?

Ei hätää, onhan se paimenkin mukana....

Vahtikoira

Tänään meillä oli lampaiden keritsemispäivä. Onneksi sattui aurinkoinen päivä ja lampaat olivat ulkona. Istuin pihassa ja nypin ja harjasin niiden villoja  puhtaiksi heinistä.
Keritsijä tuloajaksi oli sovittu neljältä iltapäivällä. Vein lampaat lampolaan. Ja laitoin Takun tarhaan vahtikoiraksi. Itse menin puuhiini sisälle: Takku ilmoittaa sitten haukulla kun keritsijä tulee. Toimittelen niitä näitä, hiljaista on. Lopulta kuulen auton ovien ääntä. Siellähän keritsijä on autonsa vieressä. Menen ulos ja  - keritsijä sanoo jo kerinneensä lampaat, villat on neljässä kassissa lampolassa. Saa muuten sanoa minulle asian kahteen kertaan ennen kuin tajuan!
Vahtikoira Takku makoilee koppinsa katolla - mitä tuota ilmoittamaan, tuttu mies.

Menemme sitten koiran kanssa lampolaan. Siellä on villoja kasseissa ja kovasti kutistuneita lampaita.
Kuvassa Esmeralda  - sato on korjattu, kiitos. Muista lampaista en saanut kuvia, kun ne olivat niinn epäesteettisissä asetelmissa.

Sateiden lomassa on kierrelty erilaisissa maisemissa ja nautittu syksyn harmaudesta ja väreistä.

Takusta on kehittynyt hyvä kävelykumppani (tässä narussa kun ollaan luonnonsuojelualueella).

Ollaan toki harrastettukin. Käytiin Jälkijehujen arkitottisryhmässä. Kentällä 15 koiraa, kääpiöistä jättiläisiin. Kentän ulkopuolella tavatut koirat Takku ilmoitti(?) kovalla haukulla, mutta kentällä käyttäytyi mallikkaasti. Tehtiin kaikenlaisia ohituksia, lähelläoloja ja luoksetuloja - kaikki runsailla makupaloilla. Sitten tehtiin harjoitus, jossa oltiin muka tavallisella kävelyllä. Kuljettiin ristiin rastiin, toisten ohi puikkelehtien ilman nameja. Uskomatonta, mutta hyvin meni.
Takun kuuliaisuusvirheet olivat leikkiyritykset toisten koirien kanssa.

Rallaamassa on käyty. Keskeinen harjoituskohde on edelleen kontaktin pito eli siis se seuraaminen. Arvelen että ollaan edistytty. Kun Takku seuraa, se seuraa tosi somasti. Emäntä on selvästikin oppinut jotain - reipasta vauhtia, jatkuvaa kehumista ja lähes kimitystä. Nyt harjoitellaan kontaktin palauttamista, kun on kohdattu häiriöitä - ihmisiä lähellä, koiranpentuja lähistöllä jne.

Porokoirain, Raiku ja Tassu, kanssa Takku on harrastanut savipelloilla juoksemista sekä joen rantamudassa kahlaamista. Saattaa olla Takun lempiharrastus, mene ja tiedä.











Istuksin saunan rappusilla ja Lalli tuli seuraksi. Yritin ottaa meistä selfien, mutta ei onnistunut. Tuli vain Lallin kuva - he self.

Syksyn tunnelmia

Metsämaisema on täynnä syksyisiä värejä ja äänimaisema lintuaurojen matkahuuteluita.

Elovaaran sumuisissa maisemissa kuljettiin Hannan seurassa. Ja tietysti Takku pääsi mieluisille juoksulenkeilleen!

Juoksua se on saanut harrastaa myös Tassun kanssa lähipelloilla. Voi hyvänen aika sitä menoa ja vauhtia, ihan juoksemisen ilosta (joskus toki vähän muuustakin ilosta).
Nyt kun sateet ovat hellittäneet, ollaan kierrelty aamuisin Pikku-Onkamon metsissä (jotka ovat vielä suurinpiirtein tallessa). Takku kulkee mukavasti mukana irrallaan juosten, palaa joko lähelle tai luokse sopivin ajoin omaehtoisesti. Ah aikuista koiraa.
Paluumatkalla laitan sen sitten hyvissä ajoin narun päähän, kun meillä on tämä ns sattunut syy.

Viime perjantaina olimme rallailemassa uudessa paikassa Kiihtelysvaarn maisemissa Alavin kylätalon pihassa. Olipa onnistuneet harjoitukset: Takku kulki kauniissa kontaktissa - melkein koko ajan. Suoritus kylläkin meni ihan sekaisin, kun radan viertä kulki ihminen, johon Takku olisi välttämättä halunnut  tutustua. Tehtiin vielä yhteislenkki hämärtyvässä metsässä. Kontaktista Takku ei ollut sillä matkalla kuullutkaan. Nimittäin Jotain tai Joku oli kulkenut juuri sitä polkua ja lisäksi vähän matkan päässä haukkui kokonainen koiralauma. No niin. Kylätalon pihaan päästyä Takku kyllä hakeutui tiiviiseen kontaktiin pihalla oleviin ihmiseen, kävi jalan päälle  istumaan varmistaakseen rapsutukset.

Kotona oli sitten onnellisen uupunut koira.

Lallikin on huomannut syksyn merkit.

"Milloinkas aloitetaan lintujen talviruokinta??"

Taukoja

Jokaisella kävelyllä tahi lenkillä täytyy pitää t-tauko.
Takku tutkistelee ensin vähän ympäristöä ja jää sitten odottelemaan että jatkettaisi matkaa.
Metsät alkavat olla jo kirjavia.

Tässä tarkistetaan viljapellon tilannetta, ei hyvältä näytä.

Heinäpellot ovat sängellä ja siten kulkuväyliä.
Joko jatketaan matkaa?

Mutta hyvänen aika, eihän elämä ole vain tauoilla istumista. Töissä pitää välillä käydä...

Poutaa

Päivä alkaa lampaiden pihaan tuomisella. Teemme sen yhdessä Takun kanssa.

Sitten käydään Takun kanssa kävelyllä.  Takku kulkee mukana tehden omia pyörähdyksiään. Aamuna muutamana se jumittui haukkumaan jotain puussa. Arvelin että se on orava, niitä Takku haukkuu hetken, mutta tulee sitten mukaani.,  No mainittuna aamu Takku vain haukkui ja haukkui, katsoi välillä minua ja taas hakkui. Ei auttanut muu kuin mennä katsomaan. Kun läksin Takkua kohti, se vaikeni.Katsottiin sitten yhdessä ja eihän siellä ollut orava, vaan kissa! Kiitin Takkua hienosta havainnosta ja jatkettiin matkaa molemmat tyytyväisinä.

Takku ei ole tässä Hiidenkivellä lampaita paossa. Ei se vahtii oravaa puussa. Vähän aikaa se on haukkunut ja sitten orava ja Takku tuijottavat toisiaan, tuntuu että tuntikaupalla.
Nyt loppukesästä orava/oravat käyvät pihassa päivittäin. Onpahan koiralle työtä.

Illalla käymme usein Pyhäselän rannalla. Se ei ole mikään reipas iltalenkki. Ajetaan sinne autolla, ollaan siellä puolisen tuntia. Emäntä katselee maisemia jaTakku haistelee ympäristöä.








Sateettomina päivinä iskee poutapaniikki - mitä kaikkea pitäisi tehdä kun ei sada. No sadonkorjuuta ainakin.

Sadetta

Viikko on ollut sateinen. Lampaat on rouskuttaneet kuurojen lomassa heinää pihassa.
Sateen yltyessä ne juoksevat kiiruusti katokseen tai puiden alle suojaan.
Nyt ne ovat jo yöt sisätiloissa.

Pikkuinen Fatima on kovasti kesyyntynyt, ei tarvitse enää ottaa kuvia kaukaa!

Takkuunkin se alkaa tottua. Takku ei malta olla välillä juoksuttamatta sitä. Ehkä Fatimakin tajuaa sen leikiksi. Tänään Takku kutsui Fatimaa leikkiin, jolloin karitsa läksi juoksemaan poispäin ja Takku perässä. Hetken kuluttua Fatima pysähtyi ja antoi Takun tulla haistelemaan. Suhteet kehittyy.

Tihkuinen sade ei häirinnyt tätä kaksikkoa.
Takana on kymmenen kilometrin reipas juoksu.

Mutta Lalli ja rankkasade onkin jo toinen tarina.
Viikon oli siis sadellut ja torstaina vettä tuli kaatamalla päivän ja illan. Illalla Lalli halusi ulos, tapansa mukaan. Avasin sille oven ja vastassa oli rankkasade. Silloin Lalli suuttui - häntä nousi pystyy ja alkoi vihaisen vatkaamisen. Lalli perääntyi. Hetken kuluttua se yritti uudestaan - vastassa vesimassat. Silloin Lalli suorastaan raivostui - häntä viuhtoi ja se teki jalkoihini valehyökkäyksiä! Minä tietysti yritin piipittää, ettei sade ollut minun vikani enkä minä voinut sille mitään . Tilanne ratkesi sitten Edithin avulla. Edith tuli Lallin seuraksi katselemaan sadetta ja hetken kuluttua ne pinkasivat yhdessä ulos.

Ennen sadekautta osallistuimme jälkijehujen arkitottelevaisuus-ryhmään. Tässä yritämme ohittaa tuttuja koiria sivistyneesti. Olikin meille oikein kelpo harjoitus. Koiria oli isoista pikkiriikkisiin. Tunnelma oli rento, joten häsellys ei haitannut!

Onnistuttiin kontaktin otossa kuitenkin.

(kuvat jälkijehujen)

Takun työkiireitä

Takulla on ollut oikein unelmakesäduuni. Se on huolehtinut kesävieraiden viihdyttämisestä ja vieraita on ollut sen ilona kirjaimellisesti vauvasta vaariin. Takku on tunnollisesti hoitanut aamupusuttelut, päivittäiset silittelyn tarpeet, hiljaiset seurustelun kaipuut, tarjonnut juoksu- ja kävelylenkkiseuraa. Ja lisäksi ollut sopivan huvittava - tarjonnut hymyt ja naurut.

Välillä se on toki levännyt.

Edith ystävystyi kesävierastyttösen kanssa. Se viihtyi siliteltävänä ja kuunteli hartaana sille laulettuja lauluja.

Lalli sen sijaan linnottautui harvinaisempien vieraiden ajaksi kirjoituspöydällä olevaan pieneen koriin - erinäisten johtojen joukkoon.

Eilen pihaamme haettiin uusi hoidokki, pikkuinen Fatima-karitsa. (Sai hienon nimensä Suomen satavuotisjuhlien kunniaksi).

Fatima on paitsi kaunis, hyvin terhakka tyttönen.

Ensimmäiseksi se joutui Esmeraldan, Unelman ja Ulpukan syyniin.
Täti-lampaat eivät suhtautuneet pienoiseen kovin ystävällisesti: tyrkkimistä ja puskemista. Pahin oli entinen kuopus(!?) Esmeralda .Vaan sitkeästi Fatima pysytteli porukassa.

Takun otin porukkaan mukaan ja kehoitin olemaan rauhallinen ja katsomaan vain, näin aluksi. Ja Takku teki työtä käskettyä. Illalla Fatima pysyi paikoillaan, kun Takku kulki parin metrin päässä ja päin vastoin. Takun teki kyllä mieli leikkiä karitsan kanssa, mutta hillitsi itsensä kehoituksesta.

Ja sitten paimen otti työnsä näin rennosti!

Tänä aamuna huomasin että Ulpukka oli "adoptoinut" Fatiman, nukkuivat lähekkäin ja kulkivat yhdessä. Esmeralda  ja Unelma pökkivät pientä vain satunnaisesti .
Fatima tuli luokseni oma-aloitteisesti ja Takku pääsi haistelemaan sitä.




Ollaan oltu muutenkin reippaita: harrastettu peltojuoksua porokoirien kera ja käyty rally-tokossa. Ja Takku on saanut uusia koiraystäviä. (kuvat Tuija Lehtonen)

Näiden koiraherrojen pihan ohi olemme sen tuhannen kertaa kulkeneet hirveällä haukulla. Kunnes huomattiin, että talossa asuu tuttuja  ja mentiin kutsusta tutustumaan koiriin.
Koirat vasemmalta Näppis, Arri (pomokoira) ja Takku

Takulla kesti jonkun aikaa ennenkuin se rentoutui ison vieraan koiran seurassa, mutta sitten oli tosi kivaa.


Näppis ja Takku virittivät isolla pihalla vaudikkaat leikit.